Syyskuun kokeilu: 10 tunnin dieetti

Kokeilen tänä vuonna joka kuukausi jotain uutta tapaa. Syyskuussa kokeilin 10 tunnin dieettiä.

Kuuntelin elokuussa Jeannette Hyden kirjan 10 tunnin dieetti. Kyseessä on kiinnostava teos ravitsemuksesta. Hyden mukaan pitämällä vuorokaudessa 14 tuntia taukoa syömisestä (päivittäinen pätkäpaasto), elimistö saa levätä, polttaa rasvaa ja voi paremmin. Samalla tulee ehkäistyksi monia sairauksia ja elimistön lievää tulehdusta.

Itselläni ei ole painon kanssa ongelmia tai tarvetta laihduttaa. Enemmänkin näin kokeilun mahdollisuutena syödä terveellisemmin ja voida paremmin.

Pätkäpaastossa kaikki syöminen ajoitetaan vuorokaudessa 10 tunnin sisälle ja vastaavasti paastotaan 14 tuntia. Itselläni tämä tarkoitti käytännössä sitä, että noin klo 16-18 välillä syömäni päivällisen jälkeen jätin iltapalan väliin ja söin seuraavan kerran aamupalan noin klo 6-8 välissä riippuen edellisen päivän päivällisen ajankohdasta. Paaston aikana voi juoda vettä ja teetä.

Kun aloitin, näytti kotona oleva kehonkoostumusmittari (Garmin älyvaaka) seuraavia lukemia:

  • Paino: 71,8 kg 
  • Rasva: 11,2 %
  • Luustolihasmassa: 30,4 kg
  • Kehon vesipitoisuus: 64,8 %
  • Luumassa 4,7 kg

Hyden mukaan paaston vaikutus pitäisi näkyä jo heti ensimmäisen viikon aikana. Näin todellakin tapahtui. Dieetin vaikutus näkyi muutamassa päivässä niin, että paino tippui heti noin kilon verran.

Viikon jälkeen kehonkoostumusmittari näytti seuraavia lukemia:

  • Paino: 70,4 kg 
  • Rasva: 9,5 %
  • Luustolihasmassa: 30,0 kg
  • Kehon vesipitoisuus: 66,1 %
  • Luumassa 4,7 kg

Painoa tippui viikossa siis 1,4 kg, josta lihaksia oli 0,4 kg. Tämän jälkeen lukemat jäivät suunnilleen tuolle tasolle vaihdellen toki päivästä toiseen. Kokeilukuukauden aikana tein lähes päivittäin kehonkoostumismittauksen.

Alimmillaan paino kävi kokeilujakson aikana 68,5 kilossa, jolloin rasvaprosentti oli 7,3 % ja lihasmassa 29,5 kg. Ylimmillään käytiin ensimmäisen viikon jälkeen 70,9 kilossa rasvaprosentin ollessa 10,0 % ja lihasmassan 30,1 kg.

Käytännössä painoni tippui heti muutaman ensimmäisen päivän jälkeen tuon kilon verran ja jäi siihen. Huomasin myös, että ruokaa tuli syötyä ensimmäisen viikon jälkeen selvästi enemmän aamulla ja päivän mittaan, kun iltapala jäi väliin. Selvästi elimistö viesti lievästä energiavajeesta.

Miten kokeilu sitten vaikutti hyvinvointiini? Seuraavassa muutamia havaintoja.

Kokeilukuukauden aikana iltaisin tuli tyypillisesti hiukan nälkä, mutta se ei noussut ylittämättömän kovaksi. Oli yllättävän helppoa olla syömättä iltaisin. En olisi uskonut, että iltapalasta luopuminen on niin helppoa. Siitä huolimatta, että lapsille pitää kuitenkin iltapala aina laittaa pöytään. Yleensä olen juuri iltaisin saattanut itse syödä myös paljon rasvaista tai suolaista ruokaa, joten uskon, että dieetti on selvästi muuttanut ravitsemustani terveellisempään suuntaan.

En ole myöskään kokenut, että syömättömyys illalla aiheuttaisi kiukkua tai verensokerin kohtuutonta laskua. Testikuukauden aikana kävin ottamassa Nightingalen verenkuvan. Siinä verensokeriarvoni olivat erinomaiset. Lisäksi huomasin, että sain iltaisin selvästi paremmin unta ja todennäköisesti myös nukuin paremmin tyhjällä kuin täydellä vatsalla. Toki unenlaatuun vaikuttaa monet tekijät, mutta varsin hyvin tiedetään, että unen laatu kärsii myöhäisestä syömisestä, jota tyypillisesti harrastan, kun energiankulutus on päivän mittaan ollut usein liikunnan myötä suurta.

Muutamana päivänä dieetti ei pitänyt. Yhtenä iltana olin HSY:n uuden hallituksen kanssa illallisella Haikon kartanossa, jolloin söin myöhäisen illallisen ja seuraavana aamuna taas aamupalan. Toisena iltana taas katsoimme puolison ja 10 vuotiaan lapsemme kanssa dokumenttia nuorista ilmastoaktivisteista (Planeettamme on tulessa, suosittelen). Tuolloin en malttanut olla syömättä maissilastuja enkä seuraavana aamuna halunnut jättää aamupalaa väliin.

Joinakin iltoina tai aamuina taas pidin dieetistä kiinni, vaikka ei olisi ehkä kannattanut. Yhtenä lauantaina olin Porvoossa kummilapseni syntymäpäivillä, jossa söin härkispasteijoita ja salaattia klo 17.00 aikoihin. Synttäreiden jälkeen pyöräilin 50 km matkan kotiin, olin illan kotona syömättä ja yön jälkeen kävin vielä aamulla ennen aamupalaa juoksemassa 10 km lenkin. Toki kuntoilu onnistuu vähäiselläkin ravinnolla, mutta ei meno kovin irtonaista ollut ja palautumisessa kesti selvästi normaalia pidempään. 

Bonuksena todettakoon vielä, että kokeilujakson alussa myös hyvin vakiintunut aamuinen vessarytmini meni hiukan sekaisin tai haki paikkaansa. Tämä kuitenkin palautui normaaliksi muutaman viikon kuluessa. Ilmeisesti meni hetki, että elimistöni tottui uuteen tasapainoon.  

Ja tässä vielä kehonkoostumusmittarin lukemat kuukauden viimeisen päivän osalta:

  • Paino: 69,4 kg 
  • Rasva: 8,2 %
  • Luustolihasmassa: 29,8 kg
  • Kehon vesipitoisuus: 67 %
  • Luumassa 4,7 kg

Käytännössä kuukauden kokeilun aikana paino tippui siis 2,4 kg ja rasvaprosentti 11,2 prosentista 8,2 prosenttiin. Lihasmassaa katosi 0,6 kg ja vesipitoisuus nousi 64,8 prosentista 67 prosenttiin.

En tiedä onko 10 tunnin dieetistä itselleni hyötyä vai haittaa. Tutkimuksen valossa siitä on merkittävää hyötyä elimistölle ja oman kokeilunikin perusteella vaaka kallistuu lievästi myönteiseen suuntaan. Tämän kokeilun pohjalta yritän ainakin itse tehdä pysyvän tavan siitä, että en syö enää mitään päivällisen jälkeen. Kannattaa kokeilla!

Ohessa kokemukset aikaisempien kuukausien kokeiluista.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa