”Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä niin paljon kuin pystymme.”
Olin viikonloppuna tekemässä talkootöitä eläinten turvakoti Saparomäessä. Pyörämatkalla kuuntelin perjantaina 16.8.2019 suomeksi ilmestyneen Greta Thunbergista kertovan kirjan Sydämen asioita – Perhe ja planeetta kriisissä.
Kirja oli omasta mielestäni kiinnostava ainakin kolmesta eri näkökulmasta.
SuomiAreena on kuulunut lähes jokaiseen kesääni viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Ensimmäisen kerran olen osallistunut tapahtumaan vuonna 2010. Tuolloin Kansalaisfoorumi järjesti Aaro Harjun ja Sari Kuvajan toimesta keskustelutilaisuuden kansalaisyhteiskunnan tulevaisuudesta.
Tänä vuonna järjestimme yhdessä seitsemän järjestön voimin tilaisuuden “Mikä on vapaaehtoistoiminnan arvo tulevaisuuden yhteiskunnassa?
Keskustelemassa olivat SDP:n perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru, Demos Helsingin perustajajäen ja tulevaisuuden tutkija Aleksi Neuvonen, Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen, Lassila & Tikanojan yhteiskuntasuhdejohtaja Jorma Mikkonen ja allekirjoittanut Kansalaisareenan toiminnanjohtajan roolissa.
Keskustelua on katsottavissa kokonaisuudessaan täällä.
Lisäksi olimme koko viikon kansalaistorilla, jossa oli mahdolisuus pyörittää vapaaehtoistoiminnan onnenpyörää. Tunnelmia torilta voi käydä katsomassa Kansalaisareenan Facebook-sivulta.
Itse osallistuin myös Valtiovarainministeriön Eriytyvä vai erilaistuva Suomi ja Suomen Punaisen Ristin Uudet toimijat, uudet muodot vapaaehtoistyössäkeskustelutilaisuuksiin.
Alla vielä järjestöjen tuottama yhteinen vapaaehtoistoiminnan manifesti.
Vieraskynäblogissa Tuuli Aitchison
Ilmastoveivi2019 rohkaisee toimintaan
Kuluneen vuoden aikana ilmastoaktivismi on säväyttänyt koko maailmaa. Ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg onkin jo ns. “household name”, ja 16-vuotiaan tytön perjantaiset ilmastolakot ovat laajentuneet kymmeniin maihin ja satoihin kaupunkeihin.
Suomessa ilmastolakkoilun kyljessä myös ilmastoveivataan ja Fridays4Future-liikkeen tavoin Ilmastoveivi2019-kampanjan kärjessä eivät ole asiantuntijat, vaan huolestuneet kansalaiset. Kampanjallamme olemme tähdänneet konkreettiseen tavoitteeseen: Suomen tulee ryhtyä EU-puheenjohtajakaudella globaaliksi ilmastojohtajaksi ja muuttaa EU:n ilmastopolitiikka kestävämpään suuntaan. Tämä tarkoittaisi ilmaston lämpenemisen rajaamista 1,5 asteeseen. Vetoomuksemme on kerännyt jo lähes 60 000 nimeä ja yli 170 yhteisöä tukijakseen pääasiassa vapaaehtoistoiminnalla ja todella pienellä budjetilla.
Kiitos kaikille vuodesta 2018!
Vuosi 2018 oli monin paikoin synkkä. Kiihtyvä sukupuuttoaalto, ilmastonmuutos ja luonnonvarojen ylikulutus häiritsevät arkeamme yhä vakavammin. Ihmisoikeuksia poljetaan ympäri maailmaa. Turvallisuusuhat ja pelko määrittelevät usein toimintaamme.
Toisaalta on syytä toivoon.
Syksyllä 2018 julkaistu IPCC:n raportti on saavuttanut ennennäkemättömän paljon huomiota. Ruotsalainen 15-vuotias Greta Thunberg ryhtyi koululakkoon paremman ilmastopolitiikan puolesta ja nousi kansainväliseksi supertähdeksi viimeistään Puolassa pidetyssä ilmastokokouksessa. Myös Suomessa järjestettiin historiallisen suuri ilmastomarssi, puolueet ovat sopineet tiukemmista ilmastotavoitteista ja Sitran elämäntapatestiä on tehty ennennäkemättömän paljon.
Lisäksi ihmisten halu tehdä hyvää Suomessa on lisääntynyt. Teetimme Kansalaisareenassa tutkimuksen, jonka mukaan 42% suomalaisista kertoo tehneensä vapaaehtoistyötä viimeisen neljän viikon aikana (vuonna 2015 vastaava luku oli 33%) ja puolet viimeisen vuoden aikana. Varsinkin nuorten tekemä vapaaehtoistyön määrä on lisääntynyt merkittävästi.
Omalta osalta vuosi 2018 toi mukanaan paljon uutta.
Maanantaina 8.10. julkaistiin IPCC:n ilmastoraportti.
Tämän myötä ilmastokysymystä on käsitelty julkisessa keskustelussa ennennäkemättömän paljon. Ilmasto on juuri nyt monien huulilla.
Monet miettivät tällä hetkellä sitä, mitä pitäisi tehdä ja kenen tulisi toimia?
Vastaus on yksinkertainen. Käytännössä kaikkien pitää toimia.
– Julkisen vallan (esim. poliittisten päättäjien ja viranhaltijoiden) tehtävä on tehdä päästöjen aiheuttaminen mahdottomaksi.
– Yritysten tehtävä on luoda uusia päästöttömiä ratkaisuja markkinoille.
– Yksilöiden tehtävä on vaatia toimia poliittisilta päättäjiltä ja yrityksiltä sekä tietysti pyrkiä itse vähentämään oman elämänsä ja kulutuksensa ilmastovaikutuksia niin omassa arjessa kuin työtehtävissäkin.
Ihan aluksi voit laskea oman hiilijalanjälkesi esimerkiksi osoitteessa www.ilmastodieetti.fi tai https://elamantapatesti.sitra.fi
Ohessa neljä osa-aluetta ja niiden jokaisen alla viisi toimenpidettä, jolla yksilö voi toimia. Nämä ovat yhteiskunnallinen vaikuttaminen, asuminen, liikkuminen ja ruoka.
Tässä 20 ilmastotoimenpidettä juuri sinulle.
Kansalaistoiminnan luonteena on Suomessa ollut perinteisesti yhdistysmuotoisuus ja hallinnon hierarkisuus.
Suomi on yhdistysten luvattu maa ja suurin osa esimerkiksi vapaaehtoistoiminnasta tapahtuu erilaisten vakiintuneiden organisaatioiden kautta.
Samaan aikaan perinteisen kansalaistoiminnan rinnalle on tullut yhä enemmän erilaista hetkellistä ja organisoimatonta pop-up aktiivisuutta.
Sitoutuminen löystyy ja ihmiset kiinnittyvät enemmän merkityksiin ja ilmiöihin kuin organisaatioihin. Toimintaa leimaa hetkellisyys, epämuodolliset verkostot ja ihmisten itseorganisoituminen.
Perinteisten suunnittelu- ja organisointimenetelmien rinnalle on tullut näin kokeileva ja ketterä kehittäminen. Rajapinnat julkisen, yksityisen sekä kolmannen ja neljännen sektorin välillä ovat hämärtyneet. Yhteistyötä voidaan tehdä laajalla rintamalla ja yllättävillä kokoonpanoilla.
Entä mitä paljon puhuttu digitalisaatio sitten tarkoittaa kansalaistoiminnan ja järjestötoiminnan näkökulmasta?
Ohessa 11 käytännön asiaa, miten digitalisaatio muuttaa kansalaistoimintaa:
Lämpimästi tervetuloa Suomeen ja Helsinkiin! Teillä on varmasti paljon pohdittavaa ja puhuttavaa.
Samalla kun vaihdatte kuulumisia ja tutustutte toisiinne, toivon, että keskustelette myös maailmaa polttavista kysymyksistä. Näitä ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, ihmisoikeudet, rauha sekä demokratia ja kansalaisoikeudet.
Tässä siis ehdotukseni teille tapaamisen asialistaksi:
Kävin tänään (16.1.2018) MTV3 Huomenta Suomessa keskustelemassa muovikasseista yhdessä Stockmannin kehitysjohtaja Nora Malinin kanssa. Koska lähetysaika on lyhyt, tässä kertauksena muutama tärkeä huomio aiheeseen liittyen.
Ensinnäkin koko kassikeskustelussa olennaista on kassin sisältö. Kannattaa muistaa, että kaikkein suurin asia luonnonvarojen käytön tai ilmastonmuutoksen suhteen on aina sillä, mitä kassin sisällä on. Tähän kannattaa kiinnittää huomiota ensimmäisenä. Siis siihen, että ei osta mitään turhaan ja ostaa mahdollisimman vähän uutta.
Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta 2017!
Vuosi 2017 oli monin paikoin synkkä. Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja luonnonvarojen ylikulutus alkavat häiritä arkeamme yhä vakavammin. Ihmisoikeuksia poljetaan ympäri maailmaa. Turvallisuusuhat ja pelko määrittelevät usein toimintaamme.
Toisaalta on syytä toivoon.
Päästöt vähenevät monin paikoin, kiertotalous etenee ja teknologinen kehitys on ennennäkemättömän nopeaa. Poliittista tahtoa muuttaa asioita löytyy. Optimismini perustuu siihen, että vuodet 2016-2017 ovat olleen vain sivuaskelia laajemmassa kaaressa kohti parempaa.
Omalta osalta vuosi 2017 toi mukanaan paljon uutta.
Välillä poliitikkoja syytetään siitä, että he ovat tavattavissa vain vaalien alla ääniä kerätäkseen. Politiikka ja vaikuttaminen on kuitenkin pitkäjänteistä työtä, jota ei pelkästään ääniä kalastelemalla tehdä.
Todellinen vaikuttaminen tehdään usein porukalla istumalla kokouksissa, tekemällä aloitteita ja toimimalla yhteistyössä median kanssa.
Huhtikuun 2017 alussa tuli sopivasti täyteen 10 vuotta siitä, kun aloin pitämään kirjaa antamistani haastatteluista, puhetilaisuuksista, kirjoituksista ja kokouksista.
Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana tehnyt seuraavaa:
– Antanut 675 haastattelua televisioon, radioon tai lehtiin
– Pitänyt 681 puhetilaisuutta tai luentoa
– Kirjoittanut 278 lausuntoa tai aloitetta
– Kirjoittanut 379 kolumnia tai kirjoitusta
– Kirjoittanut 299 tiedotetta
– Kirjoittanut 1722 blogikirjoitusta
– Istunut 3866 kokouksessa
Tänään linturetkellä Vuosaaren huipulla. Mukana menossa mm kapustarinta, kiuru, varpushaukka, mehiläishaukka ja merikotka. Uusina lajeina itselle hiirihaukka ja piekana. Nyt jo 111 pinnaa tänä vuonna!
Ihan mahtavaa, että @tringa.ry järjestää lintuopastuksia! Kiitos!
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?
Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.
Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä
”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa.
Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa).
Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille?
Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa!
Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa!
Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii.
Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.
Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua.
Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117.
Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia.
Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Välillä täysmatkaa ja sitten taas sprinttiä!
Oittaalla Heltri Cupin päätöskilpailu Eliminator. Käytännössä kisamuoto, jossa suoritetaan triathlonin pikamatkaakin lyhyempää super sprint -matkaa maksimissaan viisi kertaa peräkkäin.
-uinti n. 300 m
-pyörä n. 5 km
-juoksu n. 2 km
Jokaisella kierroksella on aikarajat ja suoritusaika jokaiselle ”kierrokselle” lyhenee.
Matkat piti suorittaa seuraavasti
1. kierros 38 min
2. kierros 33 min
3. kierros 28 min
4. kierros 25 min
Itse ehdin vielä neljännelle kierrokselle, mutta viimeiselle viidennelle kierrokselle ei vauhti enää riittänyt.
Mahtava tapahtuma vaikka en kilpailemisesta tykkääkään. Tänä keväänä ja kesänä olen kuitenkin halunnut haastaa itseäni ja olen osallistunut jokaiseen Heltri Cupin osakilpailuun.
Tuollaisessa yhteislähdössä ja lyhyessä uinnissa on myös ikävät puolensa. Vedessä tulee väkisin kontakteja ja törmäyksiä. Pitää olla kohtalaisen vahva luotto omaan uintitaitoon, että ei mene paniikkiin. Lisäksi itselle kävi harmittava takaisku kun jossain törmäyksessa kanssauimariin kävi niin, että oura-sormus tippui Bodominjärven syvyyksiin. 😢 Oppi on, että olisi kannattanut ottaa se pois ennen kisaa.
Muissa osakilpailussa olen lähtenyt aina tarkoituksella viimeisenä ja välttänyt ruuhkaa sekä ohitellut sitten rauhassa, jos on ollut hitaampia. Tässä oli kuitenkin niin paljon minuuttipeliä, että ei voinut jäädä ihan viimeiseksi hengailemaan vaikka pyrinkin lähtemään aina uudelle kierrokselle viimeisten joukosta.
Iso kiitos @helsinkitriathlon ja kiitos kuvista loistava @zopelaura
Norjaa hehkutetaan hienona matkakohteena ja kyllähän se sitä onkin. Kaunista luontoa, merta, vuoristoa, vuonoja, puroja ja putouksia, metsää ja hienoa kulttuuria. Yhteiskunta toimii, ihmisiin voi luottaa ja yhteiskunta pyörii uusiutuvilla energialähteillä ja kulkee sähköautoilla. Varsinkin maata pitkin junilla ja busseilla matkatessa Norja antaa parastaan.
Sitten on toinenkin puoli Norjaa. Likainen öljy. Vedet pilaava kalankasvatus. Pilalle rakennetut vuoret ja tunturit. Metsähakkuita siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Surkea vegaaniruokatarjonta verrattuna Suomeen tai Ruotsiin. Kauppahallissa on myynnissä pelkkiä kuolleita kaloja ja eläviä jättiläismäisen kokoisia taskurapuja.
Norjaa voisi ihan yhtä hyvin boikotoida.
Reissuilla aina muistaa myös sen, miten yliarvostettua matkailu oikeastaan onkaan. Se vie aikaa ja rahaa sekä aiheuttaa paljon stressiä vaikka toki se monille onkin välttämätön tapa hakea irtiottoa arjesta. Silti. Helsingissä ja Suomessa on lähellä matalalla kynnyksellä upeita ja hienoja paikkoja kaipasit sitten luontoa, kaupunkikulttuuria tai muita huvituksia.
Vähintään yhtä hienoja elämyksiä voi saada vaikka istumalla iltaa Päijänteen rannalla.
Norja. Bergen. Kiivettin 12-vuotiaan kanssa 1333 porrasta Ulriken-vuoren huipulle ja takaisin alas. Helppo ja kaunis reitti. Monet olivat tekemässä portaissa juoksutreeniä. Matkalle mahtui vuoristonäkymien lisäksi upeaa metsää ja kauniita puroja.
Tämän jälkeen käytiin vielä Floyenin huipulla katselemassa Bergeniä ja tehtiin kukkulan päällä kiva kävely muutaman pikkujärven ympäri kauniissa taikametsämaisemissa.
Kello on asettanut tavoitteeksi kiivetä vähintään 10 kerrosta portaita päivässä. Tässä se ylittyi 27-kertaisesti eli 270 kerrosta mentiin ylöspäin.
Tämä maatapitkin julkisilla matkustaminen on kyllä hienoa. Seuraavaksi Etelä-Norjan kierros jatkuu junalla Bergenistä takaisin Osloon. Luvassa Euroopan upeimmat junamaisemat. Sellaiset maisemat, että niitä ei voi kokea ja nähdä kuin junasta!
Maatapitkin Etela-Norjan kierroksella. Preikestolen. Yksi maailman upeimmista luontokohteista. Ja sen veroinen. Upeaa oli olla hetki maailman reunalla. Siinä ihminen on aika pieni.
#maatapitkin #norja #preikestolen
Kesän #vegaani kahvila #caferaparperimeri vielä tällä viikolla Helsingissä Kumpulan koulukasvitarhalla. Samalla voi ottaa nokoset riippumatossa ja syödä musta- ja punaherukoita suoraan pensaista. Pyörällä pääsee mestoille. Vahva suositus!
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.
Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.
Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.
Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.
Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
