Perussuomalaiset kieltäytyivät kokoomuksen ja SDP:n vetämästä hallituksesta.
Tämä tarkoittaa sitä, että moni puolue joutuu pohtimaan hallitusneuvotteluita ja mahdollista hallituspaikkaa tai omaa oppositiotaivaltaan kokonaan uudelta pohjalta.
Tilanne on vähintäänkin kutkuttava.
Ohessa muistilista niistä asioista, jotka tulee olla mukana uudessa hallitusohjelmassa:
Ympäristö- ja luonnonsuojelupolitiikka:
Osallistuin tiistaina 10.5. Suomen Markkinointiliiton Idea 2011 -päivään. Olin keskustelemassa aiheesta kasvu vs. degrowth yhdessä EVAn johtaja Matti Apusen kanssa.
Oma väitteeni on, että rajaton talouskasvu rajallisella maapallolla on sula mahdottomuus. Meidän kannattaa vapautua kasvukiimasta ja varmistaa ihmisten hyvinvointi ekologissa rajoissa.
Yksilön tasolla kasvuvapaata yhteiskuntaa voi edistää esimerkiksi dowshiftaamalla. Yhteiskunnan tasolla kasvufetissiä voi purkaa mittaamalla oikeita asioita ja suuntaamalla työn tuottavuuden kasvua työajan lyhentämiseen.
Lahjoitin15-vuotta vanhan Polarin sykemittarin Annukalle ja hankin tilalle Garmin310XT Multisport GPS-sykemittarin.
Kun vanha mittarini näytti ajan, sykkeen ja sykerajat sekä lopuksi keskisykkeen, pystyy uusi teknologia jo vähän parempaan. Garmin kertoo minulle ajan ja sykkeen lisäksi myös väliajat, matkan ja juoksuvauhdin.
Kotiin tullessani laite pistää juoksun karttapohjalle, josta voi katsoa tarkan reitin ja korkeuserot sekä vauhdin ja sykkeen jokaisessa kohdassa. Nyt kun juoksumatka ja -vauhti ovat jatkuvasti ranteessa, vapauttaa Garmin juoksemaan myös tutun ja mitatun perusreitin ulkopuolella.
Vieraskynäblogissa Nelli Heinimo
Haastaessamme ihmisiä tarkastelemaan kriittisesti kulutustottumuksiaan tulemme tosiasiassa kutsuneeksi heitä paljon suurempaan prosessiin: eräänlaiseen oman elämän välitilinpäätökseen.
Jos haasteeseen päättää heittäytyä täysillä, saattaa joutua ongelmallistenkin aiheiden äärelle.
Arjen haasteissa sukkuloiva ihminen ei usein koe tarpeelliseksi reflektoida valintojaan sen kummemmin, jos asiat tuntuvat sujuvan kohtuullisen hyvin. Totutuissa tavoissa pitäytyminen palvelee arjen sujuvuutta, muttei välttämättä meitä itseämme tai ympäristöä – olemmehan muun muassa tottuneet ostamaan tavaraa mielihalujemme mukaan ja heittämään sitä pois surutta.
Luin viikonloppuna erästä kirja-artikkelia varten Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (EVA) arvo ja asennetutkimuksen keväältä 2011 sekä Osmo Soininvaaran Vauraus ja aika -kirjan.
EVA:n raportin mukaan:
– 82 prosenttia on sitä mieltä, että suomalaisilla työpaikoilla työskennellään nykyisin ylikierroksilla ja niin kovan paineen alla, että monet ihmiset palavat ennenaikaisesti loppuun.
– 72 prosenttia on sitä mieltä, että pyrkimällä jatkuvaan taloudelliseen kasvuun ihminen tuhoaa vähitellen luonnon ja lopulta itsensä.
Maanantai: Nousin ylös noin klo 5.30. Ensimmäisenä tarkistin sähköpostini ja Facebook-statukset Tämän jälkeen juoksin 10 km aamulenkin, venyttelin ja kävin suihkussa sekä söin aamupalan. Lisäksi viimeistelin vastaukseni Jyrki Kataisen kysymyksiin koskien hallitustunnusteluita. Pyöräiltyäni Luonto-Liiton toimistolle sain ensimmäisenä vastata MTT:n tutkimushaastatteluun koskien ympäristömyötäisen ruuan ohjauskeinoja. Tästä olen kirjoittanut mm. Animalian blogiin: Viisi askelta ympäristö- ja eläinystävälliseen ruokaan. Lounaalla kävin Niklaksen kanssa ja iltapäivän aluksi vedin Luonto-Liiton toimistokokouksen. Iltapäivällä kävin läpi vielä www-suunnittelijan kanssa verkkosivujen tilannetta ja luin sähköposteja. Tämän jälkeen pyöräilin kotiin, jonne olimme kutsuneet Christinan, Lylan, Danielin ja Minnan. Hauskan ja rennon illan päätteeksi kävin läpi Ekopop-kirjan tekstejä. Nukkumaan menin noin klo 0.30.
Eduskuntavaaleista (17.4.) tuntuu olevan jo ikuisuus vaikka todellisuudessa aikaa on kulunut vain kolme viikkoa. Pyysin kampanjan jälkeen tukiryhmältäni (161 henkilöä) palautetta pieneen kyselyyn. Vastauksia sain yhteensä 36 kpl.
Oheisessa kuvassa on keskiarvot siitä miten eduskuntavaalikampanjani onnistui tukiryhmän mielestä kussakin teemassa (vaihtoehto 1=huonosti – vaihtoehto 5=erinomaisesti):
Tässä lisäksi vielä kampanja tiivistetysti numeroita sekä vapaa arvioni siitä, mikä kampanjassani onnistui, mitä olisi voinut tehdä paremmin ja mitä jatkossa pitäisi ottaa huomioon.
1. Kampanja numeroina:
Vieraskynäblogissa Ari Jokimäki
Ilmastopolitiikan piiristä minulle tulee ensimmäisenä mieleen kysymys: pitääkö ilmastonmuutos estää? Tässä kirjoituksessani aion hiukan pohtia tätä kysymystä.
Minä en tiedä vastausta tuohon kysymykseen, eikä minulla edes ole varsinaista mielipidettä siihen.
En kuitenkaan usko, että kysymykseen voidaan antaa itsestään selvää vastausta. Minun nähdäkseni vastaus riippuu näkökulmasta. Kysymystä voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Sitä voidaan tarkastella ainakin yksilön kannalta, ihmiskunnan nykyisen ja tulevien sukupolvien kannalta, koko ihmislajin kannalta, maapallon nykyisen lajiston kannalta ja maapallon ekosysteemin tulevaisuuden kannalta.
Kevät etenee ja grillikausi alkaa. Kuluttajaliitto vertaili ruokamakkaroiden lihapitoisuutta. Vertailun mukaan osa makkaroista sisältää 0 prosenttia varsinaista lihaa. Asiasta uutisoi mm. Uusi Suomi: Paljastus makkarasta: Näissä lihaa 0%
Kasvisruokakauppa Asoka ja Ville Idström teki oman selvityksen.
Asokassa myytävistä 100 % lihattomissa nakeissa on parhaimmillaan yli nelinkertainen määrä laadukasta proteiinia verrattuna ”perinteisiin” makkaroihin. Lihaisimmissakin makkaroissa on vain alle puolet kasvisnakin proteiinimäärästä.
Vaikka Jyrki Katainen ei olekaan osoittanut kysymyksiä minulle tai ympäristöjärjestöille, päätin laatia lyhyet ja avoimet vastaukseni omasta puolestani.
Hyvä Jyrki Katainen, tässä on evästystä hallituksen muodostamiseen ja hallitusohjelmaan.
1. Osallistuminen hallituksen muodostamiseen
Onko eduskuntaryhmänne valmis osallistumaan neuvotteluihin kokoomusjohtoisen enemmistöhallituksen muodostamiseksi eduskuntavaalien tuloksen pohjalta?
Olen valmis osallistumaan hallitusneuvotteluihin, mikäli tulevan hallituksen tärkeimmät tavoitteet ovat ilmastonmuutoksen torjunta, luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen sekä luonnonvarojen ylikulutuksen lopettaminen. Lisäksi tärkeitä teemoja ovat eläinten oikeuksien parantaminen, avoimuus ja suora demokratia. Tärkeimmät tavoitteeni löytyvät täältä: Ekologisuus, kohtuullisuus, onnellisuus.
2. Talouspolitiikan linja
Välillä täysmatkaa ja sitten taas sprinttiä!
Oittaalla Heltri Cupin päätöskilpailu Eliminator. Käytännössä kisamuoto, jossa suoritetaan triathlonin pikamatkaakin lyhyempää super sprint -matkaa maksimissaan viisi kertaa peräkkäin.
-uinti n. 300 m
-pyörä n. 5 km
-juoksu n. 2 km
Jokaisella kierroksella on aikarajat ja suoritusaika jokaiselle ”kierrokselle” lyhenee.
Matkat piti suorittaa seuraavasti
1. kierros 38 min
2. kierros 33 min
3. kierros 28 min
4. kierros 25 min
Itse ehdin vielä neljännelle kierrokselle, mutta viimeiselle viidennelle kierrokselle ei vauhti enää riittänyt.
Mahtava tapahtuma vaikka en kilpailemisesta tykkääkään. Tänä keväänä ja kesänä olen kuitenkin halunnut haastaa itseäni ja olen osallistunut jokaiseen Heltri Cupin osakilpailuun.
Tuollaisessa yhteislähdössä ja lyhyessä uinnissa on myös ikävät puolensa. Vedessä tulee väkisin kontakteja ja törmäyksiä. Pitää olla kohtalaisen vahva luotto omaan uintitaitoon, että ei mene paniikkiin. Lisäksi itselle kävi harmittava takaisku kun jossain törmäyksessa kanssauimariin kävi niin, että oura-sormus tippui Bodominjärven syvyyksiin. 😢 Oppi on, että olisi kannattanut ottaa se pois ennen kisaa.
Muissa osakilpailussa olen lähtenyt aina tarkoituksella viimeisenä ja välttänyt ruuhkaa sekä ohitellut sitten rauhassa, jos on ollut hitaampia. Tässä oli kuitenkin niin paljon minuuttipeliä, että ei voinut jäädä ihan viimeiseksi hengailemaan vaikka pyrinkin lähtemään aina uudelle kierrokselle viimeisten joukosta.
Iso kiitos @helsinkitriathlon ja kiitos kuvista loistava @zopelaura
Norjaa hehkutetaan hienona matkakohteena ja kyllähän se sitä onkin. Kaunista luontoa, merta, vuoristoa, vuonoja, puroja ja putouksia, metsää ja hienoa kulttuuria. Yhteiskunta toimii, ihmisiin voi luottaa ja yhteiskunta pyörii uusiutuvilla energialähteillä ja kulkee sähköautoilla. Varsinkin maata pitkin junilla ja busseilla matkatessa Norja antaa parastaan.
Sitten on toinenkin puoli Norjaa. Likainen öljy. Vedet pilaava kalankasvatus. Pilalle rakennetut vuoret ja tunturit. Metsähakkuita siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Surkea vegaaniruokatarjonta verrattuna Suomeen tai Ruotsiin. Kauppahallissa on myynnissä pelkkiä kuolleita kaloja ja eläviä jättiläismäisen kokoisia taskurapuja.
Norjaa voisi ihan yhtä hyvin boikotoida.
Reissuilla aina muistaa myös sen, miten yliarvostettua matkailu oikeastaan onkaan. Se vie aikaa ja rahaa sekä aiheuttaa paljon stressiä vaikka toki se monille onkin välttämätön tapa hakea irtiottoa arjesta. Silti. Helsingissä ja Suomessa on lähellä matalalla kynnyksellä upeita ja hienoja paikkoja kaipasit sitten luontoa, kaupunkikulttuuria tai muita huvituksia.
Vähintään yhtä hienoja elämyksiä voi saada vaikka istumalla iltaa Päijänteen rannalla.
Norja. Bergen. Kiivettin 12-vuotiaan kanssa 1333 porrasta Ulriken-vuoren huipulle ja takaisin alas. Helppo ja kaunis reitti. Monet olivat tekemässä portaissa juoksutreeniä. Matkalle mahtui vuoristonäkymien lisäksi upeaa metsää ja kauniita puroja.
Tämän jälkeen käytiin vielä Floyenin huipulla katselemassa Bergeniä ja tehtiin kukkulan päällä kiva kävely muutaman pikkujärven ympäri kauniissa taikametsämaisemissa.
Kello on asettanut tavoitteeksi kiivetä vähintään 10 kerrosta portaita päivässä. Tässä se ylittyi 27-kertaisesti eli 270 kerrosta mentiin ylöspäin.
Tämä maatapitkin julkisilla matkustaminen on kyllä hienoa. Seuraavaksi Etelä-Norjan kierros jatkuu junalla Bergenistä takaisin Osloon. Luvassa Euroopan upeimmat junamaisemat. Sellaiset maisemat, että niitä ei voi kokea ja nähdä kuin junasta!
Maatapitkin Etela-Norjan kierroksella. Preikestolen. Yksi maailman upeimmista luontokohteista. Ja sen veroinen. Upeaa oli olla hetki maailman reunalla. Siinä ihminen on aika pieni.
#maatapitkin #norja #preikestolen
Kesän #vegaani kahvila #caferaparperimeri vielä tällä viikolla Helsingissä Kumpulan koulukasvitarhalla. Samalla voi ottaa nokoset riippumatossa ja syödä musta- ja punaherukoita suoraan pensaista. Pyörällä pääsee mestoille. Vahva suositus!
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.
Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.
Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.
Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.
Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä.
Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?
Pitäisikö minun tehdä enemmän?
Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa 101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.
Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.
”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”
Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa.
Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin.
Miltä homma tuntui tällä kerralla?
Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti.
Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117
Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.
Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut.
Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal.
Nyt on hyv
Mukava Helsinki-päivän linturetki. Kaikkiaan noin 40 havaintoa. Uusia pinnoja mm. rytikerttunen ja ruokokerttunen.
En mä näitä laske mutta nyt tänä vuonna 90/100 havaintoa.
Lintujen tarkkailu lataa myös kehon energiavarantoja.
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!
”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”
Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa.
Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?
Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.
Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.
En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.
Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.
Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
