Kannattaako ilmastonäkökulmasta valita sähköpyörä vai tavallinen pyörä?

Viime vuosina sähköpyörät ovat yleistyneet huimaa vauhtia. Varsinkin tämä on näkynyt työsuhdepyörissä. Esimerkiksi Vapaus Bikes Finland Oy:n tekemässä työsuhdepyöriä koskevassa selvityksessä (https://www.vapaus.io/tyosuhdepyora-tutkimus) peräti 76 % oli valinnut sähköpyörän.

Olennaista pyöräilyn ilmastovaikutuksia arvioitaessa on tietysti huomioida se, millaista liikkumista pyöräily tai sähköpyöräily korvaa vai tuleeko kilometrit (ja niiden päästöt) vain jo olemassaolevan liikkumisen lisäksi/päälle, jolloin päästötkin ovat lisäisiä.

Käytännössä sähköpyörän valmistuksen päästöt ovat noin 150 kgCO2e vrt. tavallisen pyörän valmistuksen päästöt noin 100 kgCO2e (tai vrt. auton valmistuksen päästöt 5000-10 000 kgCO2e). Tuo 50 kilon päästöero sähköpyörän ja perinteisen pyörän valmistuksen päästöissä vastaa noin 333 kilometrin autoilua (150 gCO2e/km päästävällä autolla).

 Sähköpyörää varten tuotetun sähkön päästöt Suomessa Suomen sähköverkossa ladattuna ovat noin gramman CO2e kilometriä kohti eli (esim vrt. se auto 150 gCO2e/km). Pyöräilyn energiantarve (30-50 kcal/km) tarkoittaa, että ruokavaliosta riippuen sen tarvitseman energiatarpeen tyydyttämisen päästöt voivat olla jopa 5-50 gCO2e/km.

Mitä enemmän sähköpyörällä siis käyttää verkkosähköä ja mitä vähemmän kehon tuottamaa energiaa, sen parempi ilmaston kannalta. Itse olen kuitenkin valinnut lihasvoimalla toimivan pyörän ja mahdollisimman ilmastoystävällisen ruokavalion (eli tuon noin 5 gCO2e/km) terveys- ja hyvinvointisyistä ilmaston/päästöjen kustannuksella. 

Kuinka paljon sähköpyörällä tulisi sitten polkea, jotta sen valmistuksen ilmastovaikutukset tulisi kuitattua lihasvoimalla toimivan pyörän valmistukseen verattuna? 

Jos oletetaan, että tavallisen pyörän energiantarpeen tyydyttäminen tarkoittaa noin 25 gCO2e/km ja sähköpyörän sähköntuotannon päästöt Suomessa ovat noin gramman per kilometri, tarkoittaa tämä sitä, että sähköpyörällä pitää ajaa (pelkällä sähköllä ilman lihasvoimaa) vähintään 2083 kilometriä, jotta sähköpyöräily on fiksumpaa kuin lihasvoimapyöräily. Kolmen vuoden käyttöoletuksella siis vähintään 694 km/vuosi. Todellisuudessa sähköpyörälläkin tulee käytettyä lihasvoimaa. Sanotaan vaikka puolet perinteiseen pyörään verrattuna. Tällöin sähköpyörän rajahyöty suhteessa pelkällä lihasvoimalla kulkevaan pyörään verrattuna päästöjen näkökulmasta menee vasta noin 4000 km kohdalle eli 1333 km/vuosi. 

Esimerkiksi alussa mainitun työsuhdepyöräilijöitä koskevan selvityksen mukaan keskimääräinen pyöräiltyjen kilometrien määrä vuonna 2024 oli 1277 km. Samasta selvityksestä löytyy tieto, että Traficomin Henkilöliikennetutkimuksen mukaan suomalaiset pyöräilivät keskimäärin 247 kilometriä vuodessa (vuonna 2021). Vapauden selvityksen mukaan työsuhdepyöräilijöissä, jotka siis ovat selvästi suomalaisia aktiivisempia pyöräilijöitä, sähköpyörän valinneet ajoivat keskimäärin 1119 km, tavallisen pyörän valinneet peräti 1788 km vuodessa.

Jos siis ajat sähköpyörällä enemmän kuin 1333 km/vuosi, kannattaa ilmaston näkökulmasta käyttää sähköpyörää. Muussa tapauksessa kannattaa käyttää perinteistä pelkällä lihasvoimalla toimivaa pyörää. 

PS. 

Oma kysymyksensä on, kannattaako tai tuleeko pyöräilystä aiheutuvan energiankulutuksen (ruoka) päästöjä huomioida tässä lainkaan? Suomalaisista ylipainoisia on lähes 60 % ja olisi tietysti vain hyvä, että ihmiset liikkuisivat ja pyöräilisivät enemmän. Tämä tukee luonnollisesti sitä, että kannattaa valita perinteinen pyörä. Toisaalta, jos pyöräilyn kynnys madaltuu sähköpyörän ansiota ja kilometrejä kertyy vuositasolla esim tuplasti enemmän kuin tavallisella pyörällä, kannattaa tietysti valita edes sähköpyörä.  

Omalta osaltani tilanne on kuitenkin se, että normaalipainoisena olen viimeisen viiden vuoden aikana pyöräillyt noin 35 000 km eli noin 7000 km vuodessa. Käytännössä tämä on tarkoittanut vegaaniruokavaliolla vähintään noin 210 kgCO2e ”lisäpäästöjä” eli noin 42 kgCO2e päästöjä vuodessa. 42 kgCO2e vastaa fossiiliautolla (150gCO2e/km) noin 280 km ajoa eli ei toki kovin paljon. 

Oma viime vuosien keskimääräinen päivittäinen kalorikulutus on ollut noin 3500 kcal/päivä eli päivittäin minulle tulee liikunnasta noin 1500 kcal ylimääräinen kulutus (tässä on pyöräkilometrien lisäksi mukana juoksu, uinti, fysiikkatreenit ja kaikki muut). Tämä taas esim mahdollisimman ilmastoystävällisenllä vegaaniruokavaliolla korvattuna (0,2gCO2e/kcal) vastaa noin 109 kgCO2e päästöjä vuodessa eli noin 730 km fossiiliautolla ajoa.

…mutta tilanne muuttuu ratkaisevasti, jos syötkin sekaruokavaliota. Silloin päästöt kulutettua kcal kohti ovat noin kymmenkertaiset eli mun 7000 km vuosittaisen pyöräilyn osalta päästöt olisivat viiden vuoden ajalta 2,1 tonnia CO2e ja vuodessa 420 kgCO2e. Tämä on jo merkittävä lisäys, jos muistetaan, että kestävä taso on noin 700 kgCO2e, johon kaikkien maailman ihmisten pitäisi mahdollisimman nopeasti vuositasolla päästä.

Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Seuraa minua Instagramissa