Miten vähennetään liikenteen päästöjä 80-95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä?

MäkelänkatuTyö- ja elinkeinoministeriö järjesti 12.6.2014 energia- ja ilmastotiekartta 2050 –sidosryhmäseminaarin säätytalolla.

Seminaarissa tarkasteltiin sähköjärjestelmää, uusiutuvaa energiaa, energiatehokkuutta ja rakennettua ympäristöä, liikennettä, maa- ja metsätaloutta sekä hiilinieluja, teollisuutta ja cleantechia, kestävää kulutusta ja tuotantoa sekä alueellista ilmastotyötä.

Käytin itse puheenvuoron liikenteen päästövähennystavoitteita koskien.

Kaikkein tärkeintä olisi vähentää liikennetarvetta. Tämän lisäksi kannattaisi ottaa käyttöön ruuhkamaksut, kokeilla maksutonta joukkoliikennettä ja tarkastella joukkoliikenteen hinnoittelua, alentaa nopeusrajoituksia, kiinnittää huomioita kaupunkisuunnitteluun ja kaavoitukseen  sekä edistää biokaasu- ja sähköautoja.

Lisäksi on hyvä tunnistaa tulevaisuuden heikkoja signaaleja: Ihmiset siirtyvät kaupunkeihin, ajokorttia ei välttämättä enää hankita eikä autoa haluta omistaa itse. Verkkokauppa tulee vähentämään liikkumistarvetta.

Alla kahden minuutin puheenvuoroni kokonaisuudessaan.

*  * *

Tiekartta 2050 –kommenttipuheenvuoro
Leo Stranius
12.6.2014

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät ystävät

Liikenteen päästöjen vähentämiseksi kannattaa valita sellaisia keinoja, jotka ovat kustannustehokkaita ja tuovat päästövähennysten lisäksi myös muita hyötyjä.

Kaikkein tärkein: Liikennetarpeen vähentäminen

Nostan esille viisi lisäysehdotusta ja kannustan tunnistamaan neljä heikkoa signaalia, jotka johtavat ympäristölle ja ilmastolle haitallisen liikkumistarpeen vähenemiseen.

1. Tehokkain yksittäinen keino on ruuhkamaksut: Päästövähennysten lisäksi:
– Ruuhkat vähenisivät, joukkoliikenteen käyttö lisääntyisi, ilmanlaatu ja liikenneturvallisuus paranisi, maankäyttö tiivistyisi ja välttämätön autoilu helpottuisi

2. Kaupungeissa kannattaa kokeilla maksutonta joukkoliikennettä
– Ainakin joukkoliikenteen lippujen hintoja tulisi tarkastella uudestaan

3. Nopeusrajoitusia tulisi alentaa: Esimerkiksi talvinopeusrajoitukset tulisi asettaan voimaan ympäri vuoden kaupunkialueilla.

4. Kaupunkisuunnittelu ja kaavoitus ovat avainasemassa:
– Kaavoituksessa tulee varata tilaa kaupunkimaiselle rakentamiselle moottoriteiden tai vastaavien varsilta.

5. Sähkö- ja biokaasuautojen pitää edistää: 
– Käytännössä lataus- ja tankkausverkon kehittäminen

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät ystävät

Lopuksi neljä tulevaisuuden trendiä tai heikkoa signaalia

1. Ihmiset siirtyvät kaupunkeihin
– Lapsiperheet nipistävät asuinneliöistä ja satsaavat mieluummin lyhyisiin välimatkoihin, vilkkaaseen seuraelämään ja yltäkylläisiin palveluihin.

– Kaupungeissa autoilta loppuu tila

2. Ajokortittomuus lisääntyy
– Ruotsissa vain 25 prosenttia 18-vuotiaista hankkii ajokortin.
– Sama ilmiö saattaa näkyä pian myös Suomessa.

3. Autoa ei haluta omistaa itse
– Jakamistaloudessa omistaminen ei ole enää tärkeää
– yhteiskäyttöiset robottiautot korvaavat perinteisen tavan omistaa auto

4. Verkkokauppa vähentää liikkumistarvetta
– Suomessa 2 % prosenttia tekee ruokaostokset netissä, Iso-Britanniassa 74 %
– Miksi ihmeessä kukaan käy automarketissa autolla kun ruokakassit voi tilata kotiovelle netistä.

Kiitos!

* * *

2 kommenttia artikkeliin ”Miten vähennetään liikenteen päästöjä 80-95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä?”

  1. Olet todella selkeä informoija! Tekstejäsi on helppoa lukea, kun käytät numerointia ja osaat tiivistää. Vältät myös turhaa kapulakieltä. Näillä sivuilla tyhmempikin oppii paljon ympäristöasioista.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa