Wanted: Ekologisesti kestävää elämäntapaa symboloivat lelut?

LeikkipyöräVietimme hiljattain lapsen 2-vuotisjuhlia.

Erityisiä lastenkutsuja emme järjestäneet. Pyysimme vain lapsen kummit ja naapuruston pihalle syömään vegaanista mustikkapiirakkaa.

Lahjoja lapsi ei tässä vaiheessa tarvitse. Ja niitä saimmekin ilahduttavan vähän. Yksi lahja oli kuitenkin ylitse muiden. Viereisessä kuvassa oleva leikkipolkupyörä.

Aika varhaisessa vaiheessa itseäni alkoi häiritä erilaiset piilomerkitykset, joita vauvoille tarjoillaan esimerkiksi vaatteiden ja kirjojen myötä.

Nyt myöhemmin olen törmännyt siihen, miten vaikeaa on löytää ekologisesti kestävää elämäntapaa symboloivia leluja.

Esimerkiksi meillä on pihan yhteinen lelulaatikko täynnä erilaisia muoviautoja, rekkoja ja kaivureita. Tämän lisäksi on iso kasa muovisia potkuautoja ja -mopoja. Onneksi joukossa on toki myös lapioita, ämpäreitä, potkupyöriä ja palloja sekä sählymailoja.

On kuitenkin mielestäni valitettavaa ja selvää, että lapsi sosiaalistuu jo hyvin varhaisessa vaiheessa ”autokulttuuriin” ja pitää todennäköisesti esimerkiksi autoilua ihan normaalina.

Missä ovat hiekkalaatikkoleikkeihin sopivat muoviset polkupyörät? Entä miksi polkuautot ja -mopot eivät voisi näyttää vain polkupyöriltä?

No onneksi lapset ovat usein fiksuja ja oivaltavia. Yksi naapuruston mukavista lapsista oli tehnyt lapsellemme söpön synttärikortin, jossa auto tuprauttaa mustat pakokaasut pyöräilijän naamalle. Kortin toisella puolella oli lentokone, jonka perästä tuli vielä mustemmat savut.

Syntymäpäiväkortti

Aiemmin olemme järjestäneet esimerkiksi lapsen nimijuhlat. Ohessa silloin Ekoisi-blogiini kirjoittamat neljä vinkkiä ekologisten nimijuhlien järjestämisestä. Samat periaatteet toimivat yhtä hyvin lastenkutsujenkin osalta.

 

4 kommenttia artikkeliin ”Wanted: Ekologisesti kestävää elämäntapaa symboloivat lelut?”

  1. Moi!

    ”Missä ovat hiekkalaatikkoleikkeihin sopivat muoviset polkupyörät? Entä miksi polkuautot ja -mopot eivät voisi näyttää vain polkupyöriltä?”

    Ehkäpä, kun on saanut aikanaan tarpeeksi päristellä ja kaasuttaa pihan ympäri lelumopoilla ja -rekoilla yms., niin enää isompana tarviste katumaastureilla sun mulla päristellä!

    Hiekkalaatikkoleikkejä aikani empiirisesti havannoineena on pakko myös tunnustaa, ettei polkupyöräreplika vain millään sovellu esim. hiekan kaivamisen ja kippaamiseen! Lelurekan lavalle mahtuu myös huomattavasti enemmän hiekkaämpäreitä, keppejä, kiviä, lehtiä tms. 🙂

  2. Aivan! Mietin samaa, mutta laajempaa. Maailma on niin täynnä autoilua ja kaikkialla väitettään, että se on ihan normaali. Viimeinen asia, joka ärsytti kovasti, oli saksan oppikirja. Siinä on runsaasti tekstejä liike-elämästä ja matkustamisesta, jokaisella sivulla joku hakee jonkun autolla, tappaa vieraita lentoasemalla (myös autolla), järjestää automatkaa kaupungin ympäri… Kaikista pahin oli teksti kimppakyydistä, jonka alussa väitetään, että junat aina myöhästyvät, liput ovat kalliita jne.

  3. Niin maailma on täynnä autoja ja autoilu on aivan normaalia. Pelkästään Suomessa on kolme miljoonaa ajoneuvoa ja ihmisiä joiden mielestä se ei ole normaalia on vain kourallinen.

    • Kiitos kommentista Juha. Maailma ja Suomi on toki täynnä autoja, mutta jokainen tietää, että nykymuotoinen yksityisautoilu ei ole ekologisesti kestävä tapa liikkua. Muutosta tarvitaan – ja paljon! Onneksi pyöräilyä, joukkoliikennettä ja muita ekologisia tapoja liikkua paikasta toiseen kehitetään jatkuvasti.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa