Viikkopäiväkirja 12 (19.-25.3.2012)

Maanantai: Kirjoitin aamulla Ekoisi-blogiin vauvajumpasta eli lihaskuntoharjoittelusta vauvan kanssa. Luonto-Liiton toimistolla aloitti kolme uutta harjoittelijaa. Tervetuloa Taija, Pinja ja Ilkka! Aamupäivällä pidimme johtoryhmän kokouksen ja iltapäivällä vedin koko porukan toimistokokousta. Lyhyen venyttelyn jälkeen jätin muut juhlistamaan Birthen syntymäpäivää ja suuntasin eduskuntaan kuuntelemaan Rio+20 –seminaaria ja presidentti Tarja Halosta aiheesta naisten, tyttöjen ja tasa-arvon merkityksestä planeettamme tulevaisuudelle. Päivän päätteeksi osallistuin vielä seminaariin Suomen kehityspoliittisesta toimenpideohjelmasta, jota oli esittelemässä ministeri Heidi Hautala. Muistiinpanot seminaareista löytyy täältä. Illan olin kotona vauvan ja sähköpostien kanssa.

Lue lisää

Tasa-arvoinen avioliittolaki

Seurasin eilen eduskunnan lähetekeskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista.

Lakialoitteessa ehdotetaan avioliittolakia muutettavaksi tasa-arvoiseksi siten, että avioliitto on mahdollinen myös samaa sukupuolta olevien henkilöiden välillä. Avioliiton lisäksi muutos mahdollistaisi samaa sukupuolta olevien parien yhteisen sukunimen ja perheen ulkoisen adoptio-oikeuden.

Lakialoitetta vastustetaan käsittääkseni muun muassa siitä syystä, että (1) homous on raamatun vastaista, syntiä tai paha asia ja rappeuttaa moraalia, (2) avioliitto on pyhä ja kuuluu vain miehelle ja naiselle, (3) muutos saattaa avata tien kohti moniavioisuutta, sukurutsausta tai insestiä sekä (4) mahdollistaessaan perheen ulkopuolinen adoption olisi lasten kannalta huono juttu.

Ohessa vastaus yllä esitettyyn kritiikkiin eli neljä syytä puolustaa tasa-arvoista avioliittolakia:

Lue lisää

Ekoisi: Vauvajumppa eli lihaskuntoharjoittelua vauvan kanssa

Olen muutaman kerran kokeillut vauvajuoksun lisäksi myös peruslihaskuntoharjoittelua vauvan kanssa. Ainakin meidän tapauksessa vauva on tykännyt liikkeistä todella paljon ja hekotellut niille ratkiriemukkaasti.

Ohessa on kuvia kolmesta eri liikkeestä.

1. Vatsalihakset. Laita vauva istumaan vatsan tai rinnan päälle ja tee vatsalihaksia normaaliin tapaan pitäen käsillä vauvan kainaloista kiinni.

Lue lisää

Viikkopäiväkirja 11 (12.-18.3.2012)

Maanantai: Kirjoitin aamulla ekoisiblogin päivästä vauvan kanssa. Työviikon aloitin pyöräilemällä Talvivaaran kaivostoiminnan vastaiseen mielenosoitukseen Katajanokalle. Talvivaara Sotkamo Oy:n toiminta tulisi keskeyttää siihen asti, kunnes yhtiön aiheuttama ympäristön pilaantuminen saadaan estetyksi ja ongelmat korjattua. Tässä on vielä kuusi syytä sulkea Talvivaaran kaivos ja kuvia aamun mielenosoituksesta. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokouksen, ohjasin yhteisen venyttelytuokion ja istuin toimiston johtoryhmän kokouksessa. Kotiin pyöräiltyäni kävin vielä läpi sähköposteja sekä muokkasin kommenttien pohjalta esitystä Luonto-Liiton leirilupaukseksi. Kaiken lomassa leikin tietysti vauvan kanssa ja pohdiskelin samalla, kannattaisiko vauvaa opettaa hoitamaan vessatarpeita potalla vai pytyllä.

Lue lisää

Ekoisin haasteet

Oheinen kirjoitukseni on julkaistu Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki -kaupunginosayhdistyksen Kuohu-lehdessä (1/2012).

Ekoisin haasteet

Viime syksynä minusta tuli isä. Tämän jälkeen olen useissa eri yhteyksissä pohtinut vanhemmuutta ja vauva-arkea ympäristönäkökulmasta. Miksi?

Väitän, että tulevien sukupolvien, mukaan lukien oma lapseni, suurin haaste on käsillä oleva ilmastokriisi, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja näiden taustalla oleva luonnonvarojen ylikulutus. Globaalit ympäristöongelmat taas ovat seurausta siitä, miten olemme arkemme järjestäneet. Miten asumme, liikumme ja syömme?

Lue lisää

Ekoisi: Esimerkkipäivä puolen vuoden ikäisen vauvan kanssa

Olin perjantaina (9.3.) koko päivän vauvan kanssa.

Olen aiemmin kirjoittanut esimerkkipäivän silloin kun vauva oli noin kahden kuukauden ikäinen, listannut 62 tavaraa, joita noin kolmen kuukauden ikäinen vauva tarvitsee sekä pohdiskellut kotitöiden jakautumista ja kuvannut toisen esimerkkipäivän, kun vauva oli noin viiden kuukauden ikäinen.

Ohessa jälleen esimerkki yhdestä arkipäivästä noin puolen vuoden ikäisen vauvan kanssa:

Lue lisää

Viikkopäiväkirja 10 (5.-11.3.2012)

Maanantai: Kirjoitin ekoisiblogiin yhteenvedon ensimmäisestä puolesta vuodesta vauvan kanssa. Luonto-Liiton toimistolle pyöräillessäni nastarenkaat olisivat jääurissa olleet paikallaan. Aamupäivän aikana hoidin toimistolla roikkumaan jääneitä silppuhommia. Iltapäivällä vedin henkilöstön toimistokokousta ja ohjasin yhteisen venyttelytuokion. Päivän päätteeksi Annukka toi vauvan toimistolle hoitoon siksi aikaa, kun kävi itse hammaslääkärissä. Illaksi kävimme hakemassa japanilaista ruokaa Ravintola Kotosta.

Lue lisää

Ekoisi: Vuoden faija

Minua ei ole valittu vuoden isäksi. Sen sijaan Taaperotalo haastoi minut vastaamaan Project Maman Vuoden Mutsia koskevaan kyselyyn.

Tietysti olisin toivonut, että kysely/haaste ei olisi ollut niin sukupuolirajoittunut. 

Harmittavaa, että niin monet vauva- ja vanhemmuushommelit ovat sukupuolirajoittuneita.

Tässä on kuitenkin vastaukset. Sovelsin hiukan.

Lue lisää

Ekoisi: Kuuden kuukauden yhteenveto

Vauva täytti viime viikolla puoli vuotta. Nyt on jälleen hyvä hetki tehdä hiukan arviota siitä, miten hommat ovat ekovanhemmuuden näkökulmasta sujuneet.

Yksityisen kulutuksen merkittävimmät ympäristövaikutukset syntyvät asumisesta, liikkumisesta ja ruoasta.

Vauvan kanssa merkittävää on myös ratkaisu vaippojen suhteen. Käytetäänkö kertakäyttö- tai kestovaippoja, vai ollaanko kokonaan ilman vaippoja.

Tässä yhteenveto omalta osaltamme:

Lue lisää

Viikkopäiväkirja 9 (27.2.-4.3.2012)

Maanantai: Olin aamulla vauvan kanssa ja kirjoitin ekoisiblogin viikonlopun vaipattomuuskokeilusta. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni pidimme kokousta ilmastolakivaikuttamisesta yhdessä järjestötoimijoiden kanssa. Lounaalla kävin Minnan kanssa. Hän oli tehnyt vauvallemme villapaidan ja Annukalle lapaset. Kiitos! Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja ohjasin viikoittaisen venyttelytuokion. Päivän päätteeksi kokoustimme vielä johtoryhmän kanssa ja laitoimme ekoneuvola 2020-hankehaun kestävän kulutuksen kokeiluhankkeista vetämään. Illalla Meri kävi kylässä.

Lue lisää

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Seuraa minua Instagramissa