Turvataan muistisairaiden oikeus oman näköiseen elämään

Leo Stranius 2014Suomessa arvioidaan olevan noin 130000 muistisairasta henkilöä.

Asia koskettaa sukulaisten ja läheisten kautta noin miljoonaa suomalaista. Väestön ikääntyessä myös muistisairaiden ihmisten määrä kasvaa.

Vaikka asia ei itseäni suoraan kosketa, koskettaa muistisairaudet kuitenkin niin suurta joukkoa suomalaisia, että asiaa ei voi sivuuttaa esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta muistisairaiden ja heidän läheisten ihmisarvoinen elämä turvattaisiin.

Ohessa on kolme pointtia.

Lue lisää

Turkistarhauksesta tulee luopua

Olin vuonna 2013 yhtenä vireillepanijana Suomen historian ensimmäisessä eduskuntaan päätyneessä kansalaisaloitteessa. Aloite koski turkistarhauksen kieltämistä. Aloitteen käsittelyn yhteydessä luvattiin, että turkiseläinten oloja parannetaan mm. eläinsuojelulain ja turkisasetuksen uudistusten yhteydessä. Nyt näyttää kuitenkin nuo puheet unohtuneen. Eläinsuojelujärjestöt marssivat tänään 16.2. ulos turkisasetuksen valmistelusta, koska maa- ja metsätalousministeriön luonnos uudeksi turkisasetukseksi osin jopa heikentää turkiseläinten oloja Suomessa. Turkistarhaus ei ole eettisesti kestävällä pohjalla.  Petoeläin ei kuulu häkkiin. Turkistarhaus aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä eläimille ja ympäristöhaittoja … Lue lisää

Viikko-ohjelma 8/2015 (16.-22.2.2015)

Leo Stranius 2014Kansalaisvaikuttamisen ja politiikan tekemisen pitää olla mielestäni avointa.

Tätä periaatetta noudattaen pyrin julkaisemaan tiedossa olevani viikko-ohjelmani etukäteen aina maanantaisin.

Toki muutosvarauksin. Ohjelmani ja aikatauluni kun usein elävät aika paljon viikon mittaan, kuten varmasi useimmilla meistä.

Ohjelmaan on koottu kokouksia, tapaamisia ja julkisia esiintymisiä.

Toivon, että tätä kautta blogini lukijoilla on parempi mahdollisuus seurata sitä, millaista työni Luonto-Liiton toiminnanjohtajana, Helsingin kunnallispoliitikkona, kansalaisvaikuttajana ja eduskuntavaaliehdokkaana on.

Alla viikko-ohjelmani viikon 8 (16.-22.2.2015) osalta

Lue lisää

Kehitysyhteistyörahat tulee nostaa 0,7 %:n tasolle

Hallituksen lisätalousarvioesityksessä 12.2.2015 osoitetaan 15 miljoonan euron leikkausta kehitysyhteistyömäärärahoihin. Vaikka kehitysyhteistyö ei ole ongelmatonta, ei määrärahojen leikkauskaan ole ratkaisu. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa voimme kehitysyhteistyön avulla ottaa suuria edistysaskeleita kasvattaen samalla hyvinvointia siellä missä sitä tarvitaan kaikkein eniten. Hyvä hallitus, kehitysyhteistyövarat tulee leikkaamisen sijaan nostaa sovitusti vähintään 0,7 %:n tasolle! Rahat tähän voidaan ottaa leikkaamalla ympäristölle haitallisia tukia tai esimerkiksi puolustusvoimien määrärahoja. Lisää poliittisia näkemyksiäni täällä: Politiikka ABC-Ö

Kaupunginvaltuusto 11.2.2015: Vuoden 2016 talousarvion lähetekeskustelu

Leo Stranius 2014Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontui keskiviikkona 11.2.2015. Esityslista löytyy kokonaisuudessaan täältä ja alla avattuna.

Merkittäviä yksittäisiä asioita olivat mm. seuraavat:

– Tarkastuslautakunnan erillisraportti sitovista tavoitteista
– HKL:n johtokunnan puheenjohtajan valinta
– Vuoden 2014 talousarvion ylitykset
– Helsingin Olympiastadionin perusparannushankkeen rahoittaminen
– Tietokeskuksen johtajan valinta
– Tontin myyminen Kauppakeskus Itäkeskus Oy:lle
– Vuoden 2016 talousarviota koskeva lähetekeskustelu

Lue lisää

Ympäristölautakunta 10.2.2015: Yleiskaava, Östersundom ja vuoden 2030 päästövähennystavoite

Leo Stranius 2014Ympäristölautakunta kokoontuu tiistaina 10.2. klo 16.15 alkaen.

Esityslista löytyy kokonaisuudessaan täältä ja alla avattuna.

Tärkeimpänä asiana lausunto yleiskaavasta ja Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan Östersundomin alueen ehdotuksesta sekä lausunto valtuustoaloitteestani koskien kaupungin vuoden 2030 päästövähennystavoitteen asettamista.

1.Yleiskaavan osalta ympäristölautakunta lähtee siitä, että kaavassa tulisi esittää energiatehokkuuden parantamisalueet, keskuspuistoon rakentamisesta luovutaan ja tehdään tuulivoimaselvitys. Lisäksi viheralueille rakentamista tulisi kompensoida sekä välttää arvokkaille luonto- ja virkistysalueille rakentamista niin kauan kuin mahdollista.

2. Östersundomin kaavasta ympäristölautakunta toteaa, että maakuntakaavaa ei tulisi Östersundomin osalta vahvistaa, ennen kuin voidaan osoittaa, että maankäyttöratkaisuista ei aiheudu Natura-arvoja merkittävästi heikentäviä vaikutuksia. Myös liikennejärjestelmässä (metro) tulee ottaa huomioon vaikutukset luontoarvoihin.

3. Vuoden 2030 päästövähennystavoitteen asettamisesta ympäristölautakunta esittää, että kehitysohjelmasta tehdyn päätöksen jälkeen muodostetaan työryhmä, joka valmistelee päästötavoitteen vuodelle 2030. Samassa yhteydessä tulisi myös esittää päästötavoite asukaskohtaisena, koska asukaskohtaiset ja kokonaispäästötavoitteet sekoitetaan helposti toisiinsa sekä arvioida voidaanko hiilineutraalisuustavoitetta aikaistaa. Hillinnän lisäksi tavoitteita tulisi asettaa myös ilmastonmuutokseen sopeutumiselle.

Alla esityslista kokonaisuudessaan ja jokainen kohta erikseen avattuna.

Lue lisää

Viikko-ohjelma 7/2015 (9.-15.2.2015)

Leo Stranius 2014Kansalaisvaikuttamisen ja politiikan tekemisen pitää olla mielestäni avointa.

Tätä periaatetta noudattaen pyrin julkaisemaan tiedossa olevani viikko-ohjelmani etukäteen aina maanantaisin.

Toki muutosvarauksin. Ohjelmani ja aikatauluni kun usein elävät aika paljon viikon mittaan, kuten varmasi useimmilla meistä.

Ohjelmaan on koottu kokouksia, tapaamisia ja julkisia esiintymisiä.

Toivon, että tätä kautta blogini lukijoilla on parempi mahdollisuus seurata sitä, millaista työni Luonto-Liiton toiminnanjohtajana, Suomen lunnonsujeluliiton suojelupäällikkönä, Helsingin kunnallispoliitikkona, kansalaisvaikuttajana ja eduskuntavaaliehdokkaana on.

Alla viikko-ohjelmani viikon 7 (9.-15.2.2015) osalta

Lue lisää

Tavoitteita tulevaan hallitusohjelmaan: Tapaaminen ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosen kanssa

Leo Stranius 2014Kävin 5.2.2015 muiden ympäristöjärjestöjohtajien kanssa tapaamassa ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosta.

Keskustelimme kevään ajankohtaisista ympäristökysymyksistä.

Käytännössä siitä, mitä muutaman seuraavan kuukauden aikana ehditään vielä tehdä ja mitkä olisivat tärkeimmät tavoitteet tuleviin hallitusneuvotteluihin.

En voi referoida muiden sanomisia suljetussa kokouksessa. Ohessa kuitenkin jotain niitä asioita, joita itse nostin esille.

Seuraavien kuukausien aikana pitäisi edistää ainakin seuraavia asioita:

Lue lisää

Tammikuun yhteenveto: Kohti uusia haasteita

Leo Stranius susien puolestaVuoden ensimmäinen kuukausi on takana. On aika tehdä lyhyt yhteenveto kuluneista viikoista.

Ohessa siis päällimmäiset kuulumiset niin omasta arjesta, Luonto-Liitosta kuin eduskuntavaalikampanjasta ja kaupunginvaltuustostakin.

Kuuden havainnon jälkeen tammikuun tekemiset myös numeroina.

 

1. Uusia haasteita. Vuosi alkoi vauhdikkaasti, kun minut valittiin Suomen luonnonsuojeluliiiton suojelupäälliköksi vuoden loppuun kestävään sijaisuuteen. Luonto-Liiton toiminnanjohtajan tehtävästä olen palkattomalla vapaalla huhtikuun alusta lähtien. Työt Suomen luonnonsuojeluliitossa alkavat kuitenkin jo helmikuussa, eli olen keväällä kahden työn loukussa. Siihen päälle sitten vielä eduskuntavaalit.

Lue lisää

Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Seuraa minua Instagramissa