Miten digitalisaatio muuttaa kansalaistoimintaa: 11 käytännön asiaa

Kansalaistoiminnan luonteena on Suomessa ollut perinteisesti yhdistysmuotoisuus ja hallinnon hierarkisuus.

Suomi on yhdistysten luvattu maa ja suurin osa esimerkiksi vapaaehtoistoiminnasta tapahtuu erilaisten vakiintuneiden organisaatioiden kautta.

Samaan aikaan perinteisen kansalaistoiminnan rinnalle on tullut yhä enemmän erilaista hetkellistä ja organisoimatonta pop-up aktiivisuutta.

Sitoutuminen löystyy ja ihmiset kiinnittyvät enemmän merkityksiin ja ilmiöihin kuin organisaatioihin. Toimintaa leimaa hetkellisyys, epämuodolliset verkostot ja ihmisten itseorganisoituminen.

Perinteisten suunnittelu- ja organisointimenetelmien rinnalle on tullut näin kokeileva ja ketterä kehittäminen. Rajapinnat julkisen, yksityisen sekä kolmannen ja neljännen sektorin välillä ovat hämärtyneet. Yhteistyötä voidaan tehdä laajalla rintamalla ja yllättävillä kokoonpanoilla.

Entä mitä paljon puhuttu digitalisaatio sitten tarkoittaa kansalaistoiminnan ja järjestötoiminnan näkökulmasta?

Ohessa 11 käytännön asiaa, miten digitalisaatio muuttaa kansalaistoimintaa:

1. Käyntikorttien, esitteiden ja julkaisujen sijaan verkkosivut. Tarvittavat tiedot ja julkaisut sekä ajankohtaiset uutiset ja yhteystiedot löytyvät enää verkosta. Painettua materiaalia tarvitsee vähemmän.

2. Tietosanakirjojen ja tutkimusten sijaan Google. Perustutkimusta tarvitaan, mutta suurin osa tiedonhankinnasta tehdään hakukoneilla.

3. Kirjeiden ja postikorttien sijaan sähköpostit. Kirjeposti loppuu ja erilainen “postitettava” materiaali, kuten kutsut tilaisuuksiin tai seminaareihin, lähetetään sähköpostilla.

4. Mielipidekirjoitusten sijaan blogit ja Facebook-päivitykset. Paperilehdet menettävät merkitystä. Mielipide saadaan kuuluviin blogikirjoituksilla tai pitkillä ja perusteellisilla Facebook-päivityksillä.

5. Kokousten sijaan sähköistä päätöksentekoa ja Skype-tapaamisia. Ihmiset eivät ole enää valmiita matkustamaan yhden kokouksen takia pitkiä matkoja. Kokouksiin voi osallistua hyvin etänä puhelimitse tai skypellä. Päätöksiä voi tehdä sähköisesti ilman, että tarvitsee kokoontua.

6. Jäsenlehtien sijaan sähköiset uutiskirjeet. Painetut ja postitetut jäsenlehdet ovat liian hidasta tiedonvälitystä. Jäsenet tavoitetaan nopeasti esimerkiksi sosiaalisen median ohella sähköpostilla lähetetyillä uutiskirjeillä.

7. Seminaarit ovat webinaareja, LIVE-lähetyksiä ja -striimauksia. Seminaarit lähetetään suorana verkkoon. Yhä harvemman täytyy tulla tai matkustaa paikan päälle kuuntelemaan puheenvuoroja.

8. Paperivetoomusten sijaan kansalaisaloite.fi, kuntalaisaloite.fi tai adressit.com. Paperivetoomusten sijaan käynnistetään Kansalaisaloitekampanjoita, kerätään nimiä kuntalaisaloitteeseen tai pyydetään allekirjoittamaan verkkovetoomus.

9. Päättäjätapaamisten sijaan Twitter. Päättäjien kanssa ei tarvitse sopia aina kasvokkaisia tapaamisia vaan mielipiteen voi kertoa esimerkiksi kohdistamalla viestinsä Twitterissä.

10. Valokuvien sijaan Instagram ja tubetus. Kuvat jaetaan reaaliaikaisesti Instagram-tileillä ja blogien rinnalle tulee youtube-kanavia.

11. Tietokoneiden sijaan mobiililaitteet. Yhä useammat hommat voi hoitaa suoraan mobiililitteella (älypuhelimella) ilman, että kannettavaa tietokonetta tarvitaan laikaan. Ääniohjaus ja äänentunnistus yleistyvät, jolloin tarve tietokoneiden (näppäimistön) käytölle vähenee merkittävästi.

3 kommenttia artikkeliin ”Miten digitalisaatio muuttaa kansalaistoimintaa: 11 käytännön asiaa”

  1. Liiallinen digitalisointi alkaa kääntyä itseään vastaan, kun tavallisia asioitakaan ei enää voi hoitaa kuin sähköisesti tai älypuhelimen kanssa. Suuren innostuksen vallitessa huomiotta on jäänyt myös digitaalisten järjestelmien haavoittuvuus, vaikka lähes viikottain tulee esiin esimerkkejä isommista ja pienemmistä katastrofeista.

    Tekniset ongelmat vaivaavat yhä useampia järjestelmiä ja sen lisäksi kuvaan mukaan ovat tulleet tahallinen hakkerointi, suoranainen rikollisuus ja muut hienovaraisemmat tavat vaikuttaa järjestelmien toimintaan tai sisältöön.

  2. Mainio lista! Lisäisin tähän pikaviestinten käytön. Ei tarvitse olla samaan aikaan Skypessä, vaan keskustelua käydään nopeasti pikaviestimillä (Whatsapp, Slack, Fb-ryhmät jne) jouhevammin kuin sähköpostilistoilla. Vuorovaikutuksen määrä nopeus ja jopa laatukin voi paranuta kun siirrytään sähköpostilistoista viestimiin.
    Tiedon avoimuus ja hajautettu toiminta: kaikki tieto on helposti jäsenten ja aktiivien saatavilla. Avoin budjetti mahdollistaa yhteisen päätöksenteon talousasioista, kun kaikki tietävät paljonko rahaa on ja mihin sitä on budjetoitu. Talousvaltuuksia voi hajauttaa näin useammalle, esimerkiksi Holvin avulla, jolloin työt eivät kasaannu yhdelle. Avoimuus päätöksenteossa mahdollistaa muidenkin kun hallituksen jäsenten mukaanottamisen keskusteluun. Oikeastaan hallitusta ei tarvita perinteisessä mielessä valvomaan ja päättämään, vaan sen rooliksi muuttuu yhteistoimintaa tukevan ja ruokkivan keskusteluilmapiirin vahvistaminen ja työskentelyvälineiden käyttöönotto. Toiminta siirtyy entistä enemmän itseorganisoituvuuin verkostoihin, jotka kokoontuvat aina kuhunkin tehtävään liittyen.

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa