Viikkopäiväkirja 50 (12.-18.12.2011)

Maanantai: Durbanin imastokokouksen jälkipuinti jatkui. Edellisen illan Nelosen uutisten lisäksi vastailin nyt myös YLE:lle ja muutaman muun toimittajan kysymyksiin. Kirjoittamani analyysi ilmastokokouksen annista löytyy ilmasto.org -blogista. Durbanin lisäksi vedin aamupäivällä Luonto-Liiton toimistokokousta ja iltapäivällä vietimme henkilöstön pikkujouluja. Kävimme tutustumassa Teatterikorkeakouluun ja söimme Kasvisbaarissa. Alkuillasta kirjoitin vielä kulutus.fi -blogiin kuluttajavaikuttamisen rajoista ja ekoidentiteetistä. Illalla kävin vauvan kanssa juoksemassa Annukan viimeistellessä väitöskirjaa.

Tiistai: Pyöräilin aamulla Luonto-Liiton toimistolle ja hoidin koko aamupäivän henkilöstö- ja hallintoasioita. Lounaan jälkeen vastasin haastatteluun siitä, millainen olisi visioni tulevaisuuden ekotasapainon saavuttaneen yhteiskunnan elinkeinoelämästä. Lisäksi kävin läpi sähköposteja ja valmistelin juhlapuhetta STKL:n juhlaseminaariin sosiaalisesti kestävästä kehityksestä. Päivän päätteeksi osallistuin Allianssin hallituksen kokoukseen Allianssi-talolla. Illalla juhlimme Annukan kanssa yhteistä yhdeksän vuotta kestänyttä taivaltamme. Täytyy kyllä sanoa, että nänmä vuodet ovat olleet elämäni parhaita vuosia. Kiitos Annukka!

Keskiviikko: Kirjoitin aamulla blogitekstin valosaasteesta ja leikin vauvan kanssa. Päivä vierähti Luonto-Liiton toimistolla henkilöstö- ja hallintoasioiden sekä sähköpostien kimpussa. Illalla johdin puhetta Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin hallituksen kokouksessa toistaiseksi viimeisen kerran. Kyseessä oli kuusi vuotta kestäneen puheenjohtajakauteni viimeinen kokous. Toiminta jatkuu kuitenkin Suomen luonnonsuojeluliiton valtuustossa, jossa olen Uudenmaan piirin edustajana.

Torstai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Finlandia-talolle Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton (STKL) juhlaseminaariin, jonka aiheena oli Sosiaalisesti kestävä kehitys. Tilaisuudessa kuultiin mm. ulkoasianministeri Erkki Tuomiojan puheenvuoro ja Tasavallan presidentti Tarja Halosen terveyhdys. Itse pidin puheen aiheesta Luonnon rajat ja toisin elämisen haaste. Juhlaseminaarin lounastauolla kävin eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän lounaalla, jossa kuulimme ministeri Ville Niinistön ajankohtaiskatsauksen Durbanin ilmastokokoukseen ja kansalliseen ympäristöpolitiikkaan. Finlandia-talolla STKL:n seminaarin päätteeksi viestikapula luovutettiin STKL:lta SOSTElle. Samassa yhteydessä julkaistiin kirja Sosiaalisesti kestävä kehitys, johon olen kirjoittanut artikkelin aiheesta ”Degrowth, ihmisten hyvinvointia ekologisissa rajoissa”. Illan vietin vauvan kanssa kotona.

Perjantai: Vietin aamun vauvan kanssa ja kävin juoksemassa. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni hoidin henkilöstöasioita sekä luin ja kirjoitin sähköposteja. Iltapäivällä kävin Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolla luontoväen jouluglögeillä ja alkuillan olin yläkerran Jukan valmistujaisjuhlissa.

Lauantai: Kävin aamulla juoksemassa. Tämän jälkeen pakkasimme tavaramme ja lähdimme koko perheen voimin Turkuun. Kävimme katsomassa Annukan siskon alle vuorokauden ikäistä vauvaa ja lounastimme yhdessä Annukan vanhempien luona. Illan olimme Anssin ja Jasminin häissä.

Sunnuntai: Vietimme Turussa pitkän aamun ja söimme aikaisen lounaan. Iltapäivällä lähdimme takaisin Helsinkiin. Kotiin päästyämme tein ruokaa, otin pienet torkut ja siivosin. Illan vietin kotona vauvan ja Annukan kanssa.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täällä: https://leo.hardihood.fi/2011/12/viikkopaivakirja-49-5-11-12-2011/

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa