Viikonloppu 23.-26.3.2006

Perjantaina työpäivä venyy sen verran pitkäksi, että joudun jättämään Sosiologiapäivät Tampereella väliin. Harmi, sillä mukana olisi ollut mm. työryhmä kansalaisaktivismista. Osallistuminen Sosiologiapäiville olisi ollut graduni ja tutkimusurani kannalta tarpeellista verkostoitumista. Työt ajavat kuitenkin tällä hetkellä monien muiden tärkeiden asioiden edelle.

Illan päätteeksi suuntaamme Annukan kanssa elokuviin katsomaan musiikkielokuvaa 1970-luvun laululiikkeestä, vallankumouksesta ja nuoruudesta. Kyseessä on tietysti ihastuttava ja paljon kehuttu Kenen joukoissa seisot -elokuva. Pohdimme Annukan kanssa pikaillallisella Barcelonassa elokuvaa. On hämmentävää, kuinka laajaa 1970-luvun poliittinen liikehdintä on ollut, kuinka varmoja ihmiset ovat olleet asiastaan, ja miten jyrkkää retoriikkaa on käytetty. Selvästi ihmiset ovat olleet voimaantuneempia kuin nykyaikana. Tällä hetkellä ketään ei kiinnosta yhteiskunnallisuus tai yhteisöllisyys.

Lauantai aamuna käymme juoksemassa keväisen auringon loistaessa hangilla. Koko päivä kuluu kuitenkin kahdeksantuntisessa Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen kokouksessa. Esityslistalla on hurjasti asioita. Käymme läpi liiton linjausta maastoliikenteestä, metsästrategiasta ja jätestrategiasta sekä hyväksymme toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen. Lisäksi pistämme resursseja Itämeren puolesta tehtävälle tarra-kampanjalle, jäsenhankinnalle ja EU-puheenjohtajuuskauden tuleville haasteille. Kokouksen päätteeksi käymme vielä hiukan rennompaa keskustelua tämän hetken kipupisteistä – esimerkiksi Lapin metsäkysymykset herättävät voimakkaasti keskustelua liiton sisällä.

Illalla kyläilemme Riikan ja Matin luona Käpylässä ja maistelemme herkullista pannukakkua. Heidän ihastuttava 1920-luvun kerrostaloasuntonsa olisi myynnissä. Olen melkein valmis jättämään tarjouksen. Valitettavasti huoneisto on vain hiukan liian pieni omiin tarpeisiimme.

Sunnuntai kuluu siivotessa, sähköposteissa, Suomen sosiaalifoorumin seminaareja valmistellessa, ruotsin valmennuskurssin tehtäviä tehdessä ja kaikessa muussa hienosäätämisessä. Käymme ilmastoaktiivien kanssa Cafe Javassa suunnittelemassa tulevan tiistain tapaamista Vanhasen EU-avustajan kanssa. Tarkoituksena on keskustella Suomen ilmastopolitiikasta EU-puheenjohtajuuskauden aikana. Suomelta kaivattaisiin visionaarisyyttä enemmän kuin koskaan aiemmin.

Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.