Viikkopäiväkirja 34 (23.8.-29.8.2010)

Maanantaina tapasin aamulla Sampo Villasen Expresso Edgessä ja kävin keskustelemassa tulevasta kirjahankkeesta Kustannusosakeyhtiö Avaimessa. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta, istuin Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan osallisuusjaoston kokouksessa Allianssi talolla sekä tapasin Effin puhenjohtaja Tapani Tarvaisen Cafe Javassa liittyen verkkovaikuttamista koskevaan selvitykseeni. Ilta sujahti sähköpostien ja selvitystyön kimpussa.

Tiistaina kävin aamulla juoksemassa ja tapasin yliopistolla Thomas Wallgrenia yhdessä Tom Henrikssonin kanssa. Iltapäivän ja illan jatkoin selvityksen tekemistä verkkovaikuttamiseen liittyen. Välissä vastailin YLE:n Uusi Musta -verkkosivutoimittajan kysymyksiin järjestöjen suoraveloituslahjoituksiin ja Itämerityöhön liittyen. Luonto-Liiton Itämerityöstä voi lukea lisää esimerkiksi täältä.

Keskiviikkona kävin aamulla juoksemassa. Laitoimme myös tiedotteen 24.9. tulevasta Kasvu murroksessa -konferenssista: Kasvukeskustelun (degrowth) huippunimet Suomeen. Samasta teemasta annoin iltapäivällä myös pidemmän puhelinhaastattelun. Muuten päivä jatkui verkkovaikuttamista koskevan selvitystyön kimpussa ja Luonto-Liiton käytännön asioita siinä sivussa hoitaessa. Illalla piipahdin huippuhienoatyötä tekevän Demos Helsingin 5-vuotisjuhlissa.

Torstaina kävin aamulla lyhyellä juoksulenkillä ja tein lihaskuntoharjoittelua. Aamupäivän istuin ilmasto.orgin järjestämässä viestintätyöpajassa aiheena kuinka toimia verkossa tehokkaammin. Kirjoittelin siitä tänne. Iltapäivällä valmistelin Luonto-Liiton hallituksen kokousta ja illan istuin johtamassa puhetta Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokouksessa. Kokouksessa kävimme läpi mm. syksyn aikataulua ja tulevia lausuntoja.

Perjantaina kävin läpi Luonto-Liiton syksyn aikatauluja, vastasin haastatteluun koskien ydinvoiman lisärakentamista, istuin Luonto-Liiton päälliköiden eli viisikon kokouksessa ja haastattelin yhtä tulevaa harjoittelijaa. Ilta sujahti Luonto-Liiton hallituksen kokouksessa ja siihen liittyvissä asioiden hoidossa. Työpäivälle kertyi yhteensä mittaa 17 tuntia.

Lauantaina kävin aamulla juoksemassa ja suuntasin tämän jälkeen Maan ystävien Polttava Kysymys -ilmastolakikampanjan kansalaislobbausta (7.-8.9.) koskevan tempauksen koulutustilaisuuteen puhumaan lobbauksesta. Iltapäivällä tapasin Tanja Aitamurtoa liittyen verkkovaikuttamista koskevaan selvitystyöhöni. Lisäksi kävimme keräämässä Annukan kanssa lähikulmilta nokkosia, joista teimme kastiketta luomuperunoista tehdylle perunamuussille. Illalla siivosimme, piipahdimme Eekun ja Niklaksen ”Miten äkkiä nuoruus päättyi” -syntymäpäiväjuhlissa sekä herkuttelimme Vegemestassa.

Sunnuntaina nukuin pitkään ja kävin aamupäivällä juoksemassa 26 km lenkin. Alkusyksyn viileässä ilmasssa juokseminen on selvästi miellyttävämpää kuin kesähelteillä. Muuten päivä sujahti tulevan viikon esityksiä ja erilaisia kirjoitushommia tehdessä.

Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa  (yhteensä 64 km) ja pyöräilin 102 km sekä tein kerran lihaskuntoharjoittelua. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 84,5 tuntia.

Tulevan viikon aikana istun pari päivää Gustavelundissa Tuusulassa Sauna 2010 päättäjäkurssilla osallistumisesta ja vaikuttamisesta, käyn läpi yhdessä Luonto-Liiton työntekijöiden kanssa tulevan syksyn suunnitelmia ja olen puhumassa Suomalaisyritysten globaalit eettiset haasteet -seminaarissa palmuöljyn ympäristövaikutuksista. Lisäksi viikonloppuna on vielä Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin syyssuunnittelupäivä. Siinä sivussa toivon ehtiväni myös pyöräilemään, juoksemaan ja tekemään verkkovaikuttamista koskevaa selvitystyötä.

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa