Vuosi 2010 – Toimintakertomus ja Kiitos!

Vuoteen 2010 on mahtunut useita iloisia onnistumisia ja karvaita pettymyksiä. Vuoden 2010 haastatteluita, puhetilaisuuksia ja kirjoituksia ovat hallinneet usein ilmasto- ja energiapolitiikka, kysymys ydinvoiman lisärakentamisesta, talouskasvu ja degrowth-keskustelu, kasvissyönti sekä kulutuskysymykset ja keskustelut ekologisesta elämäntavasta.

Luonto-Liiton pääsihteerin tehtävien puolesta olen ollut mukana Polttava Kysymys -ilmastolakikampanjassa, Äänestä ydinvoima historiaan -kampanjassa, Kevätseuranta-hankkeessa, degrowth-keskustelussa, Älä osta mitään -päivän ja Mainoskuplan valmisteluissa, Salakaadot seis -kampanjassa, Itämeren ja metsiensuojelun sekä ympäristökasvatustyön ja luonnonharrastuksen edistämisen parissa.

Vuonna 2010 omassa elämässäni tapahtui esimerkiksi seuraavia asioita:

– Olen työskennellyt Luonto-Liiton pääsihteerinä ensimmäisen kokonaisen vuoden. Luonto-Liiton jäsenmäärä on samalla kasvanut yli tuhannella henkilöllä, järjestö on saanut merkittäviä uusia lahjoituksia ja kampanjat ovat saaneet hienosti huomiota. Järjestössä on hyvä meininki!

– Olen toiminut Suomen luonnonsuojeluliiton valtuuston jäsenenä ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin puheenjohtajana sekä Allianssin, Nuorten Akatemian ja Ympäristöareenan hallituksissa.

– Olen istunut Suomen kestävän kehityksen toimikunnassa ja Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnassa.

– Blogini valittiin Suomen ympäristöblogien ykköseksi ja täytti viisi vuotta. Tekstejä on tuona aikana kertynyt yli tuhat. Blogissani olen peruskirjoitusten lisäksi pitänyt vuonna 2010 ”Askelia tyytyväiseen elämään” (kevät) ja ”Hyvä johtaminen” (syksy) -kirjoitussarjoja sekä viikottaista viikkopäiväkirjaa.

– Olin mukana perustamassa Suomeen degrowth-verkostoa. Keväällä järjestimme degrowth-keskustelun Suomen sosiaalifoorumissa ja alkusyksystä kansainvälisen Kasvu murroksessa -seminaarin Vanhalla ylioppilastalolla.

– Tein oikeusministeriölle selvityksen verkkovaikuttamisesta ja kirjoitin siitä Helsingin Sanomien Vieraskynä-tekstin. Olen vuonna 2010 kirjoittanut kirja-artikkeleita mm. ilmastopolitiikasta, ympäristötietoisuudesta Suomessa ja kansalaistoiminnasta.

– Olin televisiossa YLE:n Ilmastodieetit-ohjelmassa asiantuntijapanelistina, olen esitellyt ekologista elämäntapaani Kansan Uutisissa, kertonyt päivästäni Kodin Kuvalehdessä ja Vihreässä Langassa, esitellut bloggaamista Uutispäivä Demarissa, puhunut ilmastonmuutoksesta Hymy-lehdessä sekä kommentoinut ajankohtaisia ympäristökysymyksiä usein televisiossa, radiossa ja eri lehdissä.

– Olen istunut aamupalalla Ralph Naderin kanssa, päivällisellä Presidentinlinnassa kruununprinsessa Victorian ja prinssi Danielin kanssa sekä käynyt kuuntelemassa Malediivien presidentti Mohamend Nasheedia ja Pekka Himasta.

– Hankimme ja remontoimme Annukan kanssa uuden kodin Helsingin Käpylästä sekä pohdimme asuntomme ympäristövalintakriteereitä Helsingin Sanomien juttusarjassa.

– Kävin kesälomalla pyöräretkellä Tankassa ja juoksin syntymäpäiväni kunniaksi maratonin sekä tein säännöllisesti lihaskuntoharjoittelua ja venyttelin.

– Olen allekirjoittanut elämäni ensimmäisen kustannussopimuksen ja tehnyt Tom Henrikssonin kanssa keväällä 2011 ilmestyvää Ekopop-kirjaa ekologisesta ja onnellisesta elämästä.

Kuluneen vuoden jälkeen voin erinomaisesti. Olen ollut pääsääntöisesti terve, veriarvoni ovat kunnossa ja fyysinen kuntoni on erinomainen. Onnellisuuttani ovat lisänneet päivittäisen oppimisen ja kiitollisuuden vaaliminen, myönteinen elämänasenne, ihanat ystävät ja parisuhde, aktiivinen kuntoilu ja järjestötoiminta sekä vegaaninen ruokavalio, päihteettömyys ja turhasta viihdesyömisestä (makeiset, limsat, sipsit, keksit ja pullat) pidättäytyminen.

Tässä vuosi 2010 lukuina:

– 98 haastattelua (televisio, radio, lehdet)
– 93 puhetilaisuutta tai luentoa
– 17 kirjallista lausuntoa
– 47 tiedotetta
– 85 artikkelia, juttua tai kolumnia lehtiin tai verkkosivuille
– 274 blogitekstiä (www.leostranius.fi)
– 457 kokousta
– 29 seminaaria yleisön joukossa
– 7 tempausta/mielenosoitusta (järjestäjänä)
– 43 kotimaan tai ulkomaan matkaa

– 2253 km juoksua
– 4429 km pyöräilyä
– 56 lihaskuntoharjoitusta

Yhteensä 2028 tuntia erilaisia töitä sekä lisäksi 1417 tuntia yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä ja 543 tuntia kuntoilua. Lisäksi käytin aikaa 154 tuntia asuntoon liittyvään remonttiin. Keskimäärin siis yli 11 tuntia jotain viikon jokaisena päivänä vuoden 2010 aikana.

Yksin voi tehdä niin vähän. Vuoden 2010 aikana ansaituista nettotuloista lahjoitin noin 10 prosenttia hyväntekeväisyyteen.

Suurin kiitos kuuluu kaikesta tästä Sinulle! Kiitos kaikille teille, joiden kanssa olen saanut jakaa vuoden 2010 surut ja ilot!

Lue myös nämä:
Vaihtoehtoinen uudenvuodenpuhe (31.12.2010)
Vuosi Luonto-Liiton pääsihteerinä (9.11.2010)
Vuosi 2010 – puolivälin katsaus (2.7.2010)
Vuosi 2009 paketissa ja lukuina – Kiitos! (4.1.2010)

* * *

Kohti Cancunia: Kansalaisvaikuttaminen ilmastokysymyksessä

Olin perjantaina (19.11.) Tampereella puhumassa ”Luvassa lämpenevää – Etenevätkö ilmastoneuvottelut Cancunissa?” -seminaarissa kansalaisvaikuttamisesta ilmastokysymyksessä.

Mukana keskustelemassa olivat kansanedustaja ja valtioneuvoston ilmastopoliittinen asiantuntija Oras Tynkkynen, europarlamentaarikko Satu Hassi ja tamperelainen eduskuntavaaliehdokas Hanna Hakko. Keskustelua veti Olli-Poika Parviainen. Tampereella on kiva käydä. Todella hyvää settiä. Kiitos järjestäjille!

Ohessa esitykseni.

Vuosi Luonto-Liiton pääsihteerinä

Viime viikon maanantaina (1.11.) tuli tasan vuosi täyteen töitä Luonto-Liiton pääsihteerinä. Valinta tehtiin valtuuston kokouksessa 6.9.2009 ja nimitys julkistettiin 14.9.2009: Luonto-Liiton pääsihteeriksi Leo Stranius.

Tarkemmin ottaen pääsin aloittamaan urani jo perjantaina (9.10.2009) kun istuin Luonto-Liiton pääsihteerinä Jenny ja Antti Wihurin  rahaston juhlatilaisuudessa Finlandia-talolla yhdessä puheenjohtaja Mauno Särkän kanssa. Tilaisuudessa myönnettiin Luonto-Liitolle 100 000 euron kunniapalkinnon pitkäaikaisesta ja arvokkaasta työstä lasten ja nuorten omaehtoisen ympäristötoiminnan edistämiseksi. Kirjoittelin päivästä aikanaan tänne: Yhtä juhlaa.

Työsuhteeni virallisena vuosipäivänä (1.11.2010) olin avaamassa Salakaadot seis -kampanjaa sekä päivällisellä Presidentinlinnassa kruununprinsessa Victorian ja prinssi Danielin kanssa. Yhtä juhlaa koko vuosi ei tietenkään ole ollut. Siihen on mahtunut aika monta tuntia raakaa työtä.

Tässä pääsihteerin vuosi (1.11.2009-31.10.2010) lukuina:

– 115 haastattelua (televisio, radio, lehdet)
– 93 puhetilaisuutta tai luentoa
– 15 kirjallista lausuntoa
– 86 kirjoitusta, juttua tai kolumnia lehtiin tai verkkosivuille
– 50 lehdistötiedotetta
– 261 blogikirjoitusta (http://www.leostranius.fi)
– 452 kokousta
– 26 seminaaria (yleisön joukossa)
– 7 tempausta tai mielenosoitusta (järjestäjänä)
– 40 kotimaan tai ulkomaan matkaa

Vuoteen on mahtunut paljon iloja, onnistumisia, oppimisen paikkoja ja haasteita! Ilmasto- ja energiapoliittista vaikuttamista Kööpenhaminan ilmastokokouksen ympärillä, Polttava Kysymys -ilmastolakikampanja sekä Äänestä ydinvoima historiaan -kampanja, Kevätseuranta-hanke ja luonnon monimuotoisuuden teemavuosi, degrowth-keskustelun rantautuminen Suomeen, kulutuskriittisyyttä sekä Mainoskupla-kilpailu ja Älä osta mitään päivä,  suurpetojen ja susien suojelua, Salakaadot seis -kampanjan avaus sekä Itämeren ja metsiensuojelua, ympäristökasvatusta ja luonnonharrastusta. Vaikka mitä!

Mahtava meininki, upeita ihmisiä ja hienoja kampanjoita. Kiitos kaikille teille, joiden kanssa olen saanut tehdä tätä!

Ilmastorahoituksen tulisi olla lisäistä

Olin aamupäivällä (26.3.) puhumassa UNDP:n, ulkoasianministeriön ja Demo Finlandin poliittisille nuorisojärjestöille suunnatussa koulutusseminaarissa ilmastonmuutoksen haasteista kehitykselle.

Puheenvuorossani yritin tuoda esille sitä, kuinka ilmaston lämpeneminen vaikuttaa kaikkein eniten juuri niihin, jotka ovat siihen kaikkein vähiten syyllisiä sekä painottaa, että ilmasto-oikeudenmukaisuuden näkökulmasta nimen omaan teollisuusmaiden ja Suomen tulisi toimia päästövähennystoimenpiteiden suhteen ensin.

Keskustelu tilaisuudessa oli todella innostavaa. Iso kiitos kaikille järjestäjille!

juntiauto ja pihvi

On kuitenkin valitettavaa seurata, että Suomen hallitus pakoilee jo tässä vaiheessa Kööpenhaminan ilmastokokouksen yhteydessä antamiaan lupauksiaan ilmastorahoituksen suhteen. EU-maat lupasivat Kööpenhaminassa uutta ja lisäistä ilmastorahoitusta  kehitysmaille vuosien 2010-2012 aikana yhteensä 2,4 miljardia euroa, josta Suomen osuus on noin 110 miljoonaa euroa.

Hallitus on kuitenkin nyt kehysriihessään linjannut, että nämä rahat otetaan kehitysyhteistyömäärärahoista. Asiasta ehti jo tiedottaa mm. Suomen luonnonsuojeluliitto:  Hallitus pakoilee vastuutaan ilmastorahoituksessa.

On selvää, että kaiken kehitysyhteistyön tulee olla ilmastoystävällistä. Onkin törkeeä, että Suomi pyrkii laskemaan saman rahan sekä kehitysyhteistyömäärärahoihin että ilmastorahoitukseen. Mikäli kehitysyhteistyömäärärahat ohjataan ilmastorahoitukseen, jää köyhyyden vähentämiseen ja köyhdyttämisen lopettamiseen suunnatut toimenpiteet ja tavoitteet toteuttamatta. Ilmastorahoituksen tulisi olla lisäistä suhteessa nykyisiin kehitysyhteistyömäärärahasitoumuksiin.

Kun suomen kehitysyhteistyömäärärahat on nostettu ensin yli 0,7 prosentin, voidaan alkaa puhumaan siitä, pitäisikö ylimääräinen osuus laskea ilmastorahoituksen piiriin kuuluvaksi vai ei.

Ydinvoima ei työllistä, metsä- ja energiateollisuus kuihtuu

Torstaina (4.2.) olin pitämässä kommenttipuheenvuoroa Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ja ympäristötyöryhmän seminaarissa aiheesta ”Mitä Kööpenhaminan jälkeen?”. Mieleen jäi muutama kiinnostava huomio tilaisuudessa puheneen professori Peter Lundin esityksestä.

1. Ydnvoima ei työllistä. Siinä missä ydinvoiman lisärakentamisella luodaan ehkä muutamia satoja pysyviä työpaikkoja, synnytetään vastaavalla investoinnilla energiatehokkuustoimenpiteisiin ja uusiutuviin energialähteisiin 30 000 – 50 000 työpaikkaa.

2. Metsä- ja energiateollisuuden kannattaisi panostaa tuotekehitykseen. Ei ole ihme, että metsäteollisuus on Suomessa henkitoreissaan ja energiapolitiikassa katsotaan peruutuspeileihin. Suomalainen metsäteollisuus on pistänyt liikevaihdostaan vain muutamia prosentteja tuotekehitykseen ja energiateollisuus vielä vähemmän. Samaan aikaan esimerkiksi IT-sektorin panokset ovat lähellä kymmentä prosenttia. Mikäli toimintaa ei kehitetä, se kuihtuu.

On hämmentävää, että Suomi on Kööpenhaminan kokouksen jälkeen epävirallisessa ympäristöministerineuvoston kokouksessa vastustanut EU:n siirtymistä 30 prosentin päästövähennystavoitteisiin vedoten siihen, että EU on pieni toimija eikä kaikkien korttien paljastaminen tässä vaiheessa ole järkevää. Samaan aikaan esimerkiksi Saksa, Ranska, Hollanti ja Ruotsi ovat kuitenkin esittäneet, että EU siirtyisi 30 prosentin päästövähennystavoitteseen, jotta kansainväliset neuvottelut etenisivät epäonnistuneen Kööpenhaminan kokouksen jälkeen.

Onneksi monet kunnat toimivat jo. Helsinki aikoo olla kaupunginjohtaja Jussi Pajusen mukaan pian hiilineutraali ja Helsingin Energialla on suunnitelmat vähentää päästöjä 98 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Vantaa taas on sitoutunut  viiden prosentin vuosittaisiin päästövähennyksiin ja Uudenmaan liiton tavoitteena on tehdä Uudenmaan maakunnasta Suomen ensimmäinen hiilineutraali maakunta.

Pääsihteerit, ilmastoneuvottelut ja kansalaisaktivismin uudet muodot

Viikon alku on ollut inspiroiva. Tuntuu siltä, että uudesta vuosikymmenestä tulee poikkeuksellisen kiinnostava ja haastava.

Pääsihteereiden get-together. Järjestin maanantai-iltana (25.1.) Luonto-Liiton entisten pääsihteereiden (Tuomas Rantanen, Jouni Nissinen, Lotta Ruokanen ja Petra Yliportimo) kanssa lyhyen tapaamisen. Oli aika vaikuttavaa istua saman pöydän ääressä henkilöiden kanssa, jotka omasivat lähes 15 vuotta kokemusta pääsihteerin tehtävistä. Sitä on todella etuoikeutettu olo, kun voi istua ihmisten kanssa, jotka ovat vuosikausia pohtineet samoja haasteita ja kysymyksiä, kuin mihin itsekin on juuri törmännyt. Mentorointi ja verkostot kunniaan! Yksin voi tehdä niin vähän. Kannattaa kysyä niiltä, joilla tietoa ja kokemus on jo valmiiksi.

Mitä tapahtuu ilmastoneuvotteluissa? Ympäristö- ja kehitysjärjestöt pitivät tiistaina (26.1.) lehdistötilaisuuden siitä, mitä ilmastoneuvotteluissa tapahtuu vuonna 2010. Itse käytin tilaisuudessa lyhyen puheenvuoron ilmastopoliittisesta tilanteesta Suomessa. Mikä on nyt Suomen tavoite? Mitä voidaan tehdä kunnissa? Vaikka Kööpenhaminassa epäonnistuttiin, on selvää, että ilmastotoimenpiteiden on mentävä kaikilla tasoilla eteenpäin. Emme voi muuttaa ilmastotiedettä, mutta voimme muuttaa harjoitettua politiikkaa. Alla esitykseni.

Valvomo – Freezone. Iltapäivällä olin puhumassa Oranssi ry:n seminaarissa Suvilahdessa, jossa julkistettiin Valvomon hankesuunnitelma. Kyseessä on Oranssin uusi ”freezone” – kontrollista vapaa vyöhyke nuorille. Vuosien aikana Oranssi on inspiroinut monia. Vaikuttava historia ja vaikuttava Valmomo-hanke. Itse nostin esile kansalaisvaikuttamisen uusien muotojen seitsemän teesiä, jotka olivat:

1. Yhteiskunnallisuudesta henkilökohtaisuuteen
2. Pitkäjänteisyydestä projektimaisuuteen
3. Paikallisuudesta ja kansainvälisyydestä verkkoon
4. Asiantuntijuudesta performatiivisuuteen
5. Rakenteista verkostoihin
6. Hallintokeskeisyydestä autonomisuuteen
7. Kansalaisvaikuttamisesta kevytaktivismiin

Alla lyhyt esitykseni Oranssin seminaarissa.

Loputon kasvu ei voi olla rajallisella maapallolla mahdollista. Lähetä Gordon Brownille hamsteri. Degrowth-talous tulee! Tästä kuitenkin lisää myöhemmin.

Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkilöylyjä

Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeisenä maanantaina vastailin KSL-radion kysymyksiin siitä, mitä Kööpenhaminassa tapahtui. Allekirjoittaneen ja monen minua fiksumman haastattelut löytyvät täältä: Mitä Kööpenhaminan ilmastokokouksessa tapahtui? Samaan teemaan liittyen vastailin myös Vihreän Langan toimittajalle: ”Kukaan ei uskonut, että tämä voi mennä näin pieleen”.

12122009058Päivä jatkui järjestöporukan ja muutaman muun kesken lounastapaamisella, jossa analysoimme Kööpenhaminan tuloksia. Välillä kävin vetämässä Luonto-Liiton toimistokokouksen ja yritin vastata Kuluttaja-lehdelle puuvilllan ympäristöongelmia koskeviin kysymyksiin. Tämän jälkeen piipahdin vielä eduskunnassa Hallinto-lehden ilmastomuutosaiheisesessa haastattelussa.

Tiistaina pääsin nauttimaan talvisesta pyöräilystä käydessäni Espoossa pitämässä ISO14001-ympäristöjärjestelmää koskevan koulutuksen. Tämän jälkeen tahti hiukan rauhoittui. Iltapäivällä vastailin vielä Tampereen ylioppilaslehti Aviisin kysymyksiin Kööpenhaminasta. Muuten päivä kului sähköposteja kirjoitellessa ja toimistorutiineja hoitaessa.

Tiistaina alkanut kokousvapaa tahti jatkui myös keskiviikkona. Kirjoittelin vielä muutaman artikkelin Kööpenhaminan ilmastokokoukseen liittyen ja vastailin Aamulehden toimittajan kysymyksiin roskaamisesta. Muuten päivä kuluikin hallinto- ja henkilöstöasioita hoitaessa.

Jossain vaiheessa alkuiltaa huomasin yllättäen, että sähköpostissa ei ollut enää yhtään käsittelemätöntä viestiä ja kaikki se, mitä tänä vuonna piti tehdä, oli tehty. Oli aika aloittaa loma. Se alkoi rauhallisella 10 km juoksulenkillä. Pyhäpäivinä suuntaamme Joensuuhun ja Turkuun. Uuden vuoden vaihteen viikon vietämme Vierumäen urheiluopistolla. Tästä on hyvä ponnistaa tulevaan vuoteen!

Tässä vielä pyhäpäivien toimintavinkki: Kerro johtajille: Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto.

22122009106

Kööpenhaminan ilmastokokouksen laihat tulokset

Viimeiset kaksi viikkoa olen seurannut Kööpenahaminan ilmastokokouksen tapahtumia hyvin intensiivisesti. Ennen kokousta ja viimeiseen kokoupäivään asti oikeudenmukainen, kunnianhimoinen ja laillisesti sitova sopimus oli vielä mahdollinen. Sitten kaikki romahti.

Valitettavasti viimeisen yön ja seuraavan aamun aikana korttitalo sortui. Lopputuloksena oli vuosisadan pettymys, joka on viemässä maailmaa katastrofaalisen ilmastonmuutoksen polulle. Kansallisten etujen puolustaminen ja teollisuusmaiden kyvyttömyys sitoutua oikeudenmukaisiin ilmastotoimiin on epäonnistuneen lopputuloksen perimmäinen syy. Järjestöjen tiedote Kööpenhaminen ilmastokokouksesta löytyy tästä: Maailman päättäjät pettivät odotukset ilmastokatastrofin ehkäisemisestä.

Heti kokouksen päätyttyä annoin kommentteja mm. Suomen kuvalehdelle ja Helsingin Sanomille.

Kun nyt sitten vielä kerran yritän ajatuksella lukea Copenhagen Accordia eli saavutettua sopimusta, vaikuttaa se valitettavasti kovin vaisulta.

Maat toteavat, että lämpeneminen ei saisi nykyisen ilmastotieteen valossa ylittää kahta astetta. Käytännössä tämä tarkoittaa merkittäviä, IPCC:n neljännen arviointiraportin mukaisia, päästövähennysleikkauksia. Aikataulua tai takarajaa sille, mihin mennessä maailmanlaajuiset päästöt tulee kääntää laskuun ei aseteta. Lisäksi kaikki luvut päästövähennystavoitteista loistavat julistuksesta poissaolollaan.

Sopimuksen mukaan vuosien 2010-2012 aikana teollisuusmaat sitoutuvat rahoittamaan kehitysmaiden sopeutumista ja päästövähennystoimia 30 miljardilla dollarilla. Vuoteen 2020 mennessä vuosittainen rahoitus nostetaan 100 miljardiin dollariin. Sitä, mistä tämä rahoitus tulee, ei kuitenkaan tarkemmin määritellä. Maat ilmoittavat mahdollisesta mukaan tulosta ja omista päästövähennystavoitteista YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle 31.1.2010 mennessä. Sopimusta on tarkoitus tarkentaa vuoteen 2015 mennessä.

Siinä kaikki. Tämän muutaman sivun mittaisen paperin takia maailman maat ovat siis käyneet kiihkeitä neuvotteluita viimeiset kaksi vuotta. Tämän takia Kööpenhaminassa väännettiin yötä myöden kaksi viikkoa ja lopulta kokoonnuttiin 119 valtion johtajan kera sopimaan asioista. Maailman pidätti hengitystä. Pienet saarivaltiot ja köyhät Afrikan maat kamppailivat selviytymisensä puolesta. Odotukset olivat lievästi sanottuna saavutettua tulosta korkeammalla.

Vertailun vuoksi voi lukea esimerkiksi ympäristö- ja kehitysjärjestöjen odotuksia Kööpenhaminan ilmastokokoukselle täältä: Järjestöjen kymmenen vaatimusta Kööpenhaminan ilmastokokoukselle (pdf)

Hallituksen ilmastopoliittinen asiantuntija ja kansanedustaja Oras Tynkkynen listaa erinomaisen hyvin Kööpenhaminan kokouksen päätöksen plussat ja miinukset. Kannattaa katsoa täältä: COP15 – Vaatimaton anti todetaan.

Kööpenhaminan ilmastokokouksen nousu ja tuho

Kööpenhaminan ilmastokokuksen viimehetkiltä ei puuttunut dramatiikkaa.

Kun kaikki viittaisi jo siihen, että kunnollista sovintoa ei saada aikaiseksi, päätti Yhdysvallat neuvotella vain muutamien suurimpien maiden kanssa erikseen. Ehkä Obama halusi tehdä itsestään näin neuvotteluiden pelastajan. Matkalla takaisin Kööpenhaminasta Yhdysvaltoihin Obama pitikin jo virallista lehdistötilaisuutta, jossa hän ilmoitti sovinnon syntyneen. Mikäli saavutettu sovinto olisi tyydyttänyt kaikkia, olisi Obaman suunnitelma mennyt varmasti putkeen ja sankarin viitta olisi puettu hänen ylleen.

Kööpenhaminassa jouduttiin kuitenkin odottelemaan tunteja, jotta EU sai muotoiltua oman kantansa Obaman, Kiinan ja muiden maiden esitykseen. Myöhään illalla EU piti lehdistötilaisuuden, jossa ilmoitti pitävänsä saavutettua sopimusta vaatimattomana, mutta taipui siihen kuitenkin. Samalla EU ilmoitti, että ei aio siirtyä 30 prosentin päästövähennystavoitteseen vielä tämän pohjalta. Taovitteena oli, että maat tammikuussa antaisivat tarkemmat sitoumuksensa tulevaa sopimusta varten.

Kaikein piti olla näin selvää. Pääministeri Vanhanen ja ympäristöministeri Lehtomäki ehtivätkin antaa haastatteluja kotimaisiin medioihin. Saavutettu sopu oli vaatimaton, mutta kuitenkin rohkaiseva edistysaskel matkalla kunnianhimoisempia tavoitteita. Kaikein piti siis olla selvää, mutta todellisuudessa mikään ei ollut vielä selvää.

Pian tämän jälkeen alkaneessa kokouksessa kehitysmaat tyrmäsivät esitetyn sopimuksen täysin. Alkoi koko aamuyön ja aamupäivän jatkuneet neuvottelut, jossa puheenjohtaja yritti sommitella eri maiden kantoja yhteen. Helppoa se ei ollut. Pöydällä oleva sopimus kun olisi tarkoittanut pienille saarivaltioille ja Afrikan köyhille maille itsemurhaa.

Lopulta sovinto löydettiin. Valitetttavasti kyseessä oli kaikkien odotusten alitus. Lopputulos on viemässä maailmaa katastrofaalisen ilmastonmuutoksen polulle. Kansallisten etujen puolustaminen ja teollisuusmaiden kyvyttömyys sitoutua oikeudenmukaisiin ilmastotoimiin on epäonnistuneen lopputuloksen perimmäinen syy.

Kööpenhaminassa ei vieläkään sopua

19.12.2009 klo 10.00

Kööpenhaminan neuvottelut ovat jumiutuneet teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välisiin kiistoihin. Perjantai iltana Obaman, Kiinan ja kumppanien neuvottelema sopimus on osoittautunut surkeaksi. Monet kehitysmaat eivät ole voineet läpi yön kestävistä neuvotteluista huolimatta hyväksyä esitystä.

Vaikka pääministeri Vanhanen ja ympäristöministeri Lehtomäki ovat jo suomalaisessa mediassa ehtineet kommentoimaan saavutettua sopua, ei todellisuudessa mitään sopua ole vielä olemassa. Keskustelut Kööpenhaminassa siis jatkuvat. Tällä hetkellä näyttää siltä, että prosessissa voidaan saavuttaa korkeintaan vain hyvin löyhä sovinto tai ei yhtään mitään. Jokatapauksessa näyttää siltä, että tulos on katastrofaalisen huono.