Äänestä ydinvoima historiaan – Raumalla asteroidi voi tippua päälle

Olin maanantaina (3.5.) Satakunnan Kokoomuksen ja Vihreiden järjestämässä ydinvoimapaneelissa Raumalla. Mukana keskustelemassa olivat kanssani kansanedustaja Oras Tynkkynen, Satakunnan Kokoomuksen puheenjohtaja Juhani Grönroos ja TVO:n Anneli Nikula. Keskustelua veti Uusi Rauma -lehden päätoimittaja Janne Rantanen.  Kiitos järjestäjille erinomaisesti hoidetusta tilaisuudesta!

Ydinvoima on auringonlaskun teknologiaa, joka aiheuttaa 100 000 vuoden ydinjäteongelman ja syrjäyttää paremmat vaihtoehdot. Esimerkiksi Euroopassa on rakennettu 2000-luvulla noin 65 000 MW uutta tuulivoimakapasiteettia kun samaan aikaan ydinvoimakapasiteettia on poistunut EU:ssa noin kymmenen reaktorin verran eli 7000 MW. Olkiluodon rakennustyömaasta on tullut 2000-luvun kansainvälinen vitsi. Ruotsi suunnittelee investoivansa 8-12 TWh sähköä tuottavaan valtavaan tuulivoimapuistoon. Ei ole epäilystäkään, mihin suuntaan energiapolitiikka on maailmalla menossa.

Tilanne hallinnassa? - Myös ydinvoiman osalta?
Tilanne hallinnassa?

Olikin ilahduttava huomata, että kaikki panelistit olivat yksimielisiä siitä, että päästöjä pitää vähentää nopeasti ilmastonmuutoksen torjumiseksi, energiatehokkuutta parantaa ja uusiutuviin energialähteisiin panostaa entistä enemmän samalla kun kivihiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden käytöstä tulee luopua mahdollisimman pian. Vain keinoista oltiin erimielisiä.

Asiallisen keskustelun lomassa oli mahdollisuus kuulla hassujakin argumentteja. Esimerkiksi TVO:n Anneli Nikula oli huolissaan mahdollisista tuulivoimaonnettomuuksista, jotka ovat saattaneet Tanskassa aiheuttaa terveydelle haitallisia päästöjä. Hän halusi myös kiirehtiä ydinvoiman lisärakentamista, jotta öljystä ja Meksikonlahden kaltaisista onnettomuuksista päästäisiin eroon. Ydinjäteongelmaan Kokoomuksen Juhani Grönroos taas vastasi, että asteroidi voi joka tapauksessa tipahtaa päälle ja pohti, onko jääkaudella ihmisiä Suomessa enää ollenkaan. Samalla logiikalla ydinjätteen voisi varmasti sirotella Saharaan, Etelänapamantereelle tai Amazonin sademetsään. Tulisipa nekin alueet samalla suojeltua ihmistoiminnalta.

Tilanne ydinvoiman vastaisen liikkeen osalta näyttää hyvältä. Ensimmäinen lupahakemus saatiin estettyä jo nyt. Seuraava kaatuu todennäköisesti eduskunnssa ja kolmas kosahtaa viimeistään rakennusvaiheessa omaan mahdottomuuteensa. Lopputuloksena on paljon melua tyhjästä ja kymmenen vuoden lisäviive Suomen energiapolitiikan rakennemuutoksessa kohti kestäviä ratkaisuja. Tästä syystä molempien lupahakemusten kaatuminen eduskunnassa olisi ensiarvoisen tärkeää.

Tule tekemään ydinvoimasta historiaa lauantaina 8.5. klo 12 alkaen Helsingin Rautatientorilla. Teemana äitienpäivän kunniaksi perintö -mitä Sinä haluat jättää jälkipolville? Lisätietoja osoitteessa: http://www.ydinvoima.fi/

4 kommenttia artikkeliin ”Äänestä ydinvoima historiaan – Raumalla asteroidi voi tippua päälle”

  1. Hassuja argumenteja tosiaan. Ikävä kyllä tuollaisia käytetään ihan tosissaankin.

    Selvisikö, mitä Anneli Nikula mahtoi tarkoittaa tuulivoimaonnettomuudella ja sen aiheuttamilla päästöillä?

  2. Hei

    Oho. Olipas asia kirjoitettu tuohon tekstiini epäselvästi. Käsittääkseni Anneli Nikula puhui jostain Tanskassa sattuneesta tuulivoimalan palosta, josta oli päässyt ilmaan terveydelle vaarallisia savukaasuja.

    Kuten tiedämme. Haitatonta energiantuotantomuotoa ei ole.

    Parhain terveisin
    -Leo

  3. Tiesitkö, että yksi ainoa maa, Ranska, tuottaa ydinvoimalla enemmän sähköä kuin kaikki maailman tuulivoimalat yhteensä? Vieläpä siten, että Ranskan ydinvoimakapasiteetti on rakennettu kutakuinkin samassa ajassa kuin koko maailman tuulivoimakapasiteetti.

    Tämä on mielestäni riittävä osoitus siitä, että ydinvoima on liian tehokas CO2-neutraali energiamuoto hylättäväksi tässä tilanteessa, jossa päästöjen olisi pitänyt vähentyä jo 20 vuotta sitten. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa äänestää sitä historiaan.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa