Heinäkuun lopussa mm. Alex Stubb, Simo Kyllönen, Jouni Nissinen ja Janne Sivonen kävivät suorittamassa Joroisten puolimatkan triathlonin.
Vaikuttava suoritus ja pisteet urheilusankareille! En olisi itse pystynyt millään samaan.
Olen toki hiukan harrastanut uintia, pyöräilyä ja juoksua vaikka varsinaisesti triathlonia en ole aiemmin kokeillut.
Siispä kyseisten kavereiden inspiroimana päätin tällä viikolla kokeilla hiukan kevennettyä versiota puolitriathlonista.
Homma kulki seuraavalla tavalla:
Tein Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa (7.5.2014) ympäristökeskuksen työntekijöiden vinkistä aloitteen työsuhdepyörien käyttöönottamiseksi kaupungin virastoissa ja liikelaitoksissa.
Nyt mahdollisuus on käytössä ilmeisesti vain Helsingin Sataman työntekijöillä.
Työsuhdepolkupyörä olisi erinomainen keino edistää terveellistä ja ympäristömyötäistä työmatkaliikkumista.
Aloitteen allekirjoitti 70 kaupunginvaltuutettua kaikista valtuustoryhmistä. Yhteensä valtuutettuja on Helsingissä 85.
Alla aloite kokonaisuudessaan. Toivotaan, että viranhaltijat ottavat aloitteen valmistelussa 70 valtuutetun tahdon huomioon.
Valtuustoaloite työsuhdepyörien käyttöön ottamiseksi
Ihmettelin blogissani noin vuosi sitten sitä, että kotiin jaettavassa Vauvan hoito-oppaassa oli omistettu oma osuutensa vauvan kanssa autoilulle, mutta ei sanaakaan vauvan kanssa polkupyöräilystä.
Kirjoitukseni johti aikanaan siihen, että sain pyynnön kirjoittaa seuraavaan painokseen oman osionsa vauvan kanssa pyöräilystä.
Uudessa painoksessa tulee siis olemaan kokonainen sivu eli alla oleva tekstini vauvan kanssa pyöräilystä!
Kevät tulee ja uusi pyöräilykausi on taas alussa.
Innostavia pyöräilykelejä vauvan kanssa tai ilman!
Oheinen kirjoitukseni julkaistiin 10.3.2014 Luonto-Liiton kulutus.fi -sivustolla.
Pitäisikö työmatkapyöräilystä maksaa?
Ranskassa suunnitellaan ylimääräistä kannustinta ihmisille, jotka pyöräilevät töihin (French workers set to be paid to cycle to the office).
Syy on yksinkertainen. Pyöräily on terveellistä ja ekologista sekä helpottaa ruuhkia ja tehostaa kaupunkitilan käyttöä.
Työmatkapyöräilijälle Ranskassa korvattaisiin polkemisesta noin 21-25 senttiä kilometriä kohden. Investoimalla pyöräilyyn Ranska aikoo säästää sosiaali- ja terveyskustannuksissa.
Kävin 4.12.2013 Enemmistö ry:n syyskokouksessa pitämässä tunnin esityksen aiheesta Liikenteen jalanjäljet – Autottomuus elämänvalintana.
Liikkumistottumuksiamme autoilun suhteen tulee ohjaamaan neljä kehityskulkua: ihmisten siirtyminen kaupunkeihin, ajokortittomuuden lisääntyminen, auton omistamisen väheneminen ja verkkokaupan yleistyminen päivittäistavarakaupassa.
Ohessa hiukan tarkemmin neljä liikkumiseen liittyvää heikkoa signaalia, jotka esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa kannattaa ottaa huomioon:
Oheinen kirjoitukseni on ilmestynyt Kuohussa (4/2013).
Unelmia maailmanluokan ekokaupungista
Pyöräilin syyskuussa Kumpulaan Ilmatieteen laitoksen tiedotustilaisuuteen. Tykkään pyöräilystä, koska se on ekologinen ja terveellinen tapa liikkua pääkaupunkiseudulla paikasta toiseen.
Tilaisuus, johon pyöräilin, käsitteli Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) julkaisemaa viidennen arviointiraportin ilmastotiedettä käsittelevän ensimmäisen osan yhteenvetoa.
IPCC:n yhteenvetoraportti ei yllättänyt. Ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus on kasvanut nopeammin kuin on osattu ennakoida. Ilmakehä ja meret ovat lämmenneet, jäätiköt sulaneet, merenpinta noussut ja sään ääri-ilmiöt lisääntyneet.
Tilanne on pelottava. Mikäli päästöjä ei saada nopeaan laskuun, menetetään mahdollisuus pitää lämpeneminen alle kahdessa asteessa. Tätä taas pidetään kriittisenä rajana sille, että yhteiskunnilla on vielä mahdollisuus selvitä muutoksista.
Miten tämä liittyy Helsinkiin, Arabianrantaan, Toukolaan ja Vanhaankaupunkiin?
Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa käytiin tänään 6.11. noin viiden tunnin keskustelu vuoden 2014 talousarvioesityksestä.
Lopullisesti talousarvio hyväksytään viikon päästä 13.11. pidettävässä kokouksessa.
Talousarviossa vuodelle 2014 on ympäristönäkökulmasta katsoen paljon hyvää.
Joukkoliikenteen parantamiseen laitetaan 5-7 miljoonaa euroa vuosittain. Pyöräteihin satsataan noin kymmenen miljoonaa vuosittain.
Tavoite arvokkaiden metsien suojelemisesta ja monimuotoisuuden lisäämisestä metsäisen suojeluverkoston avulla etenee ensivuodelle varattujen rahojen turvin. Tovottavasti Meri-Rastilakin saadaan vielä suojeltua!
Myös ilmastosuojelutyöhön saatiin lisärahaa. Näin pystymme pitämään kiinni tavoitteestamme vähentää ilmastopäästöjämme 30 prosenttia, aivan kuten Emma Kari Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa hyvin totesi.
Monia muitakin hyviä ja ympäristön kannalta fiksuja hankkeita lähtee liikkeelle.
Viikonloppuna siirryttiin talviaikaan. Monilla päättyy näinä päivinä samalla myös pyöräilykausi.
Itse pyöräilen läpi vuoden, koska se on ekologisin, terveellisin ja usein myös nopein tapa päästä paikasta toiseen.
Pyörä on talvella kaupungissa itse asiassa aika hyvä liikkumisväline.
Vaikka vauhti on hitaampaa, on kulku paikasta toiseen luotettavaa. Tiedän milloin olen perillä. Matka-ajan voi ennakoida täsmällisemmin kuin lumipyryyn ja ruuhkiin juuttuvien junien, bussien tai henkilöautojen kanssa.
Talvipyöräily sopii erityisen hyvin ihan tavallisille ja kiireisille ihmisille, jotka haluavat saada raitista ilmaa ja liikuntaa ilman, että siihen joutuu uhraamaan ylimääräistä aikaa. Talvipyöräily ei vaadi extreme-urheilijan asennetta, huippupyörää tai astronautin varusteita.
Ohessa on viisi vinkkiä ihan tavalliseen talvipyöräilyyn:
Perjantaina 30.8. Helsingissä starttaa kaksipäiväinen fillarifilmifestivaali eli Bicycle Film Festival. Vaikka oma ohjelma on viikonlopun osalta täynnä, yritän päästä ainakin joihinkin näytöksiin.
Ohjelma vaikuttaakin ainakin tosi lupaavalta. Tässä esimakua:
Oheinen kirjoitukseni julkaistiin 6.8.2013 www.tavarafillari.fi -sivuilla.
Auta ekoisiä: Miten valita polkupyörän peräkärry?
Ekoisi-kolumneista tuttu Leo Stranius on tähän asti pärjännyt lapsen kanssa lastenistuimella, mutta nyt harkinnassa on peräkärry. Mitä sellaisen hankkimisessa pitäisi osata ottaa huomioon?
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?
Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.
Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.
En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.
Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.
Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?
Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.
Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.
Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.
Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.
Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:
- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.
Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?
Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍
Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei?
Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä!
Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti.
Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa.
Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.
Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla.
Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan.
Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Toivottavasti yhä useampi muistaisi, että tämä pieni, hauras ja sininen piste keskellä pimeää tyhjyyttä on ainoa kotimme. Erimielisyydet näyttävät tästä perspektiivistä tuskaisen turhilta. Olisipa meillä taitoa nähdä toisemme tällä samalla lempeydellä ja ymmärryksellä myös täällä alhaalla. Meillä on vain toisemme ja tämä yksi, korvaamaton planeetta, jolla matkustamme läpi äärettömyyden. 💚🌍
Kuva: Nasa
Missä kaikki mainokset ovat?
Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.
Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?
Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.
Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.
Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?
Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.
Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.
Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?
Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Anna Abreun keikalla oli tänään mahdollista bailata kaksi tuntia ilman liharuokavaliota esiintyvän taiteilijan toiveesta. Niin upeaa Anna @iamabreu ! Vastaavaa Suomessa ei ole varmaan ennen nähty.
Valitettavasti Veikkaus Areenan ravintolapalvelut onnistuivat kuitenkin tuottamaan pettymyksen. Kyllähän tarjolla oli vegaanihampurilaista, ranskalaisia sekä erilaisia herkkuja ja juomia, mutta suuri osa ruokatarjoiluista ei ollut täysin kasvispohjaisia vaan niissä oli mukana jotain eläinperäistä. Montako vegaanista pizzaa näet tuossa viimeisessä kuvassa? Ei onneksi kuitenkaan lihaa.
Pisteet asenteesta upealle artistille ja miinukset areenan ruokatarjonnasta vastaaville.
Tiettävästi kukaan ei lihan puutteen takia kuollut tai joutunut sairaalaan.
11-vuotias lapsi teki mulle oman kyltin naistenpäivän marssille!
”I can make my own sandwitch.”
”Tämän marssin myötä lähetetään kirkas viesti poliittisille päättäjille”
Hyvää naistenpäivää kaikille!
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä.
SIPULIVESI!
Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa.
Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus.
Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota.
Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
