Tein kaupunginvaltuustossa (22.5.2019) aloitteen, että Helsingissä selvitettäisiin käyttötalouden ja investointien osalta ympäristölle haitalliset käytännöt. Vähän samaan tapaan kuin valtion tasolla on selvitetty ympäristölle haitallisia tukia.
Alla aloite kokonaisuudessaan. Aloitteeseen tulee aikanaan kaupungin vastaus, joka käsitellään kaupunginhallituksessa ja valtuustossa.
16-vuotias koululainen istuu koululakossa pahvisen kyltin kanssa. Ensin ihmetellään, että voiko koululainen olla poissa opetuksesta ilmaston puolesta. Sitten mukaan liittyy kourallinen muita nuoria, sen jälkeen kymmeniä, ja tuhansia ympäri maailmaa.
Muutos lähtee harvoin virallisen päätöksenteon sisältä. Ihmiset ajavat muutosta ja eduskunnan kaltaiset päätöksentekoinstituutiot siivilöivät radikaalimpia muutosvoimia, poimivat osan ja kun paine on riittävä, toimivat. Vaatii rohkeutta olla ensimmäisten joukossa. Usein muutoksentekijät järjestäytyvät kootakseen voimiaan. Yksi ihminen voi ottaa askeleen, mutta ei valloittaa kuuta yksin. Silti kansalaisvaikuttamistyötä ei aina arvosteta riittävästi.
Eduskuntavaaleihin on aikaa alle kaksi kuukautta. Puolueet ja ehdokkaat tekevät jo intensiivisesti vaalikampanjaa. Suurimmaksi osaksi vapaaehtoisvoimin. Suomessa kaikki puolueet pitävät avointa ja toimivaa kansalaisyhteiskuntaa yhtenä demokratian perusedellytyksenä. Hyvä näin.
Suomalaisista noin puolet on tehnyt vapaaehtoistyötä viimeisen vuoden aikana ja 42 prosenttia viimeisen neljän viikon aikana. Keskimäärin vapaaehtoistyötä tehdään noin 15 tuntia kuukaudessa. Naiset ja nuoret tekevät eniten tuntimääräisesti. Ikäihmisten ja miesten tekemä vapaaehtoistyön määrä on vähentynyt verrattuna vuoteen 2015. Tämä käy ilmi Kansalaisareenan, Kirkkohallituksen ja Opintokeskus Siviksen keväällä 2018 Taloustutkimuksella teettämästä selvityksessä, jossa haastateltiin kotikäynnein 1000:tta yli 15-vuotiasta suomalaista.
Tietysti tekisi mieli lähteä eduskuntavaaliehdokkaaksi kevään vaaleissa. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuminen ja luonnon monimuotoisuuden puolustaminen kaipaisivat tulevina vuosina poikkeuksellisen suurta huomiota poliittisessa päätöksenteossa siinä missä eriarvoisuuden vähentäminen ja ihmisten hyvinvoinnin tukeminen. Suomen pitäisi siirtyä pikaisesti hiilineutraaliin kiertotalouteen, jossa luonnon monimuotoisuus lisääntyy. Myös kansalaistoiminnan ja vapaaehtoistyön edellytyksiä pitäisi tukea. Toisaalta. Omat lapset ovat enää hetken pieniä. Tiedän, että ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan sitä, etteivät viettäneet tarpeeksi aikaa lastensa kanssa ja tekivät liikaa töitä. … Lue lisää
Liman ilmastokokous jää kansainvälisten ilmastokokousten sarjassa jälleen yhdeksi hukatuksi mahdollisuudeksi. Kahdenkymmenen vuoden neuvotteluiden jälkeenkään kansainvälinen yhteisö ei ole valitettavasti onnistunut ratkaisemaan ihmiskunnan kaikkein vakavinta kriisiä.
Liman tavoitteena oli ottaa välttämättömät askeleet ennen Pariisin ilmastokokousta. Limassa syntynyttä päätöstä kutsutaan nimellä Lima Call for Climate Action. Jotkut tosin nimesivät Liman tuloksen tuoreeltaan nimellä #cLIMAteFAIL.
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) tuore raportti, New Yorkissa syyskuussa pidetty ilmastohuippukokous tai Kiinan ja Yhdysvaltojen avaukset kokouksen alla eivät riittäneet vauhdittamaan Liman ilmastokokouksen päätöksiä.
Kiina, Yhdysvallat, Euroopan unioni tai mikään muu maa tai maaryhmittymä ei kyennyt neuvotteluissa nostamaan kunnianhimontasoa. Näin lopputuloksena oli heikko kompromissi. Onneksi kuitenkin edes se. Neuvotteluiden kariutuminen kokonaan olisi ollut katastrofaalista.
Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen ilmoitti 5.12.2014 kompromissiratkaisunsa soidensuojeluohjelman suhteen.
Ministeri ilmoitti, että neuvottelut valtion arvokkaiden suomaiden siirrosta alkavat välittömästi.
Lisäksi neuvotellaan yritysten kanssa luonnonarvoiltaan rikkaiden suoalueiden saamisesta suojelun piiriin. Yksityisten maanomistajien kuuleminen käynnistyy ennakkokyselyllä, ja soidensuojelun täydennysohjelmaa valmistelevan työryhmän toimikautta jatketaan 30.9.2015 asti.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että soidensuojeluohjelman toteutus siirtyy seuraavalle hallitukselle. Tämä on valtava pettymys. Kaiken piti olla lokakuun lopussa jo valmista, ja kirjeet maanomistajille lähettämistä vaille valmiit. Mahdollisuudet saada 100 000 hehtaaria soita suojeluun tällä hallituskaudella menetettiin siinä vaiheessa, kun tuore ympäristöministeri pisti ohjelman valmistelun tauolle.
Kansainväliset ilmastoneuvottelut jatkuvat ensi viikon alusta (1.-12.12.2014) Perun pääkaupungissa Limassa.
Neuvottelut tähtäävät uuteen ja kattavaan kansainväliseen ilmastosopimukseen, joka on tarkoitus hyväksyä Pariisissa joulukuussa 2015. Kyseessä ei ole välikokous. Limassa on onnistuttava ottamaan kriittiset askeleet ennen Pariisin ilmastokokousta.
Yhdeksän ympäristö- ja kehitysjärjestöä kannusti 26.11.2014 järjestetyssä tiedotustilaisuudessa Helsingissä Suomea rohkeaan työhön ilmastokriisin ratkaisemiseksi.
Järjestöillä on kolme keskeistä tavoitetta Liman ilmastokokoukselle (COP20)
(1) Luovutaan fossiilisista polttoaineista ja (2) vähennetään päästöt nollaan vuoteen 2050 mennessä samalla kun (3) sitoudutaan kunnianhimoiseen ilmastorahoitukseen.
Oheisella videolla Limaan Suomen delegaation mukana matkaava Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hietaniemi kertoo omia odotuksiaan kokouksella.
Osallistuin 21.8.2014 Helsingin Energian johtokunnan varapuheenjohtajana yhtiön ympäristöpäivään.
Päivän kiinnostavimman puheenvuoron käytti tällä hetkellä Ulkoministeriössä työskentelevä Petri Hakkarainen.
Hän on tehnyt pari vuotta sitten Potsdamin IASS-tutkimuslaitoksen tutkijana Saksan energiakäänteestä Kalevi Sorsa säätiölle kiinnostavan selvityksen.
Ympäristöpäivässä Hakkarainen kiteytti Saksan energiakäänteen 10 teesiin:
Oli ilo saapua pyörällä Lappeenrannan juna-asemalta yliopistolle ja Ilmansuojelupäiville.
Ensimmäisenä vastassa oli aurinkopaneeleja, pientuulivoimaa ja lainattavia sähköavusteisia polkupyöriä.
Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas näytti kuvan ilmaston lämpenemisestä (alla). Aika kuumottavaa.
Pienet asiat tekevät kuitenkin yllättävän paljon. Toivottavasti sitä, mitä Lappeenrannassa on tehty, saataisiin myös muiden julkisten rakennusten yhteyteen.
Valtiovarainministeriö julkaisi tänään ehdotuksen vuoden 2015 talousarvioksi.
Esityksessä on paljon hyvää. Työn ja yrittämisen verotuksesta siirrytään yhä enemmän ympäristö- ja terveysveroihin.
Itse olisin leikannut surutta myös puolustusvoimilta ja suunnannut näitä varoja enemmän esimerkiksi kehitysyhteistyöhön, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja päästöjen vähentämiseen sekä erityisesti vihreään yritystoimintaan.
Yhteenvetona voi kuitenkin todeta, että esityksessä on vähintään kymmenen hyvää ja vain muutama huono juttu. Näin arvosanaksi voi antaa 8+.
Ohessa on esimerkkejä hyvistä edistysaskeleista:
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?
Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.
Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.
En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.
Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.
Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?
Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.
Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.
Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.
Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.
Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:
- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.
Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?
Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍
Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei?
Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä!
Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti.
Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa.
Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.
Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla.
Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan.
Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Toivottavasti yhä useampi muistaisi, että tämä pieni, hauras ja sininen piste keskellä pimeää tyhjyyttä on ainoa kotimme. Erimielisyydet näyttävät tästä perspektiivistä tuskaisen turhilta. Olisipa meillä taitoa nähdä toisemme tällä samalla lempeydellä ja ymmärryksellä myös täällä alhaalla. Meillä on vain toisemme ja tämä yksi, korvaamaton planeetta, jolla matkustamme läpi äärettömyyden. 💚🌍
Kuva: Nasa
Missä kaikki mainokset ovat?
Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.
Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?
Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.
Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.
Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?
Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.
Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.
Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?
Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Anna Abreun keikalla oli tänään mahdollista bailata kaksi tuntia ilman liharuokavaliota esiintyvän taiteilijan toiveesta. Niin upeaa Anna @iamabreu ! Vastaavaa Suomessa ei ole varmaan ennen nähty.
Valitettavasti Veikkaus Areenan ravintolapalvelut onnistuivat kuitenkin tuottamaan pettymyksen. Kyllähän tarjolla oli vegaanihampurilaista, ranskalaisia sekä erilaisia herkkuja ja juomia, mutta suuri osa ruokatarjoiluista ei ollut täysin kasvispohjaisia vaan niissä oli mukana jotain eläinperäistä. Montako vegaanista pizzaa näet tuossa viimeisessä kuvassa? Ei onneksi kuitenkaan lihaa.
Pisteet asenteesta upealle artistille ja miinukset areenan ruokatarjonnasta vastaaville.
Tiettävästi kukaan ei lihan puutteen takia kuollut tai joutunut sairaalaan.
11-vuotias lapsi teki mulle oman kyltin naistenpäivän marssille!
”I can make my own sandwitch.”
”Tämän marssin myötä lähetetään kirkas viesti poliittisille päättäjille”
Hyvää naistenpäivää kaikille!
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä.
SIPULIVESI!
Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa.
Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus.
Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota.
Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon.
Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin!
Kiitos @jalotofu reseptistä!
