Tällä viikolla tuli täyteen tasan vuosi triathlonharjoittelua. Aloitin lokakuussa 2022 Helsinki Triathlon-seuran valmennusryhmässä. Viime syksyn ja talven harjoittelin ryhmässä, jonka tähtäin oli puolimatkassa.
Olin aina kuvitellut, että tykkään liikkua ja kuntoilla lähinnä itsekseni. Valmennusryhmässä harjoittelu on muuttanut käsitykseni liikunnasta kuitenkin täysin. On mahtavaa harjoitella porukassa ammattivalmentajien johdolla. Liikuntaan tulee vaihtelua eikä itse tarvitse miettiä treeniohjelmia. Voi vain tehdä sen mitä valmentaja ohjeistaa.
Kesäloman ensimmäisenä päivänä kesäkuun viimeisenä päivänä tein omatoimisen puolimatkan triathlonin. Yhteensä 1,9 km uintia, 90 kilometriä pyöräilyä ja 21,1 kilometriä juoksua. Nyt reilu pari kuukautta myöhemmin kesän jo päätyttyä juoksin maratonin eli 42,2 kilometriä.
Edellisen ja ensimmäisen triathlonin puolimatkan olin tehnyt seitsemän vuotta aiemmin vuonna 2016. Tällä kertaa uintivauhtini oli 12 minuuttia ja pyöräily neljä minuuttia nopeampi, kuitenkin juoksussa olin peräti 18 minuuttia hitaampi seitsemän vuoden takaiseen suoritukseen. Juoksu oli siis heikentynyt eniten vaikka sitä olen tehnyt elämässäni ehkä kaikkein eniten tai ainakin kaikkein kauimmin näistä kolmesta lajista.
Ensimmäinen lomapäivä. Heräilin yksin kotoa klo 8.30. Olen nukkunut huimat yhdeksän tuntia ja kahdeksan minuuttia. Syystäkin. Tein edellisenä päivänä puolitriathlonin eli uin 1,9 kilometriä, pyöräilin 90 kilometriä ja juoksin siihen päälle puolimaratonin eli 21,1 kilometriä. Edellisenä iltana päätin, että nukun niin pitkään kuin jaksan, jotta elimistö palautuu normaalia raskaammasta kuntoilupäivästä.
Viime marraskuusta lähtien olen saanut kaiken muun ohella treenata uintia, pyöräilyä, juoksua ja fysiikkaa Helsinki Triathlon seuran valmentajien opastuksessa. Aika monet treenikaverit osallistuvat kilpailuihin pitkin kesää. Itse en ole osallistumassa, kun olen harjoitellut vain harjoittelun ilon ja hyvinvoinnin vuoksi, en kilpaillakseni. Päätin kuitenkin, että teen kesällä vähintään yhden omatoimisen puolimatkan. Kun työt oli suunnilleen tehty ja olin jo valmis lomalle, ajattelin, että tavoite kannattaa hoitaa etupainoisesti heti loman aluksi, tai oikeastaan jo juuri ennen lomaa, pois päiväjärjestyksestä.
Lapsi halusi tietokoneen. Sanoin, että sen hankintaan pitää hankkia rahat itse. Lapsi halusi heti ryhtyä tekemään kotitöitä ja ylimääräisiä urheilusuorituksia tienatakseen rahat tietokoneeseen.
Vierastan sitä, että esimerkiksi lasten liikuntaa tai opiskelua motivoidaan rahallisesti. Tämä johtaa yleensä huonompiin tuloksiin pidemmällä tähtäimellä.
Klassisen esimerkin tästä tarjoilee Richard M. Titmussin kirjassaan The Gift Relationship vuodelta 1970. Siinä osoitetaan, että verenluovutus toimii parhaiten, kun siitä ei makseta korvausta. Raha on vaaraksi motivaatiolle ja tekemisen laadulle. Esimerkkejä on paljon muitakin. Näitä tuo esille esimerkiksi Kate Raworth kirjassaan Donitsitalous.
Kansainvälisistä ja kansallisista toimista huolimatta ilmasto kuumenee ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa samalla kun luontokato etenee kiihtyvää vauhtia. Ilmastokriisin ja luontokadon taustalla on se, että kulutamme liikaa luonnonvaroja. Millainen olisi luonnonvarojen käytön kannalta kestävä talous?
Maailman ylikulutuspäivää vietetään jo heinäkuun lopussa. Tuolloin ihmiskunta on käyttänyt loppuun kaikki maapallon tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Mikäli kaikki käyttäisivät luonnonvaroja kuin suomalaiset, olisi ylikulutuspäivä jo maaliskuun lopussa.
Osallistuin tuhansien muiden joukossa Helsingissä lauantaina 18.3.2023 luontomarssille.
Viime vaaleista tehtiin ilmastovaalit. Nyt on tavoitteena luontovaalit.
On hienoa, että ympäristöjärjestöjen, Suomen ylioppilaskuntien liiton ja Allianssin kaltaiset järjestöt ovat löytäneet yhteisen tavoitteen luontokadon pysäyttämisestä.
Toivottavasti myös sosiaali- ja terveysalan järjestöt tunnistavat luonnon monimuotoisuuden keskeiseksi hyvinvointitekijäksi omassa toiminnassaan. Ovathan he jo ottaneet esimerkiksi ilmastokysymystä varsin hyvin haltuun.
Luontomarssin vaatimukset olivat varsin yksityiskohtaiset ja perustellut.
Kuolleella planeetalla ei ole hyvinvointia, työpaikkoja tai liiketoimintaa. Usein ymmärrämme kaikkein tärkeimmän arvon vasta silloin, kun olemme menettämässä sen.
Tässä tilanteessa olemme luonnon monimuotoisuuden suhteen. Ihmistoiminnan seurauksena sukupuuttoaalto on kiihtynyt 10–1000 kertaiseksi verrattuna siihen mitä lajeja häviää luontaiseksi sukupuuttoon.
Maailman maat ovat kuitenkin sopineet, että luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pysäytetään ja käännetään vuoteen 2030 mennessä parempaan suuntaan. YK:n biodiversitettiisopimuksessa maailman maat ovat sitoutuneet suojelemaan 30 prosenttia maapallon maa- ja merialasta.
Radikaalia ei ole se, että 30 prosenttia aiotaan suojella. Radikaalia on ajatus, että 70 prosenttia saisi mennä tai olla yksin ihmisen käytössä. Suhteemme luontoon määräytyy lopulta sen kautta miten suhtaudumme tuohon 70 prosenttiin.
Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Tammikuussa 2023 kokeilin olla kuuntelematta lainkaan äänikirjoja.
Olen kuunnellut äänikirjoja vuodesta 2017 lähtien. Aika pian siirryin kuuntelemaan kirjat kaksinkertaisella nopeudella. Se on lähempänä omaa lukemisvauhtia ja kirjaan tulee keskityttyä paremmin, kun ajatus ei ehdi lähteä harhailemaan muualle.
Tammikuussa 2020 kokeilin, pystyisinkö kuuntelemaan tai lukemaan yhteensä 31 kirjaa eli kirjan päivässä. Keväällä kirjoja oli kertynyt 100 päivässä jo 100. Vuoden loppuun mennessä olin lukenut tai kuunnellut yhteensä 375 kirjaa. Vuonna 2021 ajattelin hillitä tahtia, mutta vuoden mittaan kertyi lopulta 370 kirjaa. Vuonna 2022 yhteensä 378 kirjaa. Kolmessa vuodessa kirjoja tuli luettua tai kuunnteltua siis yhteensä 1123 kpl.
Olen kuunnellut kirjoja kaikkialla. Aamu- ja iltatoimia tehdessä, juostessa ja pyöräillessä sekä monissa arjen pienissä hetkissä. Sen sijaan, että lukisin uutisia, katsoisin elokuvia, sarjoja tai dokumentteja tai seuraisin sosiaalisen median virtaa, olen viime vuosina kuunnellut kirjoja. Kaikki lukemani ja kuuntelemani kirjat löytyvät blogistani tätä kautta.
Huomasin jo viime vuoden lopussa, että perinteisten äänikirjapalveluiden tarjonta alkaa olla kaluttu läpi. Yhä harvempi kirja tarjosi enää merkittäviä uusia näkökulmia vaikka kirjoittelinkin jokaisesta kirjasta omia muistiinpanona ja havaintoja sekä yhteenvetoja Instagramiin.
Loppuvuodesta 2022 kypsyi ajatus, että haluan kokeilla miltä arki tuntisi ilman äänikirjoja. Siispä kokeilemaan.
Vuoden vaihteessa on hyvä hetki pysähtyä arvioimaan mennyttä ja pohtia tulevaa.
Tässä kirjoituksessa käyn läpi vuoden 2022 merkittävimpiä tapahtumia omasta näkökulmastani. Tämä on oma henkilökohtainen toimintakertomus vuoden 2022 osalta.
Sisällys on seuraava:
Tiivistelmä: 22 satunnaista asiaa vuodesta 2022
Maailmalta: Sota, YK:n biodiversiteettikokous ja kolme numeroa kestävyydestä
Töitä, luottamustehtäviä ja vapaaehtoistoimintaa
Perhe: 11 koronatartuntaa sekä 15 ja 20 vuotta yhteiseloa
Liikunta: Henkilökohtainen valmentaja ja uusi triathlonharrastus
Tehokkuuden taika -kirjan ilmestyminen
378 kuunneltua tai luettua kirjaa ja kaksi kustannussopimusta
Yhteensä 10 erilaista 30 päivän kokeilua
Minimalismi ja 246 henkilökohtaista tavaraa
Sijoittaminen: Lahjoituksia yhteensä 9176 + 5786 euroa
Joulukuussa 2022 kuuntelin tai luin yhteensä 37 kirjaa.
Kuluneen vuoden aikana luettuja tai kuunneltuja kirjoja kertyi yhteensä 378 kpl. Vuoden 2020 alusta lähtien olen lukenut tai kuunnellut yhteensä 1123 kirjaa.
Tein pari päivää sitten omatoimisesti triathlonin täysmatkan.
Täytyy sanoa, että kyllähän se keho tuossa todella koville ja aikamoiseen stressitilaan joutui, vaikka tein suorituksen tietoisesti kevyesti ja kokonaisuudessaan peruskuntoalueella.
Välittömästi triathlonin jälkeen: -etova olo eikä ruoka maistunut vaikka energiavajetta oli huomattavasti -niska oli jumissa -hiukan huimausta ja näön hyvin lievää sumenemista. -sain nukuttua yöllä vain 4 h 35 min.
Seuraavana päivänä: -kyynärtaipeet olivat kipeät ja käsien suoristaminen sattui (mistä ihmeestä tämä tuli?) -pää ja niska olivat lievästi kipeät -etureidet olivat kipeät ja portaiden kävely alaspäin oli tuskallista -vasemman jalan akillesjänne sattui portaita alas kävellessä -oikean jalan etuvarpaan kynsi oli kipeä -leposyke oli ensimmäisenä aamuna noin 10 lyöntiä normaalia korkeammalla
Toisena päivänä: -leposyke oli palautunut normaaliksi, mutta kehon lämpötila oli 0,4 astetta normaalia korkeammalla. -etureidet, vasemman jalan akillesjänne ja oikean jalan etuvarpaan kynsi olivat edelleen arkoja. -aamuvenyttelyt ja 7 minuutin lihaskuntotreeni tuntui jo melkein normaalilta -pyöräilin kevyesti noin 12 km ja osallistuin Helsingissä Pride-tapahtumaan
Garminin urheilukellon mukaan kehon energiatilanne (body battery) oli suorituksen jälkeen seuraavana aamuna vain 17/100 ja harjoitteluvalmius oli 1/100. Toisena aamuna Body batteri olikin jo 88/100, mutta harjoitteluvalmius edelleen heikko.
Nyt kolmantena aamuna/päivänä olo tuntuu jo kuitenkin energiseltä tai ainakin normaalilta ja sellaiselta, että ihan hyvin voisi lähteä treenaamaan.
Täytyy todeta, että palautuminen on oikeastaan aika mahtavaa! Tässä tuntee sen miten oma keho muuttuu aiempaan verrattuna hyvin raihnaisesta ja osatoimintakykyisestä taas takaisin tunti tunnilta ja päivä päivältä kykenevämmäksi ja parempivointiseksi. Hyvä muistutus siitä, miten iso rooli fyysisellä suorituskyvyllä on omaan jaksamiseen, toimintakykyyn ja mielen hyvinvointiin.
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?
Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal.
Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain.
Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?
Tässä lista ja arvio kaloreista: -banaani, 100 kcal -nuudeleita soijarouheella, 400 kcal -4 x vauhtikarkki, 168 kcal -6 x ruispalaleipää, 438 kcal -6 x margariini leivän päälle, 210 kcal -6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal -pastaa soijarouheella, 600 kcal -8 dl smoothieta, 720 kcal -4 dl appelsiinimehua, 180 kcal -4 x Mariannekarkki, 80 kcal -suklaajäätelötötterö, 200 kcal -urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal -nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal -vesi 2 dl, 0 kcal
Yhteensä 3937 kcal
Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal.
Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!
Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta.
Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta.
Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana.
Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi.
Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa.
Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille!
Mutta mitä seuraavaksi?
Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt?
Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt.
Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua.
Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e.
Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e.
Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä.
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan.
Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia.
Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla.
Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia.
Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö.
Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen.
Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.
Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen.
Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja.
Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista.
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät.
Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle.
Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä.
Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa.
Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen.
Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.
Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.
Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.
Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.
Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Ei ole todellista! Mun ja Rauhatädin @rauhatati tuore räp-biisi Poljen poljen soi juuri äsken Radio Helsingin aamulähetyksessä! Samalla kun poljin Helsingin sateisilla pyöräteillä. 🌍🚴
