Viikkopäiväkirja 16 (16.-22.4.2012)

Maanantai: Olin aamulla YLE puheessa keskustelemassa Nuukuusviikosta ja ekologisesta kuluttamisesta. Tämän jälkeen kävin juoksemassa Vanhankaupunginlahdella, tulvivan Vantaanjoen varrella ja Oulunkylässä. Lisäksi julkaisin ekoisi-kirjoituksen sukupuolisensitiivisyydestä. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni vaihdoin kuulumisia ihmisten kanssa. Iltapäivällä vedin toimistokokousta, vapaaehtoisen venyttelyn sekä istuin johtoryhmän palaverissa ja kansalaisaloitekampanjan ohjausryhmässä. Päivän päätteeksi kävin läpi sähköposteja. Illalla hoidin vauvaa ja osallistuin vielä puheenjohtajiston puhelinkokoukseen.

Tiistai: Kävin aamulla tutustumassa päiväkoti Luonnossa kotonaan Mörrintupaan. Ihana paikka! Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni hoitelin erilaisia hallintohommia ja viimeistelin hallituksen kokouksen materiaalit. Iltapäivällä hoidin henkilöstöasioita ja vastasin lehtihaastatteluun kevään etenemisestä. Päivän päätteeksi kävimme läpi Luonto-Liiton uusien verkkosivujen tilannetta. Illan olin kotona vauvan ja tietokoneen kanssa. On ollut ilo seurata, miten hyvin vauva on kehittynyt sormiruokailussa.

Keskiviikko: Kävin aamulla juoksemassa ja olin vauvan kanssa. Luonto-Liiton toimistolle pyöräillessä ihmettelin autojen pysäköimistä pyöräteille. Toimistolla osallistuin kansalaisaloitekampanjan viestintää koskevaan palaveriin sekä kävin puheenjohtajan kanssa palkkakeskustelun. Iltapäivällä vedin työhyvinvointiryhmän kokouksen, vastasin opinnäytetyöhaastatteluun ja osallistuin Ympäristöareenan vuosikokoukseen. Illalla kävin Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin hallituksen kokouksessa.

Torstai: Olin aamun vauvan kanssa. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni hoitelin erilaisia henkilöstö- ja hallintoasioita. Aamulla Luonto-Liitto julkaisi myös kevätseurantaa koskevan tiedotteen: Kevät toi västäräkin. Päivän päätteeksi pyöräilin Kulosaaren kartanoon valmistelemaan seuraavan päivän Karonkka-juhlia.

Perjantai: Aamulla Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto tiedottivat karppaamisesta: Karppaamalla laihduttaminen paisuttaa ympäristöjalanjälkeä. Kyseessä oli myös meidän perheen suuri päivä. Päivällä Annukka puolusti väitöskirjaansa: ”The Multiple Faces of a Sustainability Strategy : Analysing Finland’s Programme to Promote Sustainable Consumption and Production”. Vastaväittäjänä toimi tutkimusprofessori Eva Heiskanen ja kustoksena professori Janne Hukkinen. Heti väitöksen jälkeen olin keskustelemassa YLE Radio Suomen Ajantasa -lähetyksessä hitaasta vanhemmuudesta – vaikka täytyy myöntää, että juuri sillä hetkellä, keskellä väitöstä, olo ei ollut kovin hitaanlainen. Illalla oli vastaväittäjän kunniaksi järjestetty karonkka, jossa kiitospuheet olivat osuvia ja kauniita. Itse haluan kiittää Annukkaa väitöskirjasta ja erityisesti siitä, että sen loppuun saattaminen on mahdollistanut minulle pitkät päivät vauvamme kanssa, auttanut jäsentämään suhtautumistani omaan väitöskirjaprojektiin sekä antanut minulle kasan uusia ideoita käytännön ympäristöjärjestötyöhön.

Lauantai: Hyppäsin aamulla junaan ja matkustin Ähtäriin Suomen luonnonsuojeluliiton valtuuston kokoukseen. Kokouksessa vahvistettiin vuosikertomus ja tilinpäätös sekä päätettiin jäsenmaksujen suuruudesta. Lisäksi käsiteltiin liiton luonnonsuojelustrategiaa ja aloitettiin vuoden 2013 toiminnan suunnittelu. Kokousviikonlopun tärkein päätös taisi kuitenkin liittyä liiton toiminnanjohtajan valintaan uudelle kuusivuotiskaudelle. Tehtävään valittiin nykyinen toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen. Onneksi olkoon Eero!

Sunnuntai: Ähtärissä nautitun aamupalan jälkeen matkasin autokyydissä Tampereelle ja jatkoin matkaa junalla kotiin Helsinkiin. Päivän mittaan siivosin, olin vauvan kanssa ja valmistauduin tulevaan viikkoon.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä: Viikko 15.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa