Torstai 23.8.2007 – kansalaisosallistumisesta

Aamupäivällä osallistuin oikeusministeriön järjestämään kansalaisyhteiskuntafoorumiin Säätytalolla. Tarkoituksena oli pohjustaa Valtioneuvoston asetusta (269/2007) kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnasta. Lisätietoja projektista löytyy osoitteesta: http://www.kansanvalta.fi/ Tilaisuuden ensimmäisen puheenvuoron käytti oikeusministeri Tuija Brax. Hänen mukaansa yksilöllistyminen ja kollektiivisuuden mureneminen aiheuttavat omat haasteensa kansalaisjärjestötoiminnalle. (Tähän samaan olen päätynyt ympäristöliikkeen osalta mm. omassa gradussanikin: http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=16103). Elämme huomioyhteiskunnassa ja tarinankertomisyhteiskunnassa. Myös ”täyden almanakan diktatuuri” vieraannuttaa ihmiset pois kansalaistoiminnasta. Braxin mukaan perustuslakiuudistuksen yhteydessä kansalaistoiminta tulisi erikseen ottaa huomioon. Lisäksi Brax hehkutti … Lue lisää

Keskiviikko 22.8.2007 – Suomen luonnonsuojeluliitto ja kaveri-illallinen

Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokouksessa kävimme läpi piirin taloustilanteen, keskustelimme mahdollisten työntekijöiden palkkaamisesta syksyksi (päätimme palkata osapäiväisen ympäristöasiantuntijan) sekä kävimme läpi lukemattomia pöydällä olevia lausuntoja. Tulevat lausunnot ja tapahtumat löytyvät kätevästi luonnonsuojelusihteeri Tapani Veistolan ajankohtaissivuilla: http://www.sll.fi/luontojaymparisto/ajankohtaista. Kokouksen päätteeksi jäimme vielä Tapanin ja toiminnanjohtaja Ursula Immosen kanssa keskustelemaan niitä näitä. Luonnonsuojeluliiton toimistolta pinkaisin Jaavantien puutalokommuuniin. Tuuli B on ollut Suomessa jo hyvän aikaa ja Kaisa päätti järjestää vielä ennen Tuulin paluuta Espanjaan … Lue lisää

Tiistai 21.8.2007 – Ympäristövallankumous

Olen mukana Suomen luonnonsuojeluliiton norppaenergia –merkin (http://www.norppaenergia.fi/) ohjausryhmässä. Tänään oli ohjausryhmän uuden kokoonpanon ensimmäinen kokous. Asialistalla oli mm. norppaenergia -merkin säännöt, kriteerit ja uusi hinnasto. Kokouksen jälkeen jäimme Tapani Veistolan, Tuuli Kaskisen ja Riitta Savikon kanssa pohtimaan vielä tuulivoimaloiden ympäristövaikutuksia ja sitä, millaisista tuulivoimahankkeista tulisi tehdä YVA-selvitykset. Luonnonsuojeluliiton toimistolta pyöräilin hikihatussa kotiin. Kaverini Jarmo tuli vaihtamaan kotimme ulko-oveen upouuden lukon. Samalla joimme teetä ja keskustelimme mukavia. Sain myös vihdoin täytettyä … Lue lisää

Maanantai 20.8.2007 – Ilmastouhka

Järjestimme Luonnonsuojeluliiton energia- ja ilmastotyöntekijöiden eli Kaarina Toivosen ja Riitta Savikon kanssa pienen minisuunnittelusession liiton ilmastotoiminnasta. Linnanmäen kalliolla oli mukava ideoida kaikenlaista. Aurinkoisesta ulkoilmasta siirryimme illaksi Luonnosuojeluliiton toimistolle pohtimaan järjestöjen yhteistyöpalaveriin tulevaa ydinvoimatoimintaa. Aluksi kävimme läpi tilannetta. Olkiluodon viivästymiset, ylimitoitettu ydinvoimahype, jossa Suomesta ollaan tekemässä Euroopan ydinvoimatuotantoaluetta sekä uraanikaivoshankkeet ovat olleet omiaan laskemaan ydinvoiman suosiota. Lisäksi suunnittelimme nettivivuja, esitettä, kansainvälistä ydinvoimaleiriä ja paljon muuta. Luonnonsuojeluliiton toimistolta pyöräilin kotiin ja sieltä … Lue lisää

Viikonloppu 18.-19.8.2007 – Niklaksen ja Minnan häissä Isnäsissä

Pyöräilimme lauantaina Annukan kanssa Porvooseen ja sieltä Isnäsiin (http://www.isnas.fi). Myötätuulen siivittämänä 78 kilometrin matka sujui vauhdikkaasti. Porvoossa nautimme herkullista lounasta. Hääjuhlat järjestettiin Labbyn tilan tuntumassa Solbackan seurantalolla ja jatkot Kaarnarannassa. Upeat juhlat. Upea hääpari. Hienoja ja vaikuttavia esityksiä. Paljon kivoja ihmisiä ja kiinnostavia keskusteluja. Janne Länsipuron ja kumppaneiden tekemää herkullista ruokaa. Kaiken kaikkiaan täydelliset häät. Sunnuntaina pyöräilimme takaisin vastatuulessa juhlinnasta hiukan väsyneinä Helsinkiin ja kestitsimme vielä kylään tulleita lähisukulaisia. Britanniassa … Lue lisää

Perjantai 17.8.2007 – Varpajaisissa

Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri laittoi tiedotteen sorsanmetsästyksen alkamisesta: Vesilinnut tarvitsevat suojapaikkoja metsästykseltä (http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/piirit/piirit2007/vesilinnut-tarvitsevat-suojapaikkoja-metsastykselta). Töiden jälkeen pyöräilin Pihlajanmäkeen ja Petterin varpajaisiin. Tarjolla oli herkullista, soijamakkaroista tehtyä, makkaraperunahässäkkää. Istuimme iltaa ja keskustelimme kasvokirjasta (http://www.facebook.com/profile.php?id=834852845), joka on ilmiselvästi tämän hetken kuumin verkkovillitys. Hyvän ruuan jälkeen lähdimme vielä ulos pelaamaan petankia ja mölkkyä. Ilmoittauduin aiemmin kuluneella viikolla pyöräilyvuoden 2007 kisaan mukaan Suomen luonnonsuojeluliiton edustajana (http://www.pyorailyvuosi.fi/) Yllätykseni huomasin, että kilometrini riittivät top100 polkijoiden joukossa sijalle 22.

Tiistai 14.8.2007 – Polkupyörämielenosoitus

Helsingin Maan ystävät järjesti jälleen kerran erinomaisesti onnistuneen Criticall Mass –polkupyörämielenosoituksen. Mukaan osallistui lähes 100 polkupyöräilijää. Lisää aiheesta löytyy täältä: http://www.maanystavat.fi/tiedotus_artikkeli.php?aid=925&kid=1 Ottamiani kuvia mielenosoituksesta löytyy mm. täältä: http://www.maanystavat.fi/galleria/displayimage.php?album=74&pos=9 Polkupyörämielenosoituksen jälkeen kävimme Annukan kanssa Cafe Ursulassa nauttimassa jääteetä. Tämän jälkeen suuntasimme Elina Mikolan eli Elviksen kanssa Harakan saareen katsastamaan tulevan välähdyksiä – kestävän kehityksen aikalaisvisio -hankkeen ideariihen pitopaikkaa. Harakan ihana saari on tutustumisen arvoinen paikka: http://www.harakka.fi/ Huomenna keskiviikkona lähden pariksi päiväksi … Lue lisää

Maanantai 13.8.2007

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin työtalousvaliokunta kokoontui ensimmäisen kerran kesälomien jälkeen. Asialistalla oli talouskatsauksen lisäksi muun muassa ympäristöasiantuntijan palkkaaminen syksyksi ja keskustelu mahdollisista toimenpiteistä ja tiedotteesta 20.8. alkavan sorsanmetsästyksen suhteen. Mikäli ammut sorsia tai syöt vaikkapa lihaa, suosittelen Ajatusten Rekolanojan blogissa joskus alkukesästä ollutta rise against – ready to fall (uncut) videota: http://youtube.com/watch?v=dScutbJpHoA. Ei heikkohermoisille. Illalla sähköpostini oli mennyt sekaisin ja jouduin kamppailemaan sen kanssa saadakseni pelastetuksi edes jotain. Lisäksi olen … Lue lisää

Viikonloppu 11.-12.8.2007 – Mukavuusalue ja polttarit

Lauantaina vietimme Jukan polttareita. Kumpulassa vietetyn puistopiknikin jälkeen pyöräilimme Pitäjänmäkeen pelaamaan Megazonea. Järkyttävä kokemus. En suosittelisi kenellekään. Hyvä, että tuli kuitenkin kokeiltua. Sotaleikkien jälkeen matka jatkui polkupyörillä Criticall Mass -hengessä Kallioon ja Indian Villa –nimiseen ravintolaan. Hyvän ruuan jälkeen siirryimme Kimmo Helistön pitämään Arlan saunaan (http://www.arlansauna.net/) ja sieltä edelleen Valter Cafeen, jossa Jukka, Seremoniamestari (http://fi.wikipedia.org/wiki/Seremoniamestari) ja Tuomo heittivät yhteisen keikan. Illan päätteksi jäimme istumaan ja keskustelemaan Esplanadin puistoon. Mukaan liittyi … Lue lisää

Torstai 9.8.2007 – Vapaavuorta tapaamassa

Viime keväänä ja alkukesästä Sipoo-keskustelu kävi kuumana. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri sai julkisen keskustelun myötä sovittua tapaamisen asuntoministeri Jan Vapaavuoren kanssa. Aamutapaamisessa ministerin kanssa keskustelimme Sipoonkorven kansallispuistosta, valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista ja luontoselvitysten tukemisesta. Ehdotimme myös Maankäyttö- ja rakennuslakiin asetusta maakuntakaavapäätösten valitusajasta ilmoittamista yhdessä yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Lisäksi keskustelu rönsyili keinoissa kamppailla yhdyskuntarakenteen hajoamista vastaan sekä edistää matala- ja passiienergiatalojen rakentamista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Suomen luonnonsuojeluliiton ja Natur och Miljön esitys Sipoonkorven kansallispuistoksi … Lue lisää

Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Seuraa minua Instagramissa