Viikonloppu 1.-2.4.

Suomen sosiaalifoorumi. http://www.sosiaalifoorumi.fi Tapahtuma on täynnä tuttavia, kavereita ja ystäviä. Autan Annukkaa Syntymättämien työpaikkojen -seminaarin järjestelyssä. Toimin myös varsin onnistuneen keskustelutilaisuuden puheenjohtajana. Iltapäivällä osallitun kansalaisaktivismia käsittelevään tilaisuuteen. Kyseessä on Mikko Metsämäen ja Petteri Nisulan tekemän kirjan (Aktivistit – Suomalaisten kansalaisliikkeiden tarina, http://www1.edita.fi/publishing/uutuustuotteet/2006/20060327145602.html) julkaisuseminaari. Seminaarin keskustelu on innostavaa ja kiinnostavaa. Olen jälleen kerran entistä varmempi siitä, että juuri ympäristöliikkeen ja kansalaistoiminnan dynamiikka on minua kaikkein eniten kiinnostava teema. Suuntaamme keskustelutilaisuudesta kirjan … Lue lisää

Perjantai 31.3.

Livahdan töistä iltapäivällä kaupungille, jotta ehdin osallistua Natur och Miljön koolle kutusmaan ympäristöjärjestöjen kokoukseen Suomen EU-puheenjohtajuuskaudesta (http://www.valtioneuvosto.fi/eu/suomi-ja-eu/2006/fi.jsp). Session aluksi keskustelemme yhdessä ympäristöministeriön Taina Nikulan kanssa valmisteilla olevasta visiopaperista, Uuden sukupolven ympäristöpolitiikasta (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=153638&lan=FI) Yleisesti paperia pidetään ympäristöjärjestöjen mielestä hyvänä. Yksityiskohtiin kaivataan kuitenkin tarkennuksia. Itse kaipaisin vielä rohkeampaa visiontia. Tuntuu kuitenkin siltä, että ympäristöjärjestöjenkin piirissä ollaan omaksuttu vahva ympäristöpoliittinen realismi. Järjestöt eivät halua esittää kovinkaan rohkeita avauksia, koska silloin kaikki muutkin ehdotukset … Lue lisää

Torstai 30.3.

Lumet sulaa ja kevät tulee. Sataa vettä. Päivät ovat meilkein yhtä valoisia kuin kesällä. Pyöräilykausi on ovella. Tulisipa kunnon kevät pian! Käymme katsomassa sopivan boheemia puutaloa Vallilassa. Hauskan asunnon jääkaapin ovesta bongaamme parin ystävämme valokuvat. Valitettavasti asunto on hiukan kallis. Hirsiseinä-, puutalo- ja kaakeliuunilisää on noin 40k euroa. Oikoluen ja kommentoin yli 50-sivuista Suomen luonnonsuojeluliiton toimintakertomusta vuodelta 2005. Illalla saan vihdoin luettua Risto Isomäen romaanin Sarasvatin hiekkaa loppuun. (http://www.skyry.net/s_palkinnot_finlandiaehdokkaatisomaki05.htm). Suosittelen … Lue lisää

Tiistai 28.3.

Olen valmistautunut YLE:n Aamu-TV-keskusteluun edellisenä iltana lähettämällä eri tahoille kutsuja sunnuntaina Suomen sosiaalifoorumissa järjestämäämme keskustelutilaisuuteen Metsä-Botnian sellutehdashankkeesta Uruguayssa. Keskustelu aamutelevisiossa on hiukan löysää ja abstraktia, koska Metsä-Botnia on kieltäytynyt tulemasta paikalle. Näin keskustelu pyörii enemmän yleisessä yritysten yhteiskuntavastuussa. Iltapäivällä osallistun ympäristöjärjestöjen ilmastokoordinaation järjestämään tapaamiseen pääministeri Matti Vanhasen EU-avustajan Helena Tuurin kanssa. Pääsemme aloittamaan tilaisuuden puoli tuntia myöhässä. Annukka on valmistellut hyvän pohjapaperin, jonka käymme läpi. Keskustelu pysyy hyvin yleisellä tasolla. … Lue lisää

Viikonloppu 23.-26.3.2006

Perjantaina työpäivä venyy sen verran pitkäksi, että joudun jättämään Sosiologiapäivät Tampereella väliin. Harmi, sillä mukana olisi ollut mm. työryhmä kansalaisaktivismista. Osallistuminen Sosiologiapäiville olisi ollut graduni ja tutkimusurani kannalta tarpeellista verkostoitumista. Työt ajavat kuitenkin tällä hetkellä monien muiden tärkeiden asioiden edelle. Illan päätteeksi suuntaamme Annukan kanssa elokuviin katsomaan musiikkielokuvaa 1970-luvun laululiikkeestä, vallankumouksesta ja nuoruudesta. Kyseessä on tietysti ihastuttava ja paljon kehuttu Kenen joukoissa seisot -elokuva. Pohdimme Annukan kanssa pikaillallisella Barcelonassa elokuvaa. … Lue lisää

Keskiviikko 22.3.

Pitkään Maan ystävien sisällä keskustelua aiheuttanut tiedoteluonnos Metsä-Botnian sellutehdashankkeesta laitetaan vihdoin eteenpäin. Ainakin STT tekee aiheesta uutisen. Varsinainen tiedote löytyy osoitteesta: http://www.maanystavat.fi/tiedotus_artikkeli.php?aid=726&kid=0 Maan ystävät tukee tiedotteellaan paikallisten ympäristöjärjestöjen vaatimuksia sellutehdashankkeen pysäyttämiseksi. Ympäristöministeriön järjestämässä tilaisuudessa Suomen EU-puheenjohtajuuskauteen liitteyen keskustellaan YM:n tekemästä pohjapaperista ”Uuden sukupolven ympäristöpolitiikka”. Paperin luettuani väittäisin, että se on innostavinta ja parasta hallinnon tuottamaa tekstiä, mitä olen koko meneillään olevan hallituskauden aikana lukenut. Erityisesti itseäni lämmittää ajatus hallitusten välisen … Lue lisää

Viikonloppu 18.-19.3.

Nautimme Annukan kanssa pitkästä lauantai aamusta sekä kevätilmasta. Tälle viikonlopulle ei ole yhtään sovittuja menoja tai juhlia. Suorastaan ihanan rentouttavaa. Viemme lasi- ja metallipurkkeja kierrätykseen, käymme kaupassa ja valmistamme herkullista ruokaa. Arjen pienet askareet maistuvat välillä hyvälle. Siivoamme, kuuntelemme musiikkia ja nautimme hyvästä keskustelusta. Toki ohjelmaan kuuluu muutamien pakollisten sähköpostien ja sen sellaisten käsittely. Kirjoittelen ja muokkaan edelleen saapuneiden kommenttien pohjalta muun muassa Maan ystävien mahdollista tiedotetta Metsä-Botnian sellutehdashankkeesta Uruguayssa. … Lue lisää

Perjantai 17.3.

Suomen sosiaalifoorumin seminaarien järjestely jatkuu. Kuvittelin vielä pari kuukautta sitten, että sosiaalifoorumi on yksi prosessi, jota kyllä seuraan, mutta jonka järjestelyihin minulla ei kaiken muun hässäkän keskellä ole osaa eikä arpaa. Nyt kuitenkin huomaan, että olen järjestämässä kahta seminaaria sekä osallistumassa pariin muuhinkin alustajana. Se siitä vapauden tunteesta sosiaalifoorumin suhteen. Pitkän työpäivän jälkeen käymme Annukan kanssa juoksemassa tutun kymmenen kilometrin lenkin. Tekee hyvää karistaa viikon tomut iholta. On harmittavaa, että … Lue lisää

Torstai 16.3.

Keskustelu Metsä-Botnian sellutehdashankkeen ympärillä pysyy tiiviinä. Käyn radio Vegan haastattelussa sekä luonnostelen myöhemmin illalla Maan ystäville tiedotetta aiheesta. Päivällä joudun työesteiden takia jättämään väliin eduskunnan suuren valiokunnan järjestämän keskustelu- ja kuulemistilaisuuden EU:n perustuslaista ja sen mahdollisesta ratifioinnista. Viime aikoina on tuntunut lähinnä siltä, että olisi helpompi kirjoittaa ja listata niitä asioita, joihin en ole päässyt tai jotka olen joutunut perumaan, kuin niitä, missä olen varsinaisesti ollut. Ympäristöjärjestöjen (Greenpeace, Maan ystävät, … Lue lisää

Keskiviikko 15.3.

Kestävän kehityksen toimikunnan kokouksen puheenjohtajana toimii ympäristöministeri Enestam pääministeri Vanhasen ollessa poissa. Kritisoin käsillä olevaa kansallista kestävän kehityksen strategiaa maanantain järjestökokouksen pohjalta. Strategia on kunnianhimoton, siitä puuttuvat kaikki konkreettiset tavoitteet ja koherenssi kestävän kehityksen eri ulottuvuuksien välillä. Kaiken kaikkiaan kestävän kehityksen taloudellinen ulottuvuus on ylikorostunut. Vaikka keskeiset haasteet ja kipupisteet ovatkin tunnistettu, niiden syvempi käsittely loistaa poissaolollaan. Kestävän kehityksen strategian käsittelyn lisäksi toimikunnan kokouksessa hyväksytään kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja … Lue lisää

Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Seuraa minua Instagramissa