Ekoisi: Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?

Oheinen kirjoitukseni julkaistiin Kuohu-lehdessä (2/2012)

Ruokavalinnoissa kannattaa lillukanvarsien sijaan keskittyä olennaiseen. Kangaskassin käytöllä, ruoan kuljetusmatkoilla ja pakkauksilla on minimaalinen ympäristövaikutus verrattuna siihen, miten ruoka on tuotettu.

Olennaista on se, paljonko ruokakassin sisällä on kasviksia. Samoin suuri vaikutus voi olla omilla kauppamatkoilla sekä ruokajätteen ja -hävikin minimoinnilla.

Omassa perheessä noudatamme ympäristö-, terveys ja eläinoikeussyistä vegaaniruokavaliota. Ymmärrän hyvin, että luolamiesten aikana vegaaniruokavalion noudattaminen ei ollut mahdollista. Tänä päivänä tietoisuus omien valintojen vaikutuksista sekä valinnan mahdollisuudet ovat kuitenkin toista luokkaa. Tavallisesta ruokakaupasta löytyvät käytännössä kaikki hyvään ja terveelliseen vegaaniruokavalioon tarvittavat elintarvikkeet.

Kun viime vuosien aikana on nähnyt kuvia suomalaisilta eläintiloilta, tuntuu lihansyönti vastenmieliseltä ja vanhanaikaiselta. Jutut eläinrasvojen terveysvaikutuksista sekä tutkimukset luonnonvarojen kulutuksesta ja ilmastonmuutoksesta vahvistavat mielikuvaa. Lihansyönti on brutaalia, rasvaista ja kuluttavaa.

Kun eläinten syöminen ei millään muotoa ole välttämätöntä, on yksinkertaisesti väärin syödä tai syöttää perheelle eläinperäistä ruokaa. Meillä siis myös vauva saa vegaaniruokaa eli samaa ruokaa, jota itsekin syömme. Aikanaan hän voi tietysti sitten itse valita, mitä suuhunsa pistää.

Oikeuteni nauttia eläimen ruumiista on pienempi kuin eläimen oikeus elämään. Pidän siitä, että perheeni ei tarvitse muiden kärsimystä ja kuolemaa elääkseen ja voidakseen hyvin.

Leo Stranius

Leo Stranius on Luonto-Liiton pääsihteeri ja vegaani, joka kirjoittaa Ekoisi-blogia osoitteessa www.leostranius.fi

Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täällä.

7 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Sivusta sanoen: Miksi vegaaniruokavalio?”

  1. Jokainen ruokavalio, jopa vegaaninen, aiheuttaa jossakin määrin kärsimystä ja kuolemaa muille eliöille. Soijan ja kaikkien muidenkin kasvien viljely edellyttää peltoja, joiden raivauksen yhteydessä maata aiemmin kansoittaneet hiiret, myyrät ynnä muut eläimet, puhumattakaan hyönteisistä, toukista jne. ajetaan pois ja jopa tapetaan. Kasvihuoneiden lämmitys ja valaisus vaatii energiaa, joka tuotetaan usein fossiilisilla polttoaineilla, mikä aiheuttaa kasvihuoneilmiötä ja sitä myöten edistää lajien sukupuuttoja.

    On siis selvä, että myös kasvissyöjän ruokatuotanto aiheuttaa kärsimystä ja kuolemaa, joskin toki varmaankin vähemmän kuin sekasyöjän.

    • Kiitos kommentista Teemu! Oikeassa olet. Johonkin pitää kuitenkin vetää raja. Omalla kohdallani se menee tällä hetkellä tuossa vegaanisuudessa. Kasvisruokavaliota kun on kuitenkin suhteellisen helppo toteuttaa omassa arjessa täällä Suomessa/Helsingissä.

  2. ”joskin toki varmaankin vähemmän kuin sekasyöjän.”

    Understatement of the year.

    Hyvä että toit esille soijan. Esimerkiksi Yhdysvalloista 98% soijasta syötetään eläimille rehuna. Jos siis syö lihaa, vaaditaan sen lihan tuottamiseen paljon enemmän kasvimateriaalia verrattuna siihen, että kasvit/viljat/jne. söisi suoraan.

  3. Hei Leo!
    Kirjoitapa joskus perheenne arkiruoasta, esimerkiksi viikon ruokalista olisi mielenkiintoista luettavaa. Käytättekö jotain vitamiinivalmisteita tai ravintolisiä, mitä kumppanisi söi/syö raskaus- ja imetysaikana (kiinnostaa etenkin kalsiumin ja raudan osalta)? Miten minimoitte ruoan hävikin?

  4. Joskus selasin ravitsemussuositusta. Sen mukaan, jos perheessä myös lapset noudattavat vegaaniruokavaliota, kannustetaan kovasti imettämään vähintään kaksivuotiaaksi. Ilmeisesti äidinmaidossa on sellaisia pienen lapsen kehitykselle tärkeitä eläinproteiineja, joita ei mistään kasviksista saa.

  5. Itse olen vegaani samoista syistä. Vuosia olin ensin lakto-ovo-vege. Kasvatin lapsenikin tähän. Lakto ja ovo olivat luomua.

    30 vuoden lakto-ovo-vegeilyn jälkeen siirryin vegaaniksi. Tämä kävi perin kivuttomasti. Poliittisesti korrekti syy oli vaihdevuosien vitsauksena tullut kohonnut verenpaine. Toisaalta olin jo pitkään pohtinut itsekseni oikeutustani maitotuotteisiin – jopa niihin luomu sellaisiin. Viimeinen sysäys oli tosiaan tämä, että juustot sisältävät ylettömäsn paljon piilorasvoja- ja suoloja. Munia en ollut siinä vaiheessa syönyt enää vuosikymmeniin muussa muodossa kuin jonkin ruuan sideaineena.

    Nyttemmin siis olen keski-ikän seestymisvaiheessa oleva uusiovegaani. Koirani ja kissani tosin nauttivat lihaa. Niillä lienee siihen oikeus, koska se niiden luonnolliseen ruokavalioon kuuluu. Tämän eettisen dilemman olen ratkaissut ostamalla paikalliselta tilateurastamolta hevosen lihaa eri muodoissa. Eli hevosia ei tässä maassa ainakaan toistaiseksi kasvateta ruokaketjua ajatellen erittäin kyseenalaisissa puitteissa, vaan ovat yleensä ottaen eläneet edes kohtuullisen pituisen ja laatuisen elämän ennen siirtymistä ravintoketjussa eteenpäin. En siis väitä etteikö hevostenkin kohdalla tässä maassa tapahdu eläinoikeudellisesti kyseenalaista toimintaa. Itse hevosia harrastavana tiedän hyvin, että yksi suuri ongelma on raviurheilu. Ravuriksi jalostetun varsan elämä voi olla todella lyhyt tai sitten pitkä ja erittäin ikävä. Varsinainen ravihevonen pidetään hyvin, mutta ne varsat, jotka eivät täytä kasvattajan odotuksia koestartissa tai jo ennen sitä, päätyvät helposti nk. pullahevoseksi. Eli pahimmassa tapauksessa postimerkin kokoiseen mutatarhaan erittäin kyseenalaisiin oloihin. Tämä kohtalo odottaa myös montaa raviuran päättävääkin hevosta. Eli myydään pikkusummasta taitamattomiin ja tietämättömiin käsiin.

    Äsch, ei tämän nyt pitänyt olla mikään kannanotto hevostalouden eettisistä ongelmista Suomessa. Vaan ihan kommentti siihen, että vegaaniruokavalion voi valita myös ihan pelkästään terveydellisistä syistä.

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa