Viikkopäiväkirja 11 (12.-18.3.2012)

Maanantai: Kirjoitin aamulla ekoisiblogin päivästä vauvan kanssa. Työviikon aloitin pyöräilemällä Talvivaaran kaivostoiminnan vastaiseen mielenosoitukseen Katajanokalle. Talvivaara Sotkamo Oy:n toiminta tulisi keskeyttää siihen asti, kunnes yhtiön aiheuttama ympäristön pilaantuminen saadaan estetyksi ja ongelmat korjattua. Tässä on vielä kuusi syytä sulkea Talvivaaran kaivos ja kuvia aamun mielenosoituksesta. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokouksen, ohjasin yhteisen venyttelytuokion ja istuin toimiston johtoryhmän kokouksessa. Kotiin pyöräiltyäni kävin vielä läpi sähköposteja sekä muokkasin kommenttien pohjalta esitystä Luonto-Liiton leirilupaukseksi. Kaiken lomassa leikin tietysti vauvan kanssa ja pohdiskelin samalla, kannattaisiko vauvaa opettaa hoitamaan vessatarpeita potalla vai pytyllä.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa 15 kilometrin intervalliharjoittelun eli kolme minuuttia kovaa ja pari minuuttia palauttelujuoksua. Tämän jälkeen pyöräilin aamupalatapaamiseen pohdiskelemaan maailmanpolitiikan tuulia vaikka olisi pitänyt ehkä olla Meri-Rastilassa vastustamassa kaupungin metsähakkuita. Luonto-Liiton toimistolla hoitelin aamupäivän aikana juoksevia asioita ja iltapäiväksi pyöräilin lumi- ja raekuuron siivittämänä Animalian toimistolle eläin- ja ympäristöjärjestöjen yhteiseen tapaamiseen. Illan olin vauvan kanssa. Kävin kylässä yläkerrassa sekä hoitelin muutamia työasioita ja kävin läpi sähköposteja.

Keskiviikko: Kävin aamulla juoksemassa ja leikin vauvan kanssa. Aamupäivällä keskustelin Aaro Harjun valmennuksessa työhyvinvoinnista. Iltapäivällä juhlimme toimistolla Katin ja Lissun läksiäisiä sekä kävimme läpi Laurin ja Jennin kanssa seuraavan aamun aamutelevisioon valmistautumista. Päivän päätteeksi kävin taloyhtiön kokouksessa ja hyppäsin yöjunaan kohti Oulua.

Torstai: Heräsin aamulla Oulusta, kävin kävelyllä ja kahvilassa juomassa aamuteen. Aamupäivällä olin puhumassa Pohjois-Suomen järjestöpäivillä kestävästä kehityksestä sekä tapasin Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piirin Senniä, Henniä, Elinaa ja Hillaa. Junamatkalla Helsinkiin hoidin kasan puheluita ja sähköposteja sekä kävin läpi Luonto-Liiton jäsenkehitystä ja -rakennetta. Pasilassa vaihdoin junan polkupyörään ja osallistuin alkuillasta ympäristöjärjestöjen Fukushima-kynttilämielenosoitukseen Senaatintorilla. Päivän kruunasi metsäaiheinen Poetry Jam -tilaisuus Kalliossa. Ohessa on kuvia päivän tapahtumista.

Perjantai: Kävin aamulla juoksemassa ja kirjoitin blogin Greenpeacen hienosta toiminnasta Arktisen alueen puolesta. On typeryyttä suunnitella öljynporausta alueelle. Luonto-Liiton toimistolla valmistelin Luonto-Liiton hallituksen kokousta ja kevätvaltuuston kokousta, kävin lounaalla uuden viestintäpäällikön kanssa ja hoitelin sähköposteja. Illan olin vauvan kanssa.

Lauantai: Kävin aamulla juoksemassa. Viikonloppuna alkoi myös Luonto-Liiton kevätseuranta. Omalta osaltani kevään ensimmäiset havainnot ovat olleet aurinko, shortseissa vastaan kävellyt ihminen sekä kuiva pyörätie ja nurmikko. Aamupäivän olin vauvan kanssa ja iltapäivällä valmistelin tulevia puhetilaisuuksia. Päivän päätteeksi kävimme Päivin ja Jannen uuden kodin tupareissa, jossa tapasimme samalla monia muitakin ystäviä sekä ihastelimme tyylikästä kotia. Illan olimme kotona. Luin Emmi Itärannan esikoisteoksen Teemestarin kirja.

Sunnuntai: Kävin aamulla juoksemassa, olin vauvan kanssa, siivosin ja tein lihaskuntoharjoittelua. Iltapäivällä kävimme Danielin ja Minnan luona kylässä. Illalla valmistauduin jo tulevaan viikkoon.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täällä: https://leo.hardihood.fi/2012/03/viikkopaivakirja-10-5-11-3-2012/

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa