Ekoisi: Vauvan onni on pihalla

Kesän myötä olemme olleet vauvan kanssa paljon kerrostaloasuntomme kotipihalla. Varsinkin kun tuntuu, että vauva viihtyy siellä erinomaisen hyvin.

Pihalla olemme tehneet lähinnä neljää asiaa:

1. Istutaan nurmikolla. Vauva tykkää repiä nurmikkoa, tunkea sitä suuhunsa, pyöritellä erilaisia oksia käsissään ja tuijotella muuta meininkiä.

2. Syödään hiekkaa. Vauva tykkää istua hiekkalaatikolla sekä pyöritellä käsissään hiekkaa ja pihan yhteisiä hiekkalaatikkoleluja. Usein vauva innostuu myös syömään hiekkaa.

3. Keinutaan. Vauva tykkää istua keinussa. Mitä kovemmat ovat vauhdit, sen parempi. Erityisen innoissaan hän on, mikäli heittelen samalla palloa.

4. Tarkkaillaan muita. Erityisen kiinnostavaa on myös kävellä pitkin pihaa ja tarkkailla muiden lasten puuhailuja sekä tutustua heihin lähemmin.

Vauvan arki ja ilo syntyvät tällä hetkellä todella pienistä asioista. Kotipihalle ei tarvitse erikseen matkustaa. Mitään erityisiä tavaroita tai varusteita pihalla olemiseen ei tarvita, koska nurmikko, hiekka, puut ja oksat ovat tässä vaiheessa jo ihan tarpeeksi kiinnostavia. Kaiken lisäksi pihalla on laatikollinen lasten yhteisiä hiekkalaatikkoleluja.

Oma aikakaan ei käy välttämättä pitkäksi. Vauvan kanssa seurustelun ohella kun voi lueskella lehtiä ja kirjoja, surffata puhelimella verkossa sekä tutustua naapureihin ja heidän lapsiinsa.

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täällä.

2 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Vauvan onni on pihalla”

  1. ”Oma aikakaan ei käy välttämättä pitkäksi. Vauvan kanssa seurustelun ohella kun voi lueskella lehtiä ja kirjoja, surffata puhelimella verkossa sekä tutustua naapureihin ja heidän lapsiinsa.”

    Nyt taidan olla monien mielestä tylsä, mutta ei kuulosta kivalta, että aikuinen pienen lapsen kanssa ulkoillessaan keskittyy omiin asioihinsa, esim. lukemaan lehtiä tai surffaamaan verkossa. Lapsi kaipaa ennen kaikkea läsnäoloa ja sitä ei synny, jos vanhempi näpräilee puhelintaan.

    Sama ongelma vaivaa nykyisin kaikkia ihmissuhteita. Kun erilaisin härpäkkein koko ajan seurataan muualla olevia tuttuja, ei olla läsnä niille, joiden seurassa fyysisesti ollaan.

  2. Kaikki ihmisethän tuon ikäisiä lapsiaan pihalla käyttää. Vai onko jossakin niin surkeita syrjäytyneitä tai alkoholisteja, ettei päästä edes lapsiaan ulos.

Kommentointi on suljettu.

Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.