Huili-lehdessä Kasper Strömman kommentoi kaupunkikotia ja mökkeilyä seuraavasti:
”En harrasta mökkeilyä. Kahden kodin ylläpito on turhaa, mökit kuormitavat luontoa ja niihin täytyy usein autoilla satoja kilometreja. Olemme sata vuotta rakentaneet hienoja systeemejä ja sitten pitäisi haluta takaisin vanhaan? En ymmärrä, mitä hienoa on saada käyttää rumia vaatteita ja olla yksin. Kesämökki ei ole minulle tarpeeksi eksoottinen paikka Saman s-marketin kautta sinnekin mennään.”
Itsekin olen aika ajoin haaveillut omasta mökistä.
Olenhan kotoisin maalta pieneltä paikkakunnalta Kannuksesta. Siellä vietin lapsuuden ja nuoruuden kesät pienessä mökissä, jossa oli oma piha ja kasvimaa. Kumpulassa ja Käpylässä kävellessä tulee usein mieleen, että ainakin tuollainen pieni siirtolapuutarhamökki olisi kiva.
Vai olisiko sittenkään, jos asiaa ajattelee rationaalisesti järjellä?
