Kati Berninger: Vähähiilisyys matkailussa

Kati BerningerVieraskynäblogissa Tyrsky Oy:n tutkimusjohtaja Kati Berninger

Olin juuri Rovaniemellä pitämässä esitelmää vähähiilisyydestä Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin järjestämässä tilaisuudessa. Paikalla oli parikymmentä eri alojen edustajaa.

Tilaisuudesta inspiroituneena mietin, mitä vähähiilisyys voisi tarkoittaa matkailualalla. Matkailualalla voidaan kehittää kaikkia neljää suurta vähähiilisyyden teemaa: uusiutuvaa energiaa, energiatehokkuutta, liikkumista ja ruokaa.

Hotellit ja muut matkailualan kiinteistöt voivat kehittää energiatehokkuuttaan ja ottaa käyttöön uusiutuvia energiamuotoja joko itse tai ostaa sertifioitua ekosähköä ja –lämpöä.

Erityisesti kannattaa vaihtaa öljylämmitys esimerkiksi paikallisesti tuotettuun bioenergiaan tai maalämpöön. Tällä tavalla tuetaan myös paikallistaloutta ja luodaan työpaikkoja. Energiatehokkuuden parantaminen voi merkittävästi lisätä matkailualan kannattavuutta vähentämällä kustannuksia.

Energiankulutusta voidaan vähentää jo tehokkaalla kiinteistön hoidolla, huonelämpötilan säädöllä ja vaihtamalla vanhat lamput energiatehokkaisiin led-valaisimiin sekä sisä- että ulkotiloissa. Vanhojen kiinteistöjen energiakorjauksilla, kuten lisäeristyksellä julkisivuremontin yhteydessä voidaan parantaa energiatehokkuutta huomattavasti. Lisäksi matkailualan uudisrakentamisessa kannattaa satsata puurakentamiseen, sillä puutalo sitoo hiiltä pitkäksi aikaa rakenteisiinsa.

Liikkumisessa voidaan tarjota tehokkaita yhteiskuljetuksia matkailijoille alueelle saavuttaessa. Lisäksi voidaan kannustaa matkailijoita kulkemaan luonnossa lihasvoimin esimerkiksi moottorikelkkailun ja moottoriveneilyn sijaan.

Matkailussakin voidaan käyttää biopolttoaineita tai sähköajoneuvoja. Kaupungeissa matkailuyritykset voivat tehostaa neuvontaa julkisen liikenteen palveluista sekä tarjota julkisen liikenteen lippuja, jotka kuuluvat hotellimajoituksen hintaan. Hotellit voivat tarjota vierailleen sähköautojen latauspisteitä, joiden energia tuotetaan aurinkopaneelikatoksella.

Ruokailussa on tärkeää prosessien suunnittelu siten, että ruokahävikki minimoidaan. Biojätteen erilliskeräys on tarpeen kaikissa ravintoloissa, sillä kaatopaikalle joutuessaan biojätteestä syntyy metaania, joka on hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Biojätettä on mahdollista käyttää bioenergian raaka-aineena. Sesongit saavat mielellään näkyä ravintolan ruokalistassa ja listalla olisi hyvä olla useampi kasvisvaihtoehto ja jokunen vegaanivaihtoehtokin.

Matkailuyrittäjät voivat markkinoida kokonaisvaltaisesti suunniteltuja vähähiilisiä matkailupalvelupaketteja, joissa moottorikelkka-ajelun sijaan liikutaan luonnossa lihasvoimin, yövytään uusiutuvalla energialla lämpiävässä hirsitalossa sekä syödään riista- ja luonnonkala-aterioita perunoiden kera marjoilla höystettynä.

Kati Berninger on Tyrsky-Konsultointi Oy:n tutkimusjohtaja. Hän on tänä keväänä pitänyt Hiilineutraali Suomi- ja vähähiilisyyskoulutuksia ympäri Suomea. Uudessa EAKR-ohjelmassa, jota toteutetaan vuosina 2014-2020, 25 % rahoituksesta on varattu vähähiilisille hankkeille. Lisätietoja: kati.berninger@tyrskyconsulting.fi, www.tyrskyconsulting.fi

 

3 kommenttia artikkeliin ”Kati Berninger: Vähähiilisyys matkailussa”

  1. Vähäpäästöiseen matkailuun soveltuu mainiosti vastavalmistunut kulkuneuvo, 43-paikkainen BioBussi joka ensimmäisenä pitkän matkan turistibussina Suomessa käyttää kahden polttoaineen tekniikkaa. Jäteperäisen biokaasun avulla päästöt saadaan tiputettua alle puoleen ja Pohjois-Suomessa jossa ei vielä ole tankkausasemia voidaan ajaa normaalisti dieselillä. Nettisivua ei vielä ole mutta bussin dieselajoneuvosta muuntaneen Suomen Bioauton kautta saa yhteyden.

  2. Kattava lista asioita, joita matkailualan paikalliset toimijat voivat tehdä oman liiktoimintansa ympäristövaikutuksia pienentääkseen. Erittäin kannatettavia kaikki. Matkailu on kovin ristiriitainen sektori, kohteessa turmeltumaton ympäristö on usein valttia. Kodin ja kohteen välisessä liikenteessä syntyvät usein, ainakin ilmastonäkökulmasta, merkittävimmät ympäristövaikutukset. Kansalliset matkailustrategiat ovat perin ristiriitaisia. Niissä korostetaan paikallisesti ympäristön vaalimista mutta usein niissä otetaan annettuna se tosiasia, että vientitulojen saamiseksi on houkuteltava matkailijoita kaukaa. Jos koko matkailusektorin ja -ilmiön ympäristövaikutukset haluttaisiin suuressa mittakaavassa alas, se vaatisi täysin toisenlaista (matkailu)politiikkaa. Pitäisi keskittyä paikallisiin markkinoihin, energian hinnan raju nousu kenties ohjaa kysynnän lähialueille tai jokin tekninen harppaus ratkaisee liikkumisen päästöihin liittyvän ongelman. Stefan Gössling käsittelee mielestäni ansiokkaasti koko matkailujärjestelmää tutkimuksissaan.

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa