Peseytyminen ilman sampoota

Olen tottunut käymään suihkussa nopeasti. Parhaimmillaan peseytymiseen on kulunut aikaa alle minuutti noin 5-6 kertaa viikossa.

Lisäksi pyrin käyttämään suihkussa haaleaa tai kylmää vettä. Tosin aika usein myös mukavuudenhalu (varsinkin näin syksyisin) iskee ja käytän myös lämmintävettä. Siitä huolimatta, että olo kylmän suihkun jälkeen on monin verroin energisempi ja raikkaampi.

Aiemmin olen pessyt hiukseni Ole hyvä -sampoolla. Erillisiä saippuoita tai hoitoaineita en ole käyttänyt vuosikausiin tai vuosikymmeniin.

Viimeisten kuukausien aikana olen kuitenkin jättänyt myös sampoon pois. Ensimmäisen kuukauden aikana pesin hiukset edelleen sampoolla ehkä kerran viikossa. Tämän jälkeen en enää ollenkaan.

Toistaiseksi kukaan ei ole töissä tai kotona valittanut siitä, että hiukseni olisivat epäsiistit, likaiset tai haisivat pahalle. Mitään hajusteita/deodorantteja en luonnollisesti käytä.

Sampoon poisjättämisestä on monia hyötyjä:
– Peseytymiseen kuluu entistä vähemmän aikaa
– Säästyy rahaa, vettä ja sampoon myötä luonnonvaroja
– Ympäristön kemikalisoituminen vähenee

Suosittelen lämpimästi! Toki huuhtelu pelkällä kylmällä vedellä vaatii totuttelua ja toisaalta hiusten kannattaa olla lyhyet. Vuosien ja vuosikymmenten saatossa rahan ja ajan säästö on huikea – puhumattakaan siitä, että voi näin omalta osaltaan pienentää ympäristön kemikalisoitumista.

Toki kannattaa muistaa, että ekosampoon käytöstä luopuminen ei maailmaa pelasta. Itse asiassa kaikkein olennaisinta on pyrkiä minimoimaan lämpimän veden kulutus eli käydä suihkussa mahdollisimman nopeasti ja peseytyä mahdollisimman viileällä vedellä.

Lopuksi jäin kuitenkin vielä miettimään luopumista muistakin kemikaaleista. Käytän edelleen hammastahnaa, pyykinpesuainetta ja astianpesuainetta. Voisinkohan luopua vielä näistäkin?

Tältä näyttää hiukset, joita ei ole pesty kahteen kuukauteen sampoolla:

9 kommenttia artikkeliin ”Peseytyminen ilman sampoota”

  1. Ennen hammastahnoja käytettiin suolavettä hampaiden pesemiseen. Kylmä vesi ei kuitenkaan puhdista yhtä hyvin kuin lämmin ja pesuaineidenkin poisjättäminen on kyllä varsin riskialtista.

  2. Vinkki: Pyykinpesuaineen voi helposti korvata pesupähkinöillä, jotka ovat omasta mielestäni riittävän tehokkaita puhdistajia. Hyvin riittoisia ja voi käyttää useampaan kertaan. Ja kuoret voi heittää biojätteeseen käytön jäljeen.
    Itse en välttämättä aina käytä astianpesuainetta, jos pesen astian piakkoin käytön jälkeen eikä siinä oleva lika ole esim. huonosti veteen liukenevaa rasvalikaa. Esim. vesilasin/teekupin/leipälautasen tms. pesu ei vaadi pesuaineita. Asuessani ulkomailla, jossa lämmin vesi oli kallista ja kortilla, en useimminkaan lämmittänyt vettä erikseen tiskaamista tai suihkua varten, vaan tiskasin astiat heti viileällä vedellä, käyttäen apuna hyvin pienen määrän astianpesuainetta pesusieneen lisättynä.

  3. Olen pitkään käyttänyt melkein ainoastaan pesupähkinöitä pyykinpesussa, mutta kuulin äskettäin että niissä maissa missä pähkinät kasvavat paikallisilla ei ole enää itse varaa käyttää näitä pähkinöitä kun niitä voi myydä kalliilla hinnalla maailmalle..! Eli nyt olen taas dilemmassa siitä miten jatkossa pitäisi pestä pyykit… Onko kellään enemmän tietoa tästä? Tai muita suosituksia?

    Muuten kiitos suihku-inspiraatiosta. Itse en ole moneen vuoteen käyttänyt shampoota paitsi jos laitan öljyä hiuspohjaan jotta se ei kuivuisi liikaa, ja sellaisen hoidon jälkeen tekee mieli käyttää jotain eko-shampoota saadakseen pahimmat öljyjälkeet pois, mutta voisin todellakin lyhentää suihkut. Ja kylmällä suihkulla on käsittääkseni paljonkin positiivisia vaikutuksia terveydelle, joten sitäkin voisi kokeilla!

  4. Kannattaa ainakin hyödyntää hedelmien rasvat ihon hoidossa. Avokado on esimerkiksi loistava ihorasva kuten ravintonakin. Suolavesi on kanssa mainio nenä ja suuhuuhteluun. Jos haluaa shamppoota niin palashamppoo on ihan hyvä. 🙂

  5. Hammastahnaa käytetään sen sisältämän fluorin vuoksi. Mekaaninen puhdistaminen eli harjaus on toki tärkein osa hampaiden puhdistusta, mutta hammastahnaa suositellaan, sillä fluori (tahnan yhteydessä kahdesti päivässä saatuna) auttaa korjaamaan hampaan kiilteeseen jo tulleita vaurioita. Helsingin vesijohtovedessä ei ole niin paljon fluoria, että se riittäisi sellaisenaan.

  6. Eeva, alkuperäiskansat eivät ole kuulleetkaan fluoritahnoista. Silti heillä on aika hyvät hampaat. Mistähän tämä mahtaa johtua? Ettei vain länsimaalaisesta ravinnosta joka on tehokas hampaiden pilaaja? Raffinoitua sokeria/jauhoja ja niistä tehtyjä tuotteita, raffinoitua viljaa/viljatuotteita, sokerilimppareita, energiajuomia, kemikaalikarkkia, jne.

    Itse käytän vain tuota Urtekramin fluoritonta tahnaa ja suolavettä sekä hammaslankaa hammaspuhdistukseen sekä tietty syön laadukasta ja luonnollista ruokaa monipuolisesti niin hampaat ovat hyvässä kunnossa. Jos syö ihan roskaa niin kannattaa kyllä käyttää fluoritahnaa sillä se hoitaa huonon ruuan aiheuttamat tuhot. Luonnollilsta ruokaa syöville tämä ei ole pakollista ja voin omalla kokemuksella sanoa että fluoritahnaa ei tarvita päivittäin ainakaan jos edes ollenkaan. Kaikki riippuu ihan siitä mitä syö.

  7. Mitä veden säästämiseen tulee, myös kerrostalon kylpyhuoneessa voi käyttää mökkisaunasta tuttua ämpäri+kauha -yhdistelmää. Saan menetelmällä pestyä itseni puolella ämpärillä mainiosti, joten vettä kuluu aika paljon vähemmän kuin suihkussa.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa