Mitä tehdä, kun joku käyttäytyy epäsopivasti?
Ennen soimaamista on hyvä ottaa selvää, mistä on kyse ja/tai yrittää asettautua toisen näkökulmaan. Etukäteen voi olla mahdotonta tietää mistä on kyse.
Minua tämän ajatuksen sisäistämiseksi on auttanut seuraava tarina, jota on käytetty kirjallisuudessa usein eri muodoissa. Tässä vapaasti muistellen.
Koronapandemian myötä olemme siirtyneet tilaamaan päivittäiselintarvikkeet kotiinkuljetuksena. Pakettiauto tuo kotiovellemme 1-2 kertaa viikossa viikossa isohkon ruokaerän.
Tämä on kätevää. Itseäni huolestuttaa kuitenkin kotiinkuljetuksen aiheuttama ilmastovaikutus. Päästöjä syntyy nähdäkseni ainakin pakettiauton ajosta ja kuljetuksessa käytettävistä pahvilaatikoista.
Seuraavassa olen arvioinut ja laskenut ruuan kotiinkuljetuksen aiheuttamat päästöt kuljetusten ja pakkausmateriaalien osalta.
Olen kuunnellut tai lukenut viime aikoina kirjoja keskimäärin yhden päivässä. Esimerkiksi viime vuoden aikana kuuntelemani/lukemani kirjat löytyvät täältä.
Ehtiikö päivässä tehdä muuta kuin kuunnella kirjoja? Ehtii hyvin. Teen vaativaa työtä ja hoidan Helsingin kaupunginvaltuutetun tehtäviin liittyviä luottamustoimia sekä osallistun muutenkin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen samalla kun hoidan lapsiperhearjen pyörittämiseen liittyviä hommia ja kuntoilen aktiivisesti.
Seuraavassa kuvaus yhdestä päivästä (4.3.2021) ja yhdestä kirjasta.
Aloitan kirjojen kuuntelun yleensä heti aamulla, kun herään. Eilisen Maailman luonnon päivän kunniaksi valitsen tämän päivän kirjaksi Kerttu Kotakorven Suomen luonto 2100. Tutkimusretki tulevaisuuteen.
Leo Stranius Helsingin kaupunginvaltuustoon: Lähiluonnon, ilmaston ja hyvinvoinnin puolella
Olen saanut puolustaa lähiluontoa, tehdä ilmastoystävällistä ja sosiaalisesti kestävää kaupunkipolitiikkaa Helsingin kaupunginvaltuustossa viimeisen kahdeksan vuoden ajan.
Kiitos tästä mahdollisuudesta! Nyt toivon, että voin jatkaa työtä myös seuraavat neljä vuotta. Huomenna Helsinki on vihreä. Sinä päätät.
Tavoitteeni Helsingille ovat seuraavat:
***
Vuoden 2021 aikana kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Tammikuussa testissä oli päivätorkut. Tämä tapa on jatkunut ilahduttavasti myös helmikuussa. Ei joka päivä, mutta useimpina päivinä viikon aikana.
Helmikuussa testissä on ollut nukkumaanmeno- ja herätysaikojen vakiointi läpi koko viikon sekä älylaitteen käyttökielto sängyssä.
On kokouksia, joissa ihmiset pitävät kameroita auki ja kokouksia, joissa kamerat ovat kiinni. Tai jotain siltä väliltä. Tämän lisäksi toki myös järjestäjät saattavat ohjeistaa kameroita pidettäväksi joko auki tai kiinni.
Mikrofonien osalta vakiintunut käytäntö on se, että mikrofonit ovat auki vain silloin, kun puhutaan tai silloin, kun keskustellaan muutaman hengen porukassa.
Kysyin näkemyksiä aiheesta Facebookissa ja sain ystäviltäni ilahduttavat 83 kommenttia.
Seuraavassa yhteenveto eli 10 argumenttia kameroiden auki pitämisen puolesta ja 10 sitä vastaan. Lisäksi lopussa vielä kolme hybridiratkaisua ja ehdotus, miten jatkossa kannattaa toimia.
Kuuntelin tänään (16.2.2021) ilmestyneen Bill Gatesin kirjan Kuinka välttää ilmastokatastrofi.
Ensinnäkin upeaa, että Gates on havahtunut ilmastokriisiin. Hänen tilannekuva vaikuttaa myös olevan oikea. Nykyiset päästöt pitää tiputtaa nollaan mahdollisimman nopeasti. Olkoonkin, että Gates uskoo kirjassaan kovin vahvasti nykyiseen teknologiaan ja markkinavoimien ohjaukseen.
Kirjan heikkous onkin ehkä siinä, että Bill Gatesin ratkaisut perustuvat pitkälti nykymenon jatkuvuuden turvaamiseen. Yhteiskunnan sähköistäminen, ydinvoima, hiilidioksidin talteenotto ja biopolttoaineet. Kirjan kautta välittyy vahva usko siihen, että nykymeno voi jatkua ja suuren mittakaavan teknologiset ratkaisut hoitavat homman.
Kuuntelin viime viikolla Erik Bertrand Larssenin kirjan Helvetinviikko. Kyseessä on viikon ryhtiohjelma niille, jotka haluavat saada elämänsä haltuun.
Larssen esittää kirjassa hyviä keinoja elämänhalintaan. Tehokkaana välineenä arjen muuttamiselle Larssen tarjoaa sotilaskoulutuksista tuttua rääkkiviikkoa, joissa joutuu oman jaksamisen ja suorituskyvyn ylärajoille eli tukevasti epämukavuusalueelle.
Mitä pidemmälle kirjaa luin, sen vakuuttuneemmaksi tulin, että kyse ei suinkaan ole helvetinviikosta vaan hyvinvointiviikosta, jolloin arki on paljon parempaa. Ainakin omalta kohdaltani. Huomasin nimittäin, että suurin osa arjestani on jo Larssenin mittarin mukaan yhtä helvetinviikkoa. Itselleni tämä kuitenkin edustaa rääkin sijaan pikemminkin hyvinvointia.
Viikon yleiset säännöt ovat seuraavat:
Tammikuussa olen kokeillut uutta tapaa ottaa lounaan jälkeen päiväunet. Tämä on virkistänyt iltapäiviä, mutta vaikeutti aluksi nukahtamista. Nyt homma kuitenkin toimii. Ohessa viisi havaintoa aiheesta kokeilun pohjalta.
Päivittäiset päivätorkut – viisi havaintoa
Vuoden 2021 aikana ajattelin kokeilla joka kuukausi jotain uutta tapaa.
Tammikuussa testissä on ollut päivätorkkujen ottaminen. Nyt kun kuukausi on lopuillaan, on aika tehdä välitilinpäätös.
Aivotutkijoiden mukaan lyhyet torkut kannattaa ottaa esimerkiksi uusien asioiden oppimisen jälkeen, jolloin opitut asiat siirtyvät paremmin pitkäkestoiseen muistiin. Tai sitten juuri ennen jotain vaativaa tehtävää, kun päiväunien jälkeen olo on virkeä ja kykenee oppimaan uutta.
Hampaita pestessä venyttelen samalla pohkeita ja reisiä. Kun olen maininnut tästä joillekin ystäville tai tuttaville, on reaktio usein hämmästelevää vähättelyä. ”Pitääkö kaikkea suorittaa”, ”eikö voi vain pestä hampaita”.
En oikeastaan uskalla kertoa, että venyttely ei jää ainoaksi aktiviteetiksi hampaita pestessä. Tyypillisesti tilanne on seuraava, kun pesen hampaita. Ensinnäkin kuuntelen äänikirjaa, toiseksi venytän toisen jalan etureittä samalla kun teen toisella jalalla varpaille nousuja. Tuon myötä tulee harjoiteltua myös tasapainoa ja sitä varsinaista hampaiden pesua oikealla kädellä, kun normaalisti olen vasenkätinen.
Kuormittaako kehoa enemmän lomailu vai työarki? Oma kokemukseni on, että vaikka lomailisi pitkään ja ottaisi todella rennosti, voi loma olla kuormittavampaa kuin työarki.
Tein kesällä yhteensä neljä mittausta Firstbeatilla. Käytännössä siis pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa neljänä eri ajankohtana kolmen vuorokauden ajan.
Mittausten tulokset vahvistivat omat tuntemukseni monien vuosien ajalta. Loma ja lomailu on kivaa, mutta itselleni lomailu on rankempaa ja kuormittavampaa kuin esimerkiksi intensiivinen työnteko.
Tein kolmen päivän mittauksen kesäkuussa keskellä tiukkaa työrupeamaa. Tällöin tulokset olivat erinomaiset eli tarkemmin ottaen 85/100.
Sen sijaan kiinnostavaa oli katsoa tuloksia kun tein mittauksen lomaillessani lasten ja puolison kanssa. Tuolloin tulokset olivat 76/100. Stressi oli korkeammalla kuin töissä ollessa ja uni heikompaa. Liikunta oli erinomaisella tasolla. Kokonaisuudessa voimavarat pysyivät vielä lähtötasolla ja palautuminen oli riittävää.
Kolmas lomamittaus ajoittui kohtaan, jossa olimme kahdestaan toisen lapsen kanssa matkalla Lofooteille ja takaisin. Tuolloin tulokset heikkenivät edelleen ollen 71/100. Stressi kyllä väheni edelliseen mittaukseen verrattuna, mutta uni heikkeni edelleen ja yllättäen myös liikunta tippui aiemmista 100/100 tuloksista tasolle 87/100.
Keskimääräinen tulos omassa ikä- ja sukupuoliryhmässäni on Firstbeatin mukaan 58/100 eli elämä on kuormittavaa ja voimavaroja syödään melkein jokaisella osa-alueella. Itse sain vastaavat mittaustulokset (53/100) kun olin tehnyt täydenmatkan triathlonin ja mietin tätä kirjoittaessa, että jos ihmisistä keskimäärin tuntuu samalta kuin minusta silloin, niin ei ihmekään, jos ei jaksa ja voimavarat on vähissä. Täytyy sanoa, että sitä on todella onnekas, kun pystyy palautumaan ja on näin paljon energiaa käytössä. Tätä taustaa vasten voi myös pohtia, että ehkä aktiivinen elämä sittenkin antaa enemmän keholle kuin kuormittaa sitä.
Vaikka tämä on ollut pitkä, rento ja ihana loma, niin onneksi työt jatkuvat ja pääsen taas vahvistamaan voimavaroja ja palutumista kuormittavan loman jälkeen.
Lue tuloksista tarkemmin www.leostranius.fi
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen.
Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka.
Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki.
Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e.
Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi
Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa.
#norja #lofootit #lappi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa.
Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo.
Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!
Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun.
#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Miten palauduin triathlonista?
Tein pari päivää sitten omatoimisesti triathlonin täysmatkan.
Täytyy sanoa, että kyllähän se keho tuossa todella koville ja aikamoiseen stressitilaan joutui, vaikka tein suorituksen tietoisesti kevyesti ja kokonaisuudessaan peruskuntoalueella.
Välittömästi triathlonin jälkeen:
-etova olo eikä ruoka maistunut vaikka energiavajetta oli huomattavasti
-niska oli jumissa
-hiukan huimausta ja näön hyvin lievää sumenemista.
-sain nukuttua yöllä vain 4 h 35 min.
Seuraavana päivänä:
-kyynärtaipeet olivat kipeät ja käsien suoristaminen sattui (mistä ihmeestä tämä tuli?)
-pää ja niska olivat lievästi kipeät
-etureidet olivat kipeät ja portaiden kävely alaspäin oli tuskallista
-vasemman jalan akillesjänne sattui portaita alas kävellessä
-oikean jalan etuvarpaan kynsi oli kipeä
-leposyke oli ensimmäisenä aamuna noin 10 lyöntiä normaalia korkeammalla
Toisena päivänä:
-leposyke oli palautunut normaaliksi, mutta kehon lämpötila oli 0,4 astetta normaalia korkeammalla.
-etureidet, vasemman jalan akillesjänne ja oikean jalan etuvarpaan kynsi olivat edelleen arkoja.
-aamuvenyttelyt ja 7 minuutin lihaskuntotreeni tuntui jo melkein normaalilta
-pyöräilin kevyesti noin 12 km ja osallistuin Helsingissä Pride-tapahtumaan
Garminin urheilukellon mukaan kehon energiatilanne (body battery) oli suorituksen jälkeen seuraavana aamuna vain 17/100 ja harjoitteluvalmius oli 1/100. Toisena aamuna Body batteri olikin jo 88/100, mutta harjoitteluvalmius edelleen heikko.
Nyt kolmantena aamuna/päivänä olo tuntuu jo kuitenkin energiseltä tai ainakin normaalilta ja sellaiselta, että ihan hyvin voisi lähteä treenaamaan.
Täytyy todeta, että palautuminen on oikeastaan aika mahtavaa! Tässä tuntee sen miten oma keho muuttuu aiempaan verrattuna hyvin raihnaisesta ja osatoimintakykyisestä taas takaisin tunti tunnilta ja päivä päivältä kykenevämmäksi ja parempivointiseksi. Hyvä muistutus siitä, miten iso rooli fyysisellä suorituskyvyllä on omaan jaksamiseen, toimintakykyyn ja mielen hyvinvointiin.
#triathlon
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?
Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal.
Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain.
Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?
Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal
Yhteensä 3937 kcal
Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal.
Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan:
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal
Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!
Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
