Viikkopäiväkirja 33 (16.8.-22.8.2010)

Maanantaina kävin aamulla juoksemassa 25 km lenkin. Jatkoin selvityksen tekemistä verkkovaikuttamisesta ja kävin lounaalla Luonto-Liiton porukoiden kanssa. Iltapäivän istuin Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan (KANE) ja Sitran yhteisessä työseminaarissa liittyen kansalaisyhteiskunnan merkityksellisyyteen ja tutkimukseen Suomessa. Näyttää siltä, että kansalaisyhteiskunta-tutkimuksessa liikutaan liikaa 1960-luvun viitekehyksissä kun ihmetellään, miksi nuoret eivät osallistu yhteiskunnalliseen toimintaan. Yhteiskunta on kuitenkin aika lailla muuttunut. Kun yhteiskunta muuttuu, on selvää, että myös tavat vaikuttaa ja osallistua siihen muuttuvat ja näin myös … Lue lisää

Vaihtelua juoksuharrastukseen

Aiemmin kävin juoksemassa tasaisia 50-60 min/10 km lenkkejä keskimäärin noin 4-5 kertaa viikossa. Esimerkiksi vuoden 2009 aikana juoksukilometreja kertyi 1915 km. Vuoden 2010 aikana juoksukilometrejä on kertynyt tähän mennessä 1325 km. Kannattaisi kuitenkin juosta hiukan vaihtelevammin. Tämä käsitys on vain vahvistunut, kun olen viime aikoina lukenut Juoksija-lehteä. Juoksija-lehti tarjoaa verkossa tilaajilleen erinomaisen valmennusohjelman. Päätin kokeilla nettivalmentajaa. Räätälöity juoksuohjelmani näyttää nyt esimerkiksi tällä viikolla tältä: Maanantai: Tasavauhtinen pitkä (5:10-5:50min/km), 140 min, … Lue lisää

Viikkopäiväkirja 32 (9.8.-15.8.2010)

Maanantaina palasin lomien ja muiden puuhien jälkeen hetkellisesti töihin Luonto-Liiton toimistolle. Ohjelmassa oli kesäkuulumisten vaihtoa, toimiston muuttopuuhia ja sisustussuunnitelman läpikäyntiä, toimistokokous sekä hallituksen tulevan kokouksen kokousvalmisteluja. Samalla jatkoin selvityksen tekemistä verkkovaikuttamiseen liittyen. Tiistaina kävin aamulla juoksemassa 15 km reippaan lenkin, johon kuului alussa ja lopussa 2 km verryttelyjuoksua ja välissä 50 minuutin reipas 11 km. Aikaisempien 10 km lenkkien sijaan olen päättänyt ottaa käyttöön Juoksija-lehden verkosta löytyvän juoksuvalmennusohjelman. Näin lenkkeilyyn … Lue lisää

Ville-Veikko Hirvelä: Kulutuskarkuri, jolla on varaa olla ilman

Vietin aamupäivän Turussa Aurinkotehtaalla. Kävimme Tom Henrikssonin kanssa keskustelemassa Ville-Veikko Hirvelän kanssa ekologisen elämäntavan valinnoista sekä sitä, kuinka pitkälle näissä valinnoissa on tarpeen mennä. Kuinka paljon ja millaisia valintoja meidän tulisi tehdä? Riittääkö se, että asuu tiiviisti, käyttää ekosähköä, laittaa oveensa ”ei mainoksia, kiitos!” -tarran ja pesee pyykkinsä 30 asteessa? Riittääkö se, että liikkuu pyörällä ja julkisilla kulkuneuvoilla sekä välttää lentämistä ja autoilua? Riittääkö, että on vegaani sekä kieltäytyy päihteistä … Lue lisää

Hyvejohtajuus

Luin kesällä Alexandre Havardin verkkokirjan Hyvejohtajuus. Teos on suositeltavaa luettavaa kaikille johtamisesta kiinnostuneille. Teoksen pohjana toimivat Platonia mukaillen neljä päähyvettä: Viisaus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja itsehillintä sekä lisäksi suurisieluisuus ja nöyryys. Hyve on tottumus, joka syntyy toiminnan toistamisesta. Valitsemalla hyveen, meistä tulee vahvaluonteisia. Hyveellinen johtaja ei kompastu moraaliseen konformismiin, perfektionismiin, joka ei hyväksy epäonnistumista, kärsimättömyyteen itsensä ja muiden suhteen sekä itsänsä päästämiseen helpolla. Ohessa tiivistetysti hyvejohtajan keskeisimmät ominaisuudet: 1. Suurisieluisuus. Oman … Lue lisää

Viikkopäiväkirja 31 (2.8.-8.8.2010)

Maanantaina kävin aamulla juoksemassa ja aloitin selvityksen tekemisen verkossa pääosin tai kokonaan tapahtuvan kansalaistoiminnan mahdollistamisesta. Blogikirjoitukseni Kuopion asuntomessuista julkaistiin CO2-raportti.fi -verkkosivuilla. Kommentit olivat taattua Stalin- ja ilmastoskeptikkotavaraa. Aamupäivällä vastailin myös Kuluttaja-lehdelle ekoenergiasta. Oma sähkösopimus kannattaa käydä vaihtamassa täällä. Illalla vietimme Annukan syntymäpäivää. Kävimme syömässä Ravintola Kotossa, kävelimme ja uimme Seurasaaressa sekä matkustimme Linnanmäen vuoristoradalla ja päädyimme lopulta istumaan iltaa Alppilaan Samin ja Lauran seuraksi. Tiistaina tein koko päivän selvitystä verkkovaikuttamisesta … Lue lisää

Minuutissa muutokseen – kolme vinkkiä lisätä omaa tyytyväisyyttä

Tyytyväisyys tekee ihmisistä sosiaalisempi ja epäitsekkäämpiä sekä parantaa kykyä ratkaista erilaisia ongelmia. Tämä tarkoittaa pidempää ja terveempää elämää. Kiitollisuuden ilmaiseminen, täydellisen tulevaisuuden ajatteleminen ja rakastavien ajatusten kirjoittaminen ovat hyviä keinoja lisätä omaa tyytyväisyyttään. Ohessa Richard Wisemanin kolme helppoa vinkkiä lisätä omaa tyytyväisyyttään: 1. Kirjoita päivittäin/viikoittain siitä, mistä ja kenelle olet kiitollinen. 2. Kirjoita omasta ihannetulevaisuudestasi. 3. Kirjoita jostain rakastamastasi ihmisestä myönteiseen sävyyn. Tyytyväisyyden tavoittelussa kannattaa muistaa myös seuraavat pari asiaa: … Lue lisää

Kesäinen viikkopäiväkirja 29 (19.7.-25.7.2010)

Maananantaina aamu alkoi rauhallisella 10 km juoksulenkillä ja jatkui tämän jälkeen relailulla. Kirjojen lisäksi lueskelin inspiroituneena mm. Oras Tynkkysen kävelyretkestä Pirkanmaan halki ja Alex Stubbin puolitriatlonista. Näissä olisi haastetta itsellenikin. Viikonloppuna alkanut mökkeily Turun saaristossa Nauvossa jatkui. Tiistaina kävin aamulla juoksemassa, meressä uimassa ja nautin Nauvon mökillä herkullista aamiaista. Lisäksi säädin tapaamista EU:n ympäristökomissaari Potocnikin kanssa. Iltapäivällä kävin läpi ruuan ympäristövaikutuksia erääseen kirjahankkeeseen liittyen. Alkuillasta kävimme seuraamassa Nauvon keskustassa huutokauppaa … Lue lisää

Kesämökkeilyn ylistys ja Thoreaun: Walden – Elämää metsässä

Luin juhannuksena Henry Thoreaun Walden – Elämää metsässä -kirjan. Kyseessä on tarina siitä, kuinka Thoreau muutti Walden-järven rannalle keskelle metsää, omin käsin rakentamaansa mökkiin. Hän halusi selvittää, miten elää yksinkertaisimmin ja aidoimmin, liitossa luonnon kanssa. Kiistämättä vuonna 1852 kirjoitetussa teoksessa on paljon sellaista yhteiskuntakritiikkiä, joka on tänä päivänä ajankohtaisempaa kuin koskaan aiemmin ja osoittaa uskomatonta henkistä edelläkävijyyttä. Erityisesti itseäni lämmitti vaatimattomuuden ylistys ja voimakas kuulutuskriittisyys: ”Mielessäni on luokka, joka näyttää … Lue lisää

Vuosi 2010 – puolivälin katsaus

Vuoden 2010 ensimmäinen puolisko on takana. Tässä vaiheessa, juuri ennen lomailua, on hyvä pysähtyä katsomaan, mitä on tullut tehtyä. Tavoitteena on ekologisesti kestävän ja oikeudenmukaisen, hiilineutraalin maailman rakentaminen. Sitä on etuoikeutettu, kun voi tehdä juuri niitä asioita, jotka kokee kaikkein tärkeimmäksi. Työt Luonto-Liitossa ovat vuonna 2010 päässeet täyteen vauhtiin, keskustelua ydinvoiman lisärakentamisesta on käyty kiihkeästi ja myös degrowth-liike on rantautunut Suomeen. Paljon aikaa on mennyt Luonto-Liiton toimiston sisäisissä asioissa, kehityskeskusteluissa, … Lue lisää

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa