Tein kaupunginvaltuustossa (22.5.2019) aloitteen, että Helsingissä selvitettäisiin käyttötalouden ja investointien osalta ympäristölle haitalliset käytännöt. Vähän samaan tapaan kuin valtion tasolla on selvitetty ympäristölle haitallisia tukia.
Alla aloite kokonaisuudessaan. Aloitteeseen tulee aikanaan kaupungin vastaus, joka käsitellään kaupunginhallituksessa ja valtuustossa.
16-vuotias koululainen istuu koululakossa pahvisen kyltin kanssa. Ensin ihmetellään, että voiko koululainen olla poissa opetuksesta ilmaston puolesta. Sitten mukaan liittyy kourallinen muita nuoria, sen jälkeen kymmeniä, ja tuhansia ympäri maailmaa.
Muutos lähtee harvoin virallisen päätöksenteon sisältä. Ihmiset ajavat muutosta ja eduskunnan kaltaiset päätöksentekoinstituutiot siivilöivät radikaalimpia muutosvoimia, poimivat osan ja kun paine on riittävä, toimivat. Vaatii rohkeutta olla ensimmäisten joukossa. Usein muutoksentekijät järjestäytyvät kootakseen voimiaan. Yksi ihminen voi ottaa askeleen, mutta ei valloittaa kuuta yksin. Silti kansalaisvaikuttamistyötä ei aina arvosteta riittävästi.
Eduskuntavaaleihin on aikaa alle kaksi kuukautta. Puolueet ja ehdokkaat tekevät jo intensiivisesti vaalikampanjaa. Suurimmaksi osaksi vapaaehtoisvoimin. Suomessa kaikki puolueet pitävät avointa ja toimivaa kansalaisyhteiskuntaa yhtenä demokratian perusedellytyksenä. Hyvä näin.
Suomalaisista noin puolet on tehnyt vapaaehtoistyötä viimeisen vuoden aikana ja 42 prosenttia viimeisen neljän viikon aikana. Keskimäärin vapaaehtoistyötä tehdään noin 15 tuntia kuukaudessa. Naiset ja nuoret tekevät eniten tuntimääräisesti. Ikäihmisten ja miesten tekemä vapaaehtoistyön määrä on vähentynyt verrattuna vuoteen 2015. Tämä käy ilmi Kansalaisareenan, Kirkkohallituksen ja Opintokeskus Siviksen keväällä 2018 Taloustutkimuksella teettämästä selvityksessä, jossa haastateltiin kotikäynnein 1000:tta yli 15-vuotiasta suomalaista.
Tietysti tekisi mieli lähteä eduskuntavaaliehdokkaaksi kevään vaaleissa. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuminen ja luonnon monimuotoisuuden puolustaminen kaipaisivat tulevina vuosina poikkeuksellisen suurta huomiota poliittisessa päätöksenteossa siinä missä eriarvoisuuden vähentäminen ja ihmisten hyvinvoinnin tukeminen. Suomen pitäisi siirtyä pikaisesti hiilineutraaliin kiertotalouteen, jossa luonnon monimuotoisuus lisääntyy. Myös kansalaistoiminnan ja vapaaehtoistyön edellytyksiä pitäisi tukea. Toisaalta. Omat lapset ovat enää hetken pieniä. Tiedän, että ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan sitä, etteivät viettäneet tarpeeksi aikaa lastensa kanssa ja tekivät liikaa töitä. … Lue lisää
Liman ilmastokokous jää kansainvälisten ilmastokokousten sarjassa jälleen yhdeksi hukatuksi mahdollisuudeksi. Kahdenkymmenen vuoden neuvotteluiden jälkeenkään kansainvälinen yhteisö ei ole valitettavasti onnistunut ratkaisemaan ihmiskunnan kaikkein vakavinta kriisiä.
Liman tavoitteena oli ottaa välttämättömät askeleet ennen Pariisin ilmastokokousta. Limassa syntynyttä päätöstä kutsutaan nimellä Lima Call for Climate Action. Jotkut tosin nimesivät Liman tuloksen tuoreeltaan nimellä #cLIMAteFAIL.
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) tuore raportti, New Yorkissa syyskuussa pidetty ilmastohuippukokous tai Kiinan ja Yhdysvaltojen avaukset kokouksen alla eivät riittäneet vauhdittamaan Liman ilmastokokouksen päätöksiä.
Kiina, Yhdysvallat, Euroopan unioni tai mikään muu maa tai maaryhmittymä ei kyennyt neuvotteluissa nostamaan kunnianhimontasoa. Näin lopputuloksena oli heikko kompromissi. Onneksi kuitenkin edes se. Neuvotteluiden kariutuminen kokonaan olisi ollut katastrofaalista.
Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen ilmoitti 5.12.2014 kompromissiratkaisunsa soidensuojeluohjelman suhteen.
Ministeri ilmoitti, että neuvottelut valtion arvokkaiden suomaiden siirrosta alkavat välittömästi.
Lisäksi neuvotellaan yritysten kanssa luonnonarvoiltaan rikkaiden suoalueiden saamisesta suojelun piiriin. Yksityisten maanomistajien kuuleminen käynnistyy ennakkokyselyllä, ja soidensuojelun täydennysohjelmaa valmistelevan työryhmän toimikautta jatketaan 30.9.2015 asti.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että soidensuojeluohjelman toteutus siirtyy seuraavalle hallitukselle. Tämä on valtava pettymys. Kaiken piti olla lokakuun lopussa jo valmista, ja kirjeet maanomistajille lähettämistä vaille valmiit. Mahdollisuudet saada 100 000 hehtaaria soita suojeluun tällä hallituskaudella menetettiin siinä vaiheessa, kun tuore ympäristöministeri pisti ohjelman valmistelun tauolle.
Kansainväliset ilmastoneuvottelut jatkuvat ensi viikon alusta (1.-12.12.2014) Perun pääkaupungissa Limassa.
Neuvottelut tähtäävät uuteen ja kattavaan kansainväliseen ilmastosopimukseen, joka on tarkoitus hyväksyä Pariisissa joulukuussa 2015. Kyseessä ei ole välikokous. Limassa on onnistuttava ottamaan kriittiset askeleet ennen Pariisin ilmastokokousta.
Yhdeksän ympäristö- ja kehitysjärjestöä kannusti 26.11.2014 järjestetyssä tiedotustilaisuudessa Helsingissä Suomea rohkeaan työhön ilmastokriisin ratkaisemiseksi.
Järjestöillä on kolme keskeistä tavoitetta Liman ilmastokokoukselle (COP20)
(1) Luovutaan fossiilisista polttoaineista ja (2) vähennetään päästöt nollaan vuoteen 2050 mennessä samalla kun (3) sitoudutaan kunnianhimoiseen ilmastorahoitukseen.
Oheisella videolla Limaan Suomen delegaation mukana matkaava Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hietaniemi kertoo omia odotuksiaan kokouksella.
Osallistuin 21.8.2014 Helsingin Energian johtokunnan varapuheenjohtajana yhtiön ympäristöpäivään.
Päivän kiinnostavimman puheenvuoron käytti tällä hetkellä Ulkoministeriössä työskentelevä Petri Hakkarainen.
Hän on tehnyt pari vuotta sitten Potsdamin IASS-tutkimuslaitoksen tutkijana Saksan energiakäänteestä Kalevi Sorsa säätiölle kiinnostavan selvityksen.
Ympäristöpäivässä Hakkarainen kiteytti Saksan energiakäänteen 10 teesiin:
Oli ilo saapua pyörällä Lappeenrannan juna-asemalta yliopistolle ja Ilmansuojelupäiville.
Ensimmäisenä vastassa oli aurinkopaneeleja, pientuulivoimaa ja lainattavia sähköavusteisia polkupyöriä.
Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas näytti kuvan ilmaston lämpenemisestä (alla). Aika kuumottavaa.
Pienet asiat tekevät kuitenkin yllättävän paljon. Toivottavasti sitä, mitä Lappeenrannassa on tehty, saataisiin myös muiden julkisten rakennusten yhteyteen.
Valtiovarainministeriö julkaisi tänään ehdotuksen vuoden 2015 talousarvioksi.
Esityksessä on paljon hyvää. Työn ja yrittämisen verotuksesta siirrytään yhä enemmän ympäristö- ja terveysveroihin.
Itse olisin leikannut surutta myös puolustusvoimilta ja suunnannut näitä varoja enemmän esimerkiksi kehitysyhteistyöhön, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja päästöjen vähentämiseen sekä erityisesti vihreään yritystoimintaan.
Yhteenvetona voi kuitenkin todeta, että esityksessä on vähintään kymmenen hyvää ja vain muutama huono juttu. Näin arvosanaksi voi antaa 8+.
Ohessa on esimerkkejä hyvistä edistysaskeleista:
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa.
Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa).
Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille?
Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa!
Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa!
Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii.
Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.
Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua.
Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117.
Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia.
Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Välillä täysmatkaa ja sitten taas sprinttiä!
Oittaalla Heltri Cupin päätöskilpailu Eliminator. Käytännössä kisamuoto, jossa suoritetaan triathlonin pikamatkaakin lyhyempää super sprint -matkaa maksimissaan viisi kertaa peräkkäin.
-uinti n. 300 m
-pyörä n. 5 km
-juoksu n. 2 km
Jokaisella kierroksella on aikarajat ja suoritusaika jokaiselle ”kierrokselle” lyhenee.
Matkat piti suorittaa seuraavasti
1. kierros 38 min
2. kierros 33 min
3. kierros 28 min
4. kierros 25 min
Itse ehdin vielä neljännelle kierrokselle, mutta viimeiselle viidennelle kierrokselle ei vauhti enää riittänyt.
Mahtava tapahtuma vaikka en kilpailemisesta tykkääkään. Tänä keväänä ja kesänä olen kuitenkin halunnut haastaa itseäni ja olen osallistunut jokaiseen Heltri Cupin osakilpailuun.
Tuollaisessa yhteislähdössä ja lyhyessä uinnissa on myös ikävät puolensa. Vedessä tulee väkisin kontakteja ja törmäyksiä. Pitää olla kohtalaisen vahva luotto omaan uintitaitoon, että ei mene paniikkiin. Lisäksi itselle kävi harmittava takaisku kun jossain törmäyksessa kanssauimariin kävi niin, että oura-sormus tippui Bodominjärven syvyyksiin. 😢 Oppi on, että olisi kannattanut ottaa se pois ennen kisaa.
Muissa osakilpailussa olen lähtenyt aina tarkoituksella viimeisenä ja välttänyt ruuhkaa sekä ohitellut sitten rauhassa, jos on ollut hitaampia. Tässä oli kuitenkin niin paljon minuuttipeliä, että ei voinut jäädä ihan viimeiseksi hengailemaan vaikka pyrinkin lähtemään aina uudelle kierrokselle viimeisten joukosta.
Iso kiitos @helsinkitriathlon ja kiitos kuvista loistava @zopelaura
Norjaa hehkutetaan hienona matkakohteena ja kyllähän se sitä onkin. Kaunista luontoa, merta, vuoristoa, vuonoja, puroja ja putouksia, metsää ja hienoa kulttuuria. Yhteiskunta toimii, ihmisiin voi luottaa ja yhteiskunta pyörii uusiutuvilla energialähteillä ja kulkee sähköautoilla. Varsinkin maata pitkin junilla ja busseilla matkatessa Norja antaa parastaan.
Sitten on toinenkin puoli Norjaa. Likainen öljy. Vedet pilaava kalankasvatus. Pilalle rakennetut vuoret ja tunturit. Metsähakkuita siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Surkea vegaaniruokatarjonta verrattuna Suomeen tai Ruotsiin. Kauppahallissa on myynnissä pelkkiä kuolleita kaloja ja eläviä jättiläismäisen kokoisia taskurapuja.
Norjaa voisi ihan yhtä hyvin boikotoida.
Reissuilla aina muistaa myös sen, miten yliarvostettua matkailu oikeastaan onkaan. Se vie aikaa ja rahaa sekä aiheuttaa paljon stressiä vaikka toki se monille onkin välttämätön tapa hakea irtiottoa arjesta. Silti. Helsingissä ja Suomessa on lähellä matalalla kynnyksellä upeita ja hienoja paikkoja kaipasit sitten luontoa, kaupunkikulttuuria tai muita huvituksia.
Vähintään yhtä hienoja elämyksiä voi saada vaikka istumalla iltaa Päijänteen rannalla.
Norja. Bergen. Kiivettin 12-vuotiaan kanssa 1333 porrasta Ulriken-vuoren huipulle ja takaisin alas. Helppo ja kaunis reitti. Monet olivat tekemässä portaissa juoksutreeniä. Matkalle mahtui vuoristonäkymien lisäksi upeaa metsää ja kauniita puroja.
Tämän jälkeen käytiin vielä Floyenin huipulla katselemassa Bergeniä ja tehtiin kukkulan päällä kiva kävely muutaman pikkujärven ympäri kauniissa taikametsämaisemissa.
Kello on asettanut tavoitteeksi kiivetä vähintään 10 kerrosta portaita päivässä. Tässä se ylittyi 27-kertaisesti eli 270 kerrosta mentiin ylöspäin.
Tämä maatapitkin julkisilla matkustaminen on kyllä hienoa. Seuraavaksi Etelä-Norjan kierros jatkuu junalla Bergenistä takaisin Osloon. Luvassa Euroopan upeimmat junamaisemat. Sellaiset maisemat, että niitä ei voi kokea ja nähdä kuin junasta!
Maatapitkin Etela-Norjan kierroksella. Preikestolen. Yksi maailman upeimmista luontokohteista. Ja sen veroinen. Upeaa oli olla hetki maailman reunalla. Siinä ihminen on aika pieni.
#maatapitkin #norja #preikestolen
Kesän #vegaani kahvila #caferaparperimeri vielä tällä viikolla Helsingissä Kumpulan koulukasvitarhalla. Samalla voi ottaa nokoset riippumatossa ja syödä musta- ja punaherukoita suoraan pensaista. Pyörällä pääsee mestoille. Vahva suositus!
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.
Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.
Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.
Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.
Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä.
Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?
Pitäisikö minun tehdä enemmän?
Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa 101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.
Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.
”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”
Linkki koko juttuun biossa.
