Timothy Ferriss: 4 tunnin työviiikko

Luin heinäkuun alussa viikon Viron lomalla Timothy Ferrissin kirjan 4 tunnin työviikko. Unohda yhdeksästä viiteen -elämä, asu missä haluat ja ryhdy uusrikkaaksi.

Noh. Kirjan otsikko ei lupaa itselleni kovinkaan paljon. Yhdeksästä viiteen -elämää en ole elänyt sen jälkeen, kun siirryin töihin kansalaisjärjestöihin. Asun mielelläni Helsingin Käpylässä ja matkustella olen ehtinyt elämäni aikana jo aika paljon. Uusrikkaus taas ei voisi vähempää kiinnostaa.

Kirja ja sen lähestymistapa sopiikin parhaiten niille, jotka ovat yksityisellä sektorilla tekemässä intohimotyön sijaan pakollista palkkatyötä ja haaveilevat oman yrityksen perustamisesta sekä rantaelämästä jossain etelän lämmössä.

Kaikesta huolimatta kirja kannattaa lukea. Itselleni siitä jäi ainakin seuraavat neljä ajatusta omaan elämään sovellettavaksi.

1. Pareton periaate (ks. täältä). 20 prosenttia syistä johtaa 80 prosenttiin seuraamuksista. Omassa elämässä tätä voi pohtia esimerkiksi siten, että (1) mitkä 20 % syistä aiheuttaa 80 % ongelmista ja pahasta olosta tai (2) mitkä 20 % syistä tuottaa tulokseksi 80 % toivotuista seurauksista ja onnesta.

2. Parkinsonin laki (ks. täältä). Aikaa tuhlataan asioiden tekemiseen juuri niin paljon kuin sitä on käytettävissä. Tehtävän tärkeys ja vaativuus paisuvat sen mukaan, kuinka paljon sen suorittamiseen varaa aikaa. Tehtävään tehtyä aikaa kannattaa lyhentää, jotta keskittyminen säilyy. Näin tulee tehtyä vain kaikkein olennaisin.  Elintärkeät tehtävät kannattaa aikatauluttaa erittäin lyhyeen ja selkeään ajankohtaan aloitus- ja lopetusaika määrittäen.

3. Rajoita sähköpostin käyttöä. Sähköpostiviestejä ei kannata lueskella jatkuvasti. Tarkista viestit maksimissaan kaksi kertaa päivässä. esimerkiksi ennen lounasta (klo 11) ja iltapäivän päätteeksi (klo 16). Sähköposteja ei kannata lukea ensimmäiseksi aamulla. Sen sijaan kannattaa tehdä päivän tärkeimmät tehtävät valmiiksi ennen klo 11 ja välttyä näin käyttämästä lounasta tai sähköpostia tehtävien lykkäämisen verukkeena. (ks. myös kahdeksan vinkkiäni sähköpostin käytön tehostamiseksi).

4. Aseta kohtuuttomia ja epärealistisia tavoitteita. Suurin osa ihmisistä on vakuuttunut kyvyttömyydestään saavuttaa jotain suurta ja tavoittelee vain keskinkertaista. Kilpailu on siis kaikkein kovinta juuri ”realististen” tavoitteiden kohdalla. Lisäksi epätavallisen hankala tai haastava tavoite innostaa ja nostaa adrenaliinipiikin, jonka avulla voi voittaa eteen tulevat koettelemukset.

Ferrissin teesi siis on, että tekemällä vähemmän voi saada enemmän. Tätä varten hän esittää muutamia kysymyksiä lukijalle pohdittavaksi:
– Jos saisit sydänkohtauksen ja saisit työskennellä vain kaksi tuntia päivässä, mitä tekisit?
– Jos saisit toisen sydänkohtauksen ja joutuisit vähentämään työnteon kahteen tuntiin viikossa, mitä tekisit?
– Jos sinut pakotettaisiin aseella uhaten karsimaan 4/5 erilaista aikaa vievistä askareista, mitä jättäisit pois?
– Millä kolmella puuhalla täytät yleisimmin aikasi tunteaksesi itsesi tuottavaksi?
– Opettele kysymään itseltäsi: ”Jos saan tänään aikaan ainoastaan tämän asian, niin olenko tyytyväinen päivääni?”

Vihollinen on tylsyys, ei jokin määrittelemätön epäonnistuminen.  Varma resepti menestykseen on lisätä omien epäonnistumisien määrää!

Kannattaa lukaista myös nämä:
Think Jugaad: Nosta itsesi uudelle energiatasolle
Luovuutta lehtiroskiksesta

2 kommenttia artikkeliin ”Timothy Ferriss: 4 tunnin työviiikko”

  1. Tässä on pointtia. Oma kokemukseni on, että useimmissa töissä tehokasta peliaikaa on noin kaksi tuntia, ja suurimman osan välttämättömimmistä tehtävistä ehtii useimmissa töissä tekemään kahdessa tunnissa. Muu aika meneekin herkästi työpaikkasosialiseeraukseen, sähköpostiin, surffaamiseen, kahvitteluun ja lounastamiseen sekä raportointiin, reflektointiin, ja prosessointiin.

  2. Osuvasti kiteytetyt pääpointit Leo! Vaikutat fiksulta kaverilta: kaikkea hyvää kampanjaan 2015!

Kommentointi on suljettu.

Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Seuraa minua Instagramissa