Tällä viikolla vietetään Pohjoismaista imetysviikkoa. Teemana on imetys osana kestävää kehitystä.
Imetysviikon myötä pääsin itse puhumaan yli 200 imetyksen ammattilaiselle Imetysviikon seminaariin tiistaina 18.10.2016 Helsingissä.
Imetys sopii hyvin kestävän kehityksen kehikkoon. Imetys on terveellistä ja sosiaalisesti oikeudenmukaista, taloudellisesti kannattavaa sekä ekologisesti kestävä tapa tarjota ravintoa vauvalle.
Kevät ja pyöräilykausi on täällä! Miten lähteä liikkeelle pyörällä vauvan kanssa?
Tähän kysymykseen antaa vastauksen mm. Vauva-lehden välissä jaettu Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vauvan hoito-opas.
Ihmettelin blogissani pari vuotta sitten sitä, että oppaassa oli omistettu oma osuutensa vauvan kanssa autoilulle, mutta ei sanaakaan vauvan kanssa polkupyöräilystä.
Kirjoitukseni johti siihen, että sain pyynnön kirjoittaa seuraavaan painokseen oman osionsa vauvan kanssa pyöräilystä. Tänä vuonna tämä kirjoittamani ohjeistus oli oppaassa jo toista kertaa.
Näin huomattava joukko pienten lasten vanhempia saa tietoa siitä, miten vauvan kanssa voi lähteä liikkeelle pyörällä.
Kevät tulee ja uusi pyöräilykausi on taas alussa. Alla kirjoittamani teksti kokonaisuudessaan.
Innostavia pyöräilykelejä vauvan kanssa tai ilman!
Tänä keväänä olen päässyt ihastelemaan uuden elämän ihmettä kun perheeseemme syntyi vauva.
Vitsailin ystävilleni, että kotimme ekotehokkuus parani vauvan myötä, kun neljän hengen kotitaloudellamme onkin käytössä enää 15 neliötä henkeä kohden aiemman 20 neliön sijaan.
Keskimäärin suomalaisilla on käytössään noin 40 neliötä henkeä kohden.
Käytäntö on kuitenkin teoriaa ihmeellisempi.
Asuntomme ei ole pienentynyt. Todellisuudessa kotitaloutemme luonnonvarojen kulutus on kasvanut. Muutaman viikon ikäisen vauvan kanssa pesukone pyörii tiuhaan tahtiin ja sähkönkulutus on lisääntynyt.
Olen ollut viimeiset kaksi viikkoa kotona lapsen ja uuden vauvan kanssa.
Uusi tulokas syntyi 8.4.2014 klo 4.24 noin 14 tunnin puserruksen jälkeen. Kaikki osapuolet voivat erinomaisen hyvin.
Tämä isyysvapaa on ollut kuitenkin hieman erilainen kuin ensimmäisen lapsen kanssa.
1. Ensinnäkin olen ollut paljon vähemmän vauvan kanssa. Lähinnä tehtäväni on ollut olla esikoisen kanssa ja taata äidille ja vauvalle rauha.
Lueskelin hoitovapaalla Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hämeen piirin Kotineuvola Oy:n yhteistyössä Vauva-lehden kanssa tekemää Vauvan hoito-opasta.
Eihän tämä nyt omalta osaltani enää ajankohtainen ole, kun lapsi on jo selvästi taapero-iässä. Siitä huolimatta oli kiva lukea jälkikäteen, mitä olisi pitänyt tehdä ja miten toimia.
Yksi osuus kuitenkin pisti silmään. Hoito-oppaassa oli omistettu kokonainen osuus aiheelle ”Lapset turvalliset autoon”. Ihan hyvä. Kyllähän monet vanhemmat ottavat riskin ja kuljettavat vauvaa autossa.
Itse olisin kuitenkin kaivannut ohjeita siitä, miten vauvan kanssa kannattaa liikkua bussilla, junalla tai polkupyörällä. Vai onko oletuksena/suosituksena, että kaikki vauvat kulkevat matkansa vain autolla?
On kuitenkin turha soimata pimeyttä, jos ei ole valmis itse sytyttämään ensimmäistä kynttilää. Jos MLL ja Vauva-lehti eivät sitä tee, niin teen ohjeistuksen itse.
Tässä ohjeet vauvan kuljettamiseksi esimerkiksi pyörällä:
Minua haastateltiin hiljattain yhteen lehteen sukupuolisensitiivisyydestä. Juttu on tulossa ulos joskus toukokuussa. Ohessa on kuitenkin hiukan pohdintaa aiheesta jo sitä ennen.
Sukupuolisensitiivisyydessä kyse on herkkyydestä kulttuurin tuottamaa sukupuolta kohtaan. Aiheesta on kirjoittanut hyvin hukkajukka: Sukupuolisensitiivinen kasvatus. Myös Maija Aalto kirjoitti aiheesta osuvasti Helsingin Sanomissa hiljattain: Valitse sukupuoleksi jokin muu, mikä?
Kyse ei siis ole biologisen sukupuolen kieltämisestä tai sen salaamisesta. Tavoitteena on tasa-arvoinen ja moninaisuutta hyväksyvä yhteiskunta sekä lapsen huomioiminen ilman kulttuurisesti tuotetun sukupuolen asettamia rajoja.
Pääsiäisenä on aikaa lomailla. Ohessa pääsiäisen menovinkit itselleni: – Nauti läheisten ihmisten seurasta – Lue hyviä kirjoja ja lehtiä – Harrasta liikuntaa – Syö herkullista ja terveellistä vegaaniruokaa – Muista jatkaa ekopaastoa pääsiäisen jälkeenkin Reseptejä ja vinkkejä eläineettisen pääsiäisen viettämiseen löytyy Animalian sivuilta. Edelliset ekoisi-kirjoitukset löytyvät täältä.
Kirjoitin aiemmin ekoisiin pitkän listan sormiruokailun hyvistä puolista ennen kokemuksen syvää rintaääntä.
Tuolloin toivottiin, että kirjoittelen sormiruokailukokemuksista myöhemmin, kun homma on edennyt.
Nyt olemme harjoitelleet sormiruokailua kohta kuukauden.
Ohessa muutama havainto:
Vauva täytti eilen (1.3.) tasan puolivuotta. Samalla päätimme antaa hänen kokeilla ensimmäistä kertaa kiinteitä ruokia eli sormiruokailua.
Käytännössä homma toimi siten, että lounaalla ollessamme, vauva istui syöttötuolissa ja laitoimme tarjottimelle tarjolle mm. porkkanaa, vesimelonia ja leipää, joka oli poimittu omalta lautaseltamme ravintolassa. Kotona päivällisen yhteydessä taas tarjolla oli mm. höyrytettyä parsakaalia ja porkkanaa.
Ensimmäisellä kerralla vauva lähinnä tutki ja pyöritteli ruokia sekä heitteli ja liiskasi niitä. Syömiseksi hommaa ei voinut tässä vaiheessa sanoa hyvällä tahdollakaan.
Sormiruokailua kannattaa kokeilla ja harjoittaa mahdollisuuksien mukaan syöttämiseen verrattuna kuitenkin monestakin syystä:
Ensi viikolla vauva täyttää puoli vuotta. Yhtä pitkään Annukka on häntä myös imettänyt. Mitään muuta kuin äidinmaitoa (+D-vitamiinia) emme ole vauvalle ravinnoksi antaneet.
Alussa imetys oli haastavaa. Muutaman kuukauden jälkeen homma alkoi kuitenkin sujua hyvin. Viimeiset kuukaudet imetys on toiminut erinomaisesti. Uskoisin, että meillä perhepeti ja tutittomuus ovat vaikuttaneet myönteisesti siihen, että imetys on onnistunut.
Täysimetystä suositellaan Suomessa 6 kk ikään asti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan suomalaisvauvojen yksinomaisen rintaruokinnan kesto on kuitenkin keskimäärin vain 1,4 kuukautta.
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) vuonna 2005 tehdyn selvityksen mukaan kuukauden ikäisistä vauvoista rintamaitoa yksinomaisena ravintonaan sai vain 60%, kolmen kuukauden ikäisistä 51%, neljä kuukautta täyttäneistä 34%, viisi kuukautta täyttäneistä 15% ja puolivuotiaista enää 1%. Tämän tuoreempaa tietoa en aiheesta löytänyt.
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan.
Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia.
Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla.
Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia.
Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö.
Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen.
Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.
@firstbeat.suomi
Tunnistatko arjen tuotteiden sisältämät ikuisuuskemikaalit?
Todella hienoa materiaalia siitä miten voimme keventää kemikaalikuormaa kaikkina vuodenaikoina. Neljänä vedenaikana.
Hyvää työtä #kevennäkuormaa @suomen_vesistosaatio @minunmereni ja kaikki muut!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily!
Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!
#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen.
Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja.
Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista.
@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät.
Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle.
Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä.
Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa.
Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen.
Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.
Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.
Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.
Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.
Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Ei ole todellista! Mun ja Rauhatädin @rauhatati tuore räp-biisi Poljen poljen soi juuri äsken Radio Helsingin aamulähetyksessä! Samalla kun poljin Helsingin sateisilla pyöräteillä. 🌍🚴
Vietimme tänään @annukka.berg kanssa 18. hääpäivää. Tavoitteena oli tehdä vähintään 18 km kävely Tuusulanjärven ympäri sekä keskustella elämästä ja nauttia kulttuurimatkailusta. Lopulta kävelymatkaa kertyi 26,66 km.
Kiitos kaikista näistä vuosista ja kilometreista rakas Annukka! ❤️❤️❤️
Taustaksi:
Aloitimme 15. hääpäivänä perinteen, jossa kävelemme hääpäivän kunniaksi sen verran kilometreja kuin olemme olleet vuosia naimisissa. Ensimmäisen kerran kävelimme 15 km Karjaalta Fiskarsiin. Pari vuotta sitten kävelimme Porvoon ympäri 16 km ja viime vuonna kävelimme Vanhankaupunginlahden ympäri 17 km. Nyt vuorossa oli Tuusulanjärvi.
Todella tärkeä ja ajassa kiinni oleva kirjoitus Risto Sulkavalla Suomen Kuvalehdessä!
Esimerkiksi soiden ennallistaminen olisi parasta mahdollista rauhanturvaamista ja puolustuspolitiikkaa. Märät ja vaikeakulkuiset suot kun hidastaisivat mahdollisen hyökkääjän etenemistä samalla kun ilmasto ja vesistöt hyötyvät. Lisäksi purkamalla rajan pinnassa olevat metsäautotiet, voitaisiin vaikeuttaa lisää mahdollisen hyökkääjän liikkumista.
Luonnonsuojelu ja ennallistaminen on siis edullinen ja monivaikutteinen tapa vahvistaa kansallista turvallisuutta.
https://suomenkuvalehti.fi/mielipide/soiden-ennallistaminen-parantaisi-maanpuolustusta-kirjoittaa-risto-sulkava/
Kiitos @ristosulkava3
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni
Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.
