Voisiko elämän tarkoitus olla kaikessa yksinkertaisuudessaan elämän ylläpitämistä eikä pelkkää oman onnellisuuden tavoittelua? Näin pohti ystäväni tällä viikolla lounaalla.
Hänellä oli paljon muitakin kiinnostavia ajatuksia. Voisiko luonteenvahvuudet yhdistää arvoihin? Onko buckett-listat ja unelmat (dream big) lähinnä kapitalistisen yhteiskunnan polttoainetta, joka uusintaa vain suorituskeskeistä elämää?
Ja sitten se Partiosta tuleva ajatus: Jätetään paikat pikkuisen parempaan kuntoon seuraaville käyttäjille. Tuohan toimii myös ihmisten kohtaamisessa. Jätetään toinen vähän paremmalle tuulelle ja annetaan toiselle aina vähän enemmän kuin mitä itse saadaan.
Keskustelimme siitäkin, että oman navan kaivelu on välillä tarpeen, mutta tuskin elämän tarkoitus löytyy pelkästään omaan hyvinvointiin keskittymällä. Monille elämän tarkoitus on läheisten ihmisten hyvinvointi, toisille eläinten oikeuksien edistämistä ja kolmansille luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Elämän tarkoitusta yhdistää usein jonkinlaisen positiivisen jäljen jättäminen. Se, että näkee oman ponnistelun vaikutukset. Elämän jatkuvuuteen kiteytyy paljon.
Lounaalla ystäväni muistutti kauniisti, että esimerkiksi lapsen tarkoitus ei ole olla tuottava ja tehokas. Riittää, että lapsi on olemassa. Se tuottaa riittävästi iloa. Pelkkä olemassaolo on jo tarkoitus itsessään. Myös aikuisille ihmisille ja kaikille eläinyksilöille. Elämää määritellään liikaa kapeiden kyvykkyysnormien kautta.
Tietysti elämässä pitää pitää huolta myös omasta jaksamisesta, hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. Muuten ei jaksa käyttää omia taitoja ja lahjoja johonkin suurempaan hyvään. Silti elämässä käy usein niin, että ei itse saa valita sitä polkua, jota kulkee. Monet asiat tulevat annettuina. Esimerkiksi millaiseksi ja mihin olosuhteisiin synnyt. Polku valitsee sinut.
Kysyn lounailla aina myös ihmisten arvoista. Tähänkin sain kokonaan uuden näkökulman. Ystäväni vastasi, että hänen arvonsa ovat samat kuin luonteenvahvuudet. Hänellä nämä olivat oppiminen, toiveikkuus ja kiitollisuus.
VIA Character Strengths -sivulla voi jokainen käydä tekemässä kevyen testin, joka listaa sinulle omat luonteenvahvuutesi. Kävin vastaamassa kysymyksiin. Minun luonteenvahvuudet olivat ehkä hiukan yllättäen uteliaisuus, kiitollisuus ja anteeksiantavuus. En ole koskaan miettinyt omia arvoja näiden vahvuuksieni kautta, mutta ehkä kannattaisi. Ystäväni mukaan korostamalla luonteenvahvuuksia, asiat etenevät kuin luonnostaan.
Ystäväni mukaan listat siitä mitä haluaa vielä elämässään tehdä, ovat lähinnä kapitalistisen järjestelmän tapa vahvistaa nykyistä menoa ja tehdä elämästä suorittamista. Jos jokainen tekisi vähän, ei tarvittaisi suuria unelmia paremmasta maailmasta. Vaikka maailmanparannus, kuten ilmastokriisin torjuminen, luontokadon pysäyttäminen, maailman rauha tai eläinten oikeudet tunnustava yhteiskunta ovat hyviä tavoitteita, voi tämän kokoluokan taakan asettaminen yksilön harteille olla uuvuttavaa. Elämää kannattaa pikemminkin elää siten, että jos nyt kuolee, voi olla tyytyväinen siihen mitä on tehnyt.
Partiosta löytyy tähän hyvä ajatus. Jätetään paikat oman toiminnan jälkeen aina pikkuisen paremmassa kunnossa seuraaville. Huomasin tämän ajatuksen toimivuuden tällä viikolla käydessäni Urheassa triathlon-treeneissä.
Treenikaveri valitti, kun pukuhuoneen lattialla oli levällään käsipapereita. Sen enempää miettimättä tai kommentoimatta keräsin vain nuo paperit roskikseen. Tähän kaveri totesi, että toiset nähtävästi valittaa ja toiset toimii. Kolmas treenikaveri kuitenkin muistutti hienosti, että molempia tarvitaan. Jos tuo treenikaveri ei olisi maininnut roskista pukuhuoneen lattialla, en olisi tullut niitä siitä poimineeksi. Mielestäni tämä oli osuva esimerkki siitä, että paikat voi jättää aina pikkuisen paremmassa kunnossa oman käyntinsä jälkeen. Kumpa muistaisin toimia näin useammin. Ilman, että jonkun täytyy siitä huomauttaa.
Miksi lounaat? Täytettyäni 50 vuotta päätin syntymäpäiväjuhlien sijaan käydä vuoden ajan kerran viikossa eri ihmisten kanssa lounaalla keskustelemassa elämän tarkoituksesta. Vuosi kului, mutta keskustelut eivät loppuneet. Nyt takana on jo noin 90 lounasta. Kirkko & Kaupunki teki keskusteluista tänä syksynä myös jutun:
Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä.
