Viestintätoimisto Hill & Knowlton teetti Taloustutkimuksella toukokuussa tutkimuksen kuluttajien näkemyksiä koskien geenimuuntelua.
Sain raportin hiljattain käsiini. Ohessa muutama kiinnostava havainto:
– Suomalaisista 86 % on sitä mieltä, että kuluttajan on voitava valita geenimuunnellun ja GMO-vapaan elintarvikkeen väliltä. Tällä hetkellä tätä mahdollisuutta ei ole.
Vieraskynäblogissa Laura Meller
Kuuden puolueen neuvottelijat kokoontuvat tänään Säätytalolle jatkamaan uuden hallitusohjelman rakentamista.
Maailman päästöt on käännettävä laskuun vuoteen 2015 mennessä – siis tämän vaalikauden aikana. Uusi hallitus ratkaisee, miten Suomi osaltaan kohtaa ilmastohaasteen.
Sen on ponnisteltava kovasti niin kotimaisten ratkaisujen löytämiseksi kuin kansainvälisen sopimuksen vauhdittamiseksi. Onneksi kuusikosta sosiaalidemokraatit, vasemmistoliitto ja vihreät ovat nimenneet ilmastolain yhdeksi seuraavan vaalikauden tärkeimmistä lainsäädäntöhankkeista.
Raha ei tee onnelliseksi. Työpaikkaa ei kannata valita pelkän rahapalkan takia. Miten sitten voisi huomioida muut työpaikan valintaan vaikuttavat tekijät?
Sain taannoin ympäristöministeriön ylitarkastaja Pekka Harju-Autilta aivan erinomaisen kaavan, jonka avulla voi laskea todellisen palkkansa.
Todellinen palkka on ansaittu rahasumma (R) kerrottuna energialla (E), ajalla (A) ja työn yhteiskunnallisella (Y) ja sosiaalisella (S) lisäarvolla sekä onnellisuudella eli työn mielekkyydellä (O).
Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa. Sähköpostien jälkeen pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle, jossa hoidin henkilöstö- ja hallintoasioita. Pikaisen lounaan jälkeen siirryin eduskuntaan seuraamaan vihreän eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuskunnan yhteistä kokousta, jossa päätettiin, että puolue ei osallistu porvarihallitusneuvotteluihin (eli niin sanottuun satavitoseen, jossa mukana olisivat kokoomus, keskusta, rkp ja kristilliset). Tämä on ympäristön kannalta mielestäni valitettavaa. Kirjoitin aiheesta blogiini: Vihreät ulos hallitusneuvotteluista – Ympäristön tappio.
Vieraskynäblogissa Silvia Modig
Saksan päätös luopua ydinvoimasta vuoteen 2022 menessä otettiin meillä vastaan ristiiitaisesti.
Ydinvoiman vastustajat iloitsivat ja kannattajat maalasivat kauhukuvia sähkönhinnan noususta.
Edes tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä onko kyse mahdollisuudesta vai uhasta. Kuvaavaa keskustelulle on sen tunnepohjaisuus molemmissa leireissä. Siksi ydinvoimakeskustelua on hyvin vaikea seurata faktoihin pohjautuen.
Tavoitteenani on ekologisesti kestävä, hiilineutraali ja oikeudenmukainen maailma.
Hallitusneuvotteluissa kuuden puolueen kesken näytti jo hetken siltä, että Suomi on ottamassa joitakin askelia tähän suuntaan.
Mukana keskusteluissa oli hiilineutraali Suomi, ympäristöhallinnon vahvistaminen, soiden ja Itämeren suojelun edistäminen, tyrmäys Fortumin haaveille lisäydinvoimasta, ilmastolaki, metsä- ja eläinsuojelulain uudistus sekä Vuotoksen ja Kollajan lopullinen hautaaminen. Lisäksi esillä oli asevoimien sekä ympäristölle haitallisten maa- ja metsätaloustukien merkittävä leikkaaminen.
Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa, hoidin Luonto-Liiton asioita ja pyöräilin vesisateessa säätytalolle hallitusneuvotteluihin. Ilman Annukan apua en olisi selvinnyt arkiaskareista tämän hallitusneuvotteluhommelin keskellä millään. Päivä ja alkuilta vierähtivät säätytalolla tuttuun tyyliin. Illaksi pyöräilin kotiin.
Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa, kävin läpi sähköposteja ja valmistauduin päivän neuvotteluihin. Päivä ja ilta vierähtivätkin sitten Säätytalolla. Illalla kävin Luonto-Liiton toimistolla hoitamassa hallinto- ja talousasioita.
Vieraskynäblogissa Paloma Hannonen
Ihmisiä, jotka asettavat luonnon tilan politiikassa tai elämässä etusijalle pidetään usein hieman ylimielisinä ja itsekkäinä tai vaihtoehtoisesti hulluina.
Nämä yhteiskuntaa ymmärtämättömät ihmiset ovat useiden mielestä joko irtaantuneet luonnosta, ostavat kaikenmaailman hömpötysluomua ja asuvat tiiviin yhteiskuntarakenteen keskellä tai vaihtoehtoisesti ovat niitä hulluja mehtäläisiä, jotka säästävät jogurttipurkit juoma-astioiksi ja tekevät tarpeensa huussissa lintuja bongaten.
Hallitusneuvottelut säätytalolla saivat dramaattisen käänteen keskiviikkona 1.6. illalla kun sdp ja vasemmistoliitto heitettiin neuvotteluista ulos.Toivottavasti viikonlopun aikana löytyy vielä ratkaisu ja osapuolet pääsevät takaisin neuvottelupöytään.
Ohessa kuvia neuvotteluista. Aiempia kuvia voi käydä katsomassa täältä.
Vieraskynäblogissa Olli-Poika Parviainen
Tietoyhteiskunnan kehittäminen nähdään usein ratkaisuna erilaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.
1990-luvun suomalaisessa tietoyhteiskuntakeskustelussa korostettiin uusien teknologioiden mahdollisuuksia ja saavutettavuutta. Viime vuosikymmenellä odotusten painopiste siirtyi innovaatioihin ja sisällöntuotantoon.
Pärjätäksemme 2010-luvulla meidän on tuotava ekologisuus ja eettisyys kaikille yhteiskunnan tasoille.
Tietoyhteiskunnan kannalta kyseessä on haaste ja mahdollisuus: arkipäiväistyvä teknologia voi vähentää päästöjämme esimerkiksi liikenteessä ja logistiikassa sekä ohjata kulutustamme aineettomiin hyödykkeisiin. Tietoyhteiskuntakehitys voi auttaa myös esimerkiksi ihmisoikeuksien tai vaikkapa virikkeellisen vanhuuden edistämisessä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa.
Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa).
Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille?
Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa!
Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa!
Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii.
Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.
Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua.
Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117.
Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia.
Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Välillä täysmatkaa ja sitten taas sprinttiä!
Oittaalla Heltri Cupin päätöskilpailu Eliminator. Käytännössä kisamuoto, jossa suoritetaan triathlonin pikamatkaakin lyhyempää super sprint -matkaa maksimissaan viisi kertaa peräkkäin.
-uinti n. 300 m
-pyörä n. 5 km
-juoksu n. 2 km
Jokaisella kierroksella on aikarajat ja suoritusaika jokaiselle ”kierrokselle” lyhenee.
Matkat piti suorittaa seuraavasti
1. kierros 38 min
2. kierros 33 min
3. kierros 28 min
4. kierros 25 min
Itse ehdin vielä neljännelle kierrokselle, mutta viimeiselle viidennelle kierrokselle ei vauhti enää riittänyt.
Mahtava tapahtuma vaikka en kilpailemisesta tykkääkään. Tänä keväänä ja kesänä olen kuitenkin halunnut haastaa itseäni ja olen osallistunut jokaiseen Heltri Cupin osakilpailuun.
Tuollaisessa yhteislähdössä ja lyhyessä uinnissa on myös ikävät puolensa. Vedessä tulee väkisin kontakteja ja törmäyksiä. Pitää olla kohtalaisen vahva luotto omaan uintitaitoon, että ei mene paniikkiin. Lisäksi itselle kävi harmittava takaisku kun jossain törmäyksessa kanssauimariin kävi niin, että oura-sormus tippui Bodominjärven syvyyksiin. 😢 Oppi on, että olisi kannattanut ottaa se pois ennen kisaa.
Muissa osakilpailussa olen lähtenyt aina tarkoituksella viimeisenä ja välttänyt ruuhkaa sekä ohitellut sitten rauhassa, jos on ollut hitaampia. Tässä oli kuitenkin niin paljon minuuttipeliä, että ei voinut jäädä ihan viimeiseksi hengailemaan vaikka pyrinkin lähtemään aina uudelle kierrokselle viimeisten joukosta.
Iso kiitos @helsinkitriathlon ja kiitos kuvista loistava @zopelaura
Norjaa hehkutetaan hienona matkakohteena ja kyllähän se sitä onkin. Kaunista luontoa, merta, vuoristoa, vuonoja, puroja ja putouksia, metsää ja hienoa kulttuuria. Yhteiskunta toimii, ihmisiin voi luottaa ja yhteiskunta pyörii uusiutuvilla energialähteillä ja kulkee sähköautoilla. Varsinkin maata pitkin junilla ja busseilla matkatessa Norja antaa parastaan.
Sitten on toinenkin puoli Norjaa. Likainen öljy. Vedet pilaava kalankasvatus. Pilalle rakennetut vuoret ja tunturit. Metsähakkuita siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Surkea vegaaniruokatarjonta verrattuna Suomeen tai Ruotsiin. Kauppahallissa on myynnissä pelkkiä kuolleita kaloja ja eläviä jättiläismäisen kokoisia taskurapuja.
Norjaa voisi ihan yhtä hyvin boikotoida.
Reissuilla aina muistaa myös sen, miten yliarvostettua matkailu oikeastaan onkaan. Se vie aikaa ja rahaa sekä aiheuttaa paljon stressiä vaikka toki se monille onkin välttämätön tapa hakea irtiottoa arjesta. Silti. Helsingissä ja Suomessa on lähellä matalalla kynnyksellä upeita ja hienoja paikkoja kaipasit sitten luontoa, kaupunkikulttuuria tai muita huvituksia.
Vähintään yhtä hienoja elämyksiä voi saada vaikka istumalla iltaa Päijänteen rannalla.
Norja. Bergen. Kiivettin 12-vuotiaan kanssa 1333 porrasta Ulriken-vuoren huipulle ja takaisin alas. Helppo ja kaunis reitti. Monet olivat tekemässä portaissa juoksutreeniä. Matkalle mahtui vuoristonäkymien lisäksi upeaa metsää ja kauniita puroja.
Tämän jälkeen käytiin vielä Floyenin huipulla katselemassa Bergeniä ja tehtiin kukkulan päällä kiva kävely muutaman pikkujärven ympäri kauniissa taikametsämaisemissa.
Kello on asettanut tavoitteeksi kiivetä vähintään 10 kerrosta portaita päivässä. Tässä se ylittyi 27-kertaisesti eli 270 kerrosta mentiin ylöspäin.
Tämä maatapitkin julkisilla matkustaminen on kyllä hienoa. Seuraavaksi Etelä-Norjan kierros jatkuu junalla Bergenistä takaisin Osloon. Luvassa Euroopan upeimmat junamaisemat. Sellaiset maisemat, että niitä ei voi kokea ja nähdä kuin junasta!
Maatapitkin Etela-Norjan kierroksella. Preikestolen. Yksi maailman upeimmista luontokohteista. Ja sen veroinen. Upeaa oli olla hetki maailman reunalla. Siinä ihminen on aika pieni.
#maatapitkin #norja #preikestolen
Kesän #vegaani kahvila #caferaparperimeri vielä tällä viikolla Helsingissä Kumpulan koulukasvitarhalla. Samalla voi ottaa nokoset riippumatossa ja syödä musta- ja punaherukoita suoraan pensaista. Pyörällä pääsee mestoille. Vahva suositus!
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.
Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.
Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.
Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.
Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä.
Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?
Pitäisikö minun tehdä enemmän?
Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa 101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.
Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.
”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”
Linkki koko juttuun biossa.
