Talvipyöräily ei ole extreme-urheilua: Viisi vinkkiä tulevaan talveen

Talvipyöräily Leo StraniusViikonloppuna siirryttiin talviaikaan. Monilla päättyy näinä päivinä samalla myös pyöräilykausi.

Itse pyöräilen läpi vuoden, koska se on ekologisin, terveellisin ja usein myös nopein tapa päästä paikasta toiseen.

Pyörä on talvella kaupungissa itse asiassa aika hyvä liikkumisväline.

Vaikka vauhti on hitaampaa, on kulku paikasta toiseen luotettavaa. Tiedän milloin olen perillä. Matka-ajan voi ennakoida täsmällisemmin kuin lumipyryyn ja ruuhkiin juuttuvien junien, bussien tai henkilöautojen kanssa.

Talvipyöräily sopii erityisen hyvin ihan tavallisille ja kiireisille ihmisille, jotka haluavat saada raitista ilmaa ja liikuntaa ilman, että siihen joutuu uhraamaan ylimääräistä aikaa. Talvipyöräily ei vaadi extreme-urheilijan asennetta, huippupyörää tai astronautin varusteita.

Ohessa on viisi vinkkiä ihan tavalliseen talvipyöräilyyn:

1. Vaihda nastarenkaat. Nastarenkaan hidastavat vauhtia asvaltilla, mutta antavat jäällä ja lumella ajovarmuutta, pitoa ja ehkäisevät kaatumisia. Pitoa voi lisätä myös laskemalla renkaiden ilmanpainetta. Sepelin aiheuttamia rengasrikkoja kannattaa välttää hankkimalla kunnon pistosuojatut renkaat. Itse olen vaihtanut nastarenkaat yleensä siinä vaiheessa kun ilmat ovat useimmiten pakkasen puolella ja maassa on pysyvä jää/lumikerros – käytännössä joskus marraskuun loppupuolella.

2. Muista valaistus. Talvella on pimeää. Hyvä etu- ja takavalo sekä heijastimet vaatteissa ovat aivan välttämättömät. Muista, että etuvalon kuuluu olla valkoinen ja takavalon punainen. Tärkeintä on, että sinut nähdään kunnolla. Oheisessa kirjoituksessani on tarkemmin aiheesta: Viisi vinkkiä pimeällä pyöräilyyn.

3. Pukeudu sään mukaan. Kovilla pakkasilla kaikkein haastavinta on suojata sormet ja varpaat. Itse olen käyttänyt tuplasukkia ja käsissä paksujen lapasten alla ohuita sormikkaita. Kerrospukeutuminen, tuulen pitävät kuorivaatteet ja hengittävät alusvaatteet auttavat kummasti. Itse olen käyttänyt farkkujen päällä sateen pitäviä kuorihousuja. Kuorihousut ovat siitä mukavat, että ne on helppo vetää päälle ja ottaa pois. Näin pikkupakkasilla ei tarvitse pitää sisällä hiostavia pitkiä kalsareita. Kypärän alle tuleva urheilupipo tai ”kommandomyssy” ja kunnon kaulaliina ovat myös välttämättömiä varusteita talvipyöräilyssä.

4. Seuraa pyöräsi käyttäytymistä. Sohjoisella kelillä jarrujen ja lokareiden väliin saattaa mennä lunta ja kovilla pakkasilla vaihteet tai jarrut eivät välttämättä toimi oikein. Itselläni on Nishiki RH80, jossa on nestelevyjarrut ja Shimanon Deoren vaihtajat. Pyörä, vaihteet ja jarrut ovat toimineet hyvin säällä kuin säällä. Talvisin pyörä kannattaa säilyttää sisätiloissa.

5. Ole itsellesi armollinen. Talvipyöräily ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi pyöräillä joka ikisenä päivänä. Suurin osa talvipäivistä on mukavia. Jos kovat pakkaset, kovat lumipyryt tai auraamattomat pyörätiet tuntuvat ikäviltä, voi välillä jättää pyörän myös kotiin.

Muista myös edistää talvipyöräilyä. Tärkein talvipyöräilyn edistämiskeino on pyöräkaistojen ja pyöräteiden talvikunnossapito. Mikäli huomaat huonosti auratun tai hoitamattoman pyörätien, laita heti viestiä viranomaisille.

Pyöräilykuntien verkosto antaa kolme hyvää yleistä syytä talvipyöräilyyn:
– Tilastojen mukaan talvipyöräily ei ole sen vaarallisempaa kuin kesällä pyöräilykään.
– Pyöräily kaupunkialueilla on usein nopein ja halvin liikkumismuoto.
– Talvisin keskustojen ilmanlaatu on huonoimmillaan autojen päästöjen takia.

Pyöräilyä-HelsingissäLisäksi talvipyöräilyssä parasta on se, että kunto kasvaa äärioloissa kohisten ja keväällä pyöräily tuntuu taas taivaalliselta!

Aiemmin olen itse kirjoittanut talvipyöräilystä tänne:
Polkupyöräilyn ja lumimyräkän ylistys
Talvipyöräilyn iloja

Kannattaa lukea aiheesta myös nämä:
– Annukka Berg: Julkinen nainen talvipyöräilee.
– Hannu Oskala: Talvipyöräilystä
– Project Mama: Talvipyöräily – tahtolaji?
– Riikka Suominen ja Huili: Talvipyöräilyblogi

9 kommenttia artikkeliin ”Talvipyöräily ei ole extreme-urheilua: Viisi vinkkiä tulevaan talveen”

  1. Asiaa! Lisäyksenä: lähipiirissäni ihmetellään aina eniten sitä, miten talvella muka tarkenee pyöräillä. Kumma ajatus. Eihän pyöräillessä tule kylmä kevyissäkään vaatteissa, mutta kun seisoo pysäkillä odottamassa myöhästeleviä kulkuneuvoja, niin siinä ei mitkään vaatekerrokset riitä. Ainoa syy olla pyöräilemättä on kenho auraustilanne, ja sekin koskee monesti lähinnä sankkojen lumipyryjen jälkeisiä päiviä.

  2. Pyörää kannattaa aina säilyttää siinä lämpötilassa jossa sitä käytetään. Pyörää lämpimästä kylmään siirtäessä tapahtuu usein jäätymistä jne., eli mielummin ulos tai viileään ulkomajaan.

    Jos pyörä täytyy pestä, se pitää sen jälkeen antaa kuivua tarkasti, öljytä, ja sen jälkeen viedä ulos odottamaan ajoa.

  3. No probs! Vielä bonuslinkkinä kenkäteksti Talvisuojaa kymmenelle.

    Pitäisi olla aktiivisempi tunnisteiden lisäämisessä, niin lukijat löytäisivät helpommin. Lisäsinpä nyt edes noihin neljään tagiksi ’talvipyöräily’.

    • Kiitos Kirsi! Mahtavaa, että olet aloittanut talvipyöräilyblogin. Kovasti tsemppiä tulevaan talveen. Jään mielenkiinnolla ja innolla seuraamaan kokemuksiasi ja blogiasi!

  4. Täyttä asiaa, kiitos Leo! Mutta sekä 12/12-pyöräilijänä antaisin sinulle vielä sen vinkin ja toivomuksen, että muistettaisiin lämpimän lisäksi näkyvä pukeutuminen. Kuvassasi oleva tumma takki ei ole suositeltava näkyvyytesi kannalta etenkään viime marras-joulukuisissa pyöräilyolosuhteissa.

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa