Ammattijärjestäjän vierailu – osa I

Tavarat-kierrätykseenOheinen kirjoitukseni on julkaistu alunperin (20.1.2014) Luonto-Liiton kulutus.fi-sivuilla.

Ammattijärjestäjän vierailu – osa I

Ystäväni Eveliina opiskelee ammattijärjestäjäksi. Osana opintojaan hän lupasi tehdä kotikäynnin ja antaa neuvontaa. Siispä kutsuin hänet kylään.

Itselläni ei toki ole akuuttia ongelmaa tavaroiden suhteen. Ajattelin, että on vain mukava antaa ystäväni opintoihin vähän haastetta ja toisaalta yrittää löytää omasta arjesta parannettavaa.

Oma suhteeni tavaroihin on ristiriitainen. Pidän siitä, että ympärillä on tilaa ja esimerkiksi työpöytä on siisti. Toisaalta olen hamsteri, joka ei halua heittää mitään pois.

Tämä ei ole myöskään ensimmäinen kerta kun mietin suhdetta tavaroihin. Vuosien varrella olen jo ehtinyt tehdä monta hyödyllistä temppua.

– Olen haaveillut vastaamisesta 100 tavaran haasteeseen ja inspiroitunut Tavarataivas-elokuvasta.
– Olen käynyt läpi kellarissa vuosikausia lojuneet 30 laatikollista tavaraa.
– Olen luopunut suurimmasta osasta kirjojani – jäljellä on kuitenkin vielä noin seitsemän hyllymetriä.
– Olen antanut CD-levyni pois.
– Olen laskenut käyttäväni vuorokauden aikana yhteensä 125 eri tavaraa.
– Olen laskenut vauvan käyttävän vuorokauden aikana yhteensä 62 eri tavaraa.

Itse olen aina kuvitellut, että ammattijärjestäjiä käyttävät vain keskiluokkaiset ekolifestylestä kiinnostuneet kaupunkilaiset.

Usein ammattijärjestäjiä kaivataan kuitenkin myös sosiaalisin perustein. Elämäntilanne voi olla niin rankka, esimerkiksi läheisen sairastumisen myötä, että siivota ei ehdi ja tilanne riistäytyy käsistä. Apua kannattaisi hakea ajoissa vaikka ihmisiä hävettääkin usein kutsua ketään kotiinsa auttamaan. Palvelu on kuitenkin luottamuksellista ja aluksi selvitetään aina kunkin omat lähtökohdat ja tarpeet.

Yleensä ääripäiden välissä on kuitenkin ihan tavalliset ihmiset ja perheet, jotka kaipaavat tavararaivauksen aloittamiseksi hieman vetoapua ja inspiraatiota. Näitä ovat esimerkiksi kuolinpesän kanssa surutyötä tekevät, muuttajat, putkiremonttia evakossa olevat ja sen sellaiset.

Mitä sitten teimme ammattijärjestäjän kanssa? Hän kyseli suhteestani tavaroihin, kävimme läpi huoneita ja kaappeja, vierailimme kellarissa ja keskustelimme siitä, mitä toimenpiteitä olen tehnyt tavaramäärän hallitsemiseksi ja vähentämiseksi.

Kyseessä oli siis ensimmäinen vierailu, jossa kartoitamme lähtötilanteen. Varsinaiseen toimeen ryhdytään maaliskuun alussa. Silloin ammattijärjestäjä saapuu kotiimme uudestaan ja ryhdymme tositoimeen.

Lue myös tämä: Mikä ihmeen ammattijärjestäjä? Mitä rikkaus on?

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa