Pitäisikö työmatkapyöräilystä maksaa?

Oheinen kirjoitukseni julkaistiin 10.3.2014 Luonto-Liiton kulutus.fi -sivustolla.

Pitäisikö työmatkapyöräilystä maksaa?

Ranskassa suunnitellaan ylimääräistä kannustinta ihmisille, jotka pyöräilevät töihin (French workers set to be paid to cycle to the office).

Syy on yksinkertainen. Pyöräily on terveellistä ja ekologista sekä helpottaa ruuhkia ja tehostaa kaupunkitilan käyttöä.

Työmatkapyöräilijälle Ranskassa korvattaisiin polkemisesta noin 21-25 senttiä kilometriä kohden. Investoimalla pyöräilyyn Ranska aikoo säästää sosiaali- ja terveyskustannuksissa.

Suomessa tilanne on nurinkurinen. Täällä maksetaan vuosittain noin 600 miljoonaa euroa työmatkakuluvähennyksen muodossa siitä, että ihmiset tulevat kaukaa (usein autolla) töihin (ks. Suomen luonnonsuojeluliiton raportti: Haitalliset tuet kestävän kehityksen esteinä, s 35). Lisäksi maksetaan ylimääräisiä kilometrikorvauksia (ylikompensoiva osuus) 170 miljoonaa euroa vuosittain.

Oma työmatkani on noin kuusi kilometriä. Tämä tarkoittaisi vaikka 23 sentin korvaustasolla 2,76 euron päivittäistä hyvitystä. Vuodessa korvauksesta kertyisi jo ihan mukava summa.

Kaikilla ei tietenkään ole mahdollisuutta kulkea pyörällä töihin. Olisiko korvaus pyöräilystä siis epäoikeudenmukainen? Mielestäni ei. Se, että ihmisiä kannustetaan liikkumaan fiksusti, ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin. Ne, jotka joutuvat kulkemaan matkansa esimerkiksi autolla, hyötyisivät siitä, että liikenteessä olisi ehkä vähemmän ruuhkaa. Työpaikat ja yhteiskunta hyötyisivät siitä, että ihmiset voisivat paremmin ja olisivat terveempiä.

Pyöräilyyn kannattaa investoida muutenkin. Esimerkiksi Helsingissä tehdyn selvityksen mukaan euron investointi kaupungin pyöräteihin tuottaa lähes kahdeksan euron hyödyt. Vaikuttavuus on moninkertainen verrattuna tavanomaisiin liikennehankkeisiin. Jokainen pyöräilty kilometri tuottaa yhteiskunnalle noin 0,3-1,3 euroa investointitasosta riippuen.

Lisäksi pyöräily säästää esimerkiksi omalla kohdallani aikaa noin tunnin työpäivässä. Sen sijaan, että kulkisin työmatkani autolla (2 x noin 30 minuuttia) ja kävisin siihen päälle kuntoilemassa (noin 30 minuuttia), tulee sekä työmatka että kevyt kuntoilu hoidettua samalla kertaa.  Ainakaan itse en halua viettää tuntia omasta päivästäni turhaan auton ratissa.

Kevään myötä on muutenkin hyvä hetki aloittaa pyöräily. Kaiken muun hyvän ohella pääsee nauttimaan valosta, raittiista ilmasta ja ympärillä olevasta luonnosta.

Myös Suomessa on yrityksiä, jotka kannustavat työntekijöitä taloudellisesti taittamaan työmatkansa pyörällä. Onko sinun työpaikkasi yksi näistä?

Yksi kommentti artikkeliin ”Pitäisikö työmatkapyöräilystä maksaa?”

  1. Huomiointini Ranskasta : Ranskassa työnantaja maksaa työntekijän yleisillä kulkuvälineillä, esim.metrolla,bussilla tai junalla) tekemän työmatkan kuluista osan.Jonkunlaisen korvauksen voisi tietysti saada pyörälläkin tehdyn työmatkan osalta.Pyöräilyä ainakin kannustetaan…ja onhan se terveellistä ainakin maaseudulla.
    Kuitenkin Ranskassa etenkin suurissa kaupungeissa ilman saasteisuus on niin suuri,että liikenteen seassa pyörällä ajaminen on jopa haitallista terveydelle.Esimerkkinä nyt maaliskuussa Pariisissa liiallisesta saasteesta johtuva hälytystila ! Tuolloin kehoitettiin pariisilaisia ja siellä oleilevia välttämään ulkoilua ja varsinkin fyysistä rasitusta saasteen takia.Pienten lasten ulkoilua ei suositeltu. Autojen määrää tietenkin silloin rajoitettiin, tosin aika lailla myöhään.Oli vähemmän ruuhkia automaattisesti, mutta pyörällä kulkeminen ei auttanut parantamaan terveyttä, kun saastearvot olivat korkeat ! En usko tällä hetkellä Ranskan kaupungeissa pyöräilystä saatavan ainakaan terveyskulujen pienemishyötyä,päinvastoin.Ehkä pitkällä tähtäimellä kuitenkin, jos moottoriliikenne tosiaan vähentyisi.En usko ranskalaisten yleisesti ottaen luopuvan helposti ”pyhistä lehmistään ” eli autoista kulkuvälineenä, ei kaupun geissakaan .Kovat jupinat nousi ja vastustus autojen määrän rajoittamisen takia nytkin Pariisissa, vaikka ihmisten oli jo hankala hengittää saasteessa!! Ehkä sitten, kun joudutaan laittamaan maskit naamalle…mutta silloin jo pyöräilykin alkaa olla vaarallista! Kuten monin paikoin on jo asia vaikkapa Kiinassa…

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa