Ekoisi: Sormiruokailu kannattaa: Kuvat ensimmäisistä sessioista

Vauva täytti eilen (1.3.) tasan puolivuotta. Samalla päätimme antaa hänen kokeilla ensimmäistä kertaa kiinteitä ruokia eli sormiruokailua.

Käytännössä homma toimi siten, että lounaalla ollessamme, vauva istui syöttötuolissa ja laitoimme tarjottimelle tarjolle mm. porkkanaa, vesimelonia ja leipää, joka oli poimittu omalta lautaseltamme ravintolassa. Kotona päivällisen yhteydessä taas tarjolla oli mm. höyrytettyä parsakaalia ja porkkanaa.

Ensimmäisellä kerralla vauva lähinnä tutki ja pyöritteli ruokia sekä heitteli ja liiskasi niitä. Syömiseksi hommaa ei voinut tässä vaiheessa sanoa hyvällä tahdollakaan.

Sormiruokailua kannattaa kokeilla ja harjoittaa mahdollisuuksien mukaan syöttämiseen verrattuna kuitenkin monestakin syystä:

– Vauva voi päättää itse, milloin on valmis syömään muuta kuin rintamaitoa.
– Vauva voi tutustua ruokaan omassa tahdissa sekä päättää mitä, miten paljon ja miten nopeasti hän syö.
– Vauva voi osallistua aktiivisesti perheen ruokahetkiin.
– Syöminen on lapsentahtista ja stressittömämpää.
– Varhaiset kokemukset vapaaehtoisesta ruokailusta mahdollistavat terveen suhteen ruokaan.
– Vauva oppii ruokien ulkonäön, tuoksun, maun ja koostumuksen sekä eri makujen yhdistelmät.
– Vauva oppii käsittelemään ruokaa ja kehittää samalla mm. sorminäppäryyttä.
– Vauvan itsetunto ja päätöksentekokyky paranee, usko omiin taitoihin lisääntyy.
– Vauva oppii erottamaan mikä on syötävää ja mikä ei.
– Vauva on halukkaampi kokeilemaa uusia ruokia ja makuja, kun hän tietää, että häntä ei pakoteta syömään niitä.
– Vauva oppii hahmottamaan oman ruokahalunsa ja syömään sopivasti sekä välttämään ylensyöntiä.
– Vauva oppii pureskelemaan ruokansa.
– Sormiruokailu on helppoa: Vauvanruokia ei tarvitse erikseen osaa, ruokaa ei tarvitse soseuttaa ja vauva syö samoja raaka-aineita kuin vanhemmatkin.
– Temppuja, houkutuksia tai leikkejä vauvan syömisen tueksi ei tarvita, koska vauva voi itse päättää omasta syömisestään.
– Luottamus lisääntyy, kun luotetaan siihen, että vauva ottaa mallia ja tietää, mitä ruoan kanssa pitää tehdä.
– Lapsen on hyvä oppia syömään itse mieluiten ennemmin kuin myöhemmin.

Ohessa ensimmäisen päivän sormiruokailusessiot kuvina:

 

Lisätietoja sormiruokailusta esimerkiksi täällä:
Sormiruokailu käytännössä
Näin pääset alkuun sormiruokailussa
Diapers and Delicatessen
Sormiruokailussa lapsi määrää tahdin

Edelliset Ekoisi -kirjoitukset ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Osa 12: Vauva-arki alkoi
Osa 13: Vessahätäviestintä
Osa 14: Päivä isyysvapaata
Osa 15: Miksi lapsia?
Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
Osa 19: Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
Osa 20: Tutti: Hyvä vai paha?
Osa 21: Vapaapäivä vauvan kanssa
Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea
Osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu
Osa 26: Ekologiset nimijuhlat
Osa 27: Arjen ekovinkkejä  – ota talteen!
Osa 28: Perhevalmennusta ekologiseen malliin
Osa 29: Ekovanhemmuus kiinnostaa
Osa 30: Miksi ekovanhemmuus on niin vaikeaa ja helppoa?
Osa 31: Äitiyspakkauksessa myös paljon turhaa
Osa 32: Piilomerkityksiä vauvalle
Osa 33: Ekoisin joulumuistio
Osa 34: Lapsiperheen joulu: Viisi vinkkiä tavarapaljoudesta selviämiseksi
Osa 35: Mitä tavaroita vauva tarvitsee vuorokauden aikana?
Osa 36: Jalkakäytävien talvikunnossapito
Osa 37: Perhelomalla Hangossa
Osa 38: Vertailussa kantoliina ja lastenvaunut
Osa 39: Wanted: Ekologinen päiväkoti
Osa 40: Kertakäyttövaipat vai kestovaipat?
Osa 41: Tavoitteena tasajako: Koti- ja lastenhoitotyöt + esimerkkipäivä
Osa 42: Tavaroiden sijaan kannattaa hankkia tietoa: Tässä kirjavinkkejä!
Osa 43: Suoramarkkinointia lapsiperheille
Osa 44: Miksi niin harva imettää?
Osa 45: Viisi huomiota vaipattomuudesta

4 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Sormiruokailu kannattaa: Kuvat ensimmäisistä sessioista”

  1. Eksyin tänne etsiessäni sormiruokailuvinkkejä ja mielenkiinnolla luin ensimmäisestä maistelukerrasta. Aiotteko pysyä pelkässä sormiruokailussa vai onko tarjolla myös soseita?

    Meidän neiti on parin viikon kuluttua 6 kk ja tällä viikolla imeskeltiin tuore kurkkuviipaleita ja raakaa porkkanaa, joka taisi olla melko hyvä ikenien viilentäjä. Yhtään hammasta ei vielä ole. Eniten tässä hommassa jänskättää kakomiset ja voiko vauvaan luottaa, että homma on hanskassa. Aion tutustua ensi viikolla Omin sormin syömään -opukseen, josta varmasti on apua.

    Palaan kurkkamaan miten maistelut sujuvat! 🙂

    • Kiitos kommentista Riikka! Pyritään ainakin alussa pysymään pelkästään sormiruokailussa. Nyt ollaan harjoiteltu sormiruokailua reilu viikko. Soseita ei ole tarjoiltu. Ruoka alkaa menemään koko ajan paremmin suuhun ja ote on parantanut, mutta aika vähän sitä ruokaa on päätynyt lopulta mahaan asti, koska vauva sylkee melkein kaiken ulos. Kakomisia on ollut – ja ainakin kerran vauva on oksentanutkin, mutta niistä on selvitty oikein hyvin.

  2. Päivitysilmoitus: Ekoisi: Sormiruokailua: Osa II

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa