Se on siinä! Leo – You are an Ironman. Perjantaina 30.6.2024 tein omatoimisesti Käpylän ja Helsingin helteessä triathlonin täysmatkan – 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja siihen päälle vielä 42,2 km juoksu.
Koko perjantaipäivä ja -ilta siinä meni, mutta oli se kyllä sen arvoista. Suorituksen jälkeen on ollut sellainen olo, että on tullut liikuttua. Tuosta oli hyvä aloittaa kesäloma.
Tällä viikolla tuli täyteen tasan vuosi triathlonharjoittelua. Aloitin lokakuussa 2022 Helsinki Triathlon-seuran valmennusryhmässä. Viime syksyn ja talven harjoittelin ryhmässä, jonka tähtäin oli puolimatkassa.
Olin aina kuvitellut, että tykkään liikkua ja kuntoilla lähinnä itsekseni. Valmennusryhmässä harjoittelu on muuttanut käsitykseni liikunnasta kuitenkin täysin. On mahtavaa harjoitella porukassa ammattivalmentajien johdolla. Liikuntaan tulee vaihtelua eikä itse tarvitse miettiä treeniohjelmia. Voi vain tehdä sen mitä valmentaja ohjeistaa.
Kesäloman ensimmäisenä päivänä kesäkuun viimeisenä päivänä tein omatoimisen puolimatkan triathlonin. Yhteensä 1,9 km uintia, 90 kilometriä pyöräilyä ja 21,1 kilometriä juoksua. Nyt reilu pari kuukautta myöhemmin kesän jo päätyttyä juoksin maratonin eli 42,2 kilometriä.
Edellisen ja ensimmäisen triathlonin puolimatkan olin tehnyt seitsemän vuotta aiemmin vuonna 2016. Tällä kertaa uintivauhtini oli 12 minuuttia ja pyöräily neljä minuuttia nopeampi, kuitenkin juoksussa olin peräti 18 minuuttia hitaampi seitsemän vuoden takaiseen suoritukseen. Juoksu oli siis heikentynyt eniten vaikka sitä olen tehnyt elämässäni ehkä kaikkein eniten tai ainakin kaikkein kauimmin näistä kolmesta lajista.
Vuoden vaihteessa on hyvä hetki pysähtyä arvioimaan mennyttä ja pohtia tulevaa.
Tässä kirjoituksessa käyn läpi vuoden 2022 merkittävimpiä tapahtumia omasta näkökulmastani. Tämä on oma henkilökohtainen toimintakertomus vuoden 2022 osalta.
Sisällys on seuraava:
Tiivistelmä: 22 satunnaista asiaa vuodesta 2022
Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Kesäkuussa kokeilin päivittäistä venyttelyä.
Olen ollut aina se henkilö, joka on ajatellut, että venyttely ei kuulu minulle. Nyt kun ikää on vuosien ja vuosikymmenten varrella tullut lisää, olen pohtinut, että ehkä se sittenkin kuuluu.
Olen pitkään kyllä venytellyt pohkeita ja etureisiä hampaita pestessa tai partaa ajaessa. Lisäksi viime vuonna kokeilin kuukauden verran venytellä takareisiä. Huonolla menestyksellä. Tähän venyttelyni ovatkin jääneet.
Vuoden vaihteessa on hyvä hetki pysähtyä arvioimaan mennyttä ja pohtia tulevaa.
Tässä kirjoituksessa käyn läpi vuoden 2021 merkittävimpiä tapahtumia omasta näkökulmastani. Tämä on oma henkilökohtainen toimintakertomus vuoden 2021 osalta.
Sisällys on seuraava:
Kokeilen tänä vuonna joka kuukausi jotain uutta tapaa. Heinäkuussa ajattelin, että on aika kuntoilla kunnolla ja pyrkiä tekemään kahden treenin päiviä.
Otin tavoitteeksi liikkua joka päivä heinäkuun ajan. Suunnitelmissa oli, että herään joka aamu lomalla viideltä, käyn joka toinen aamu juoksemassa ja joka toinen aamu pyöräilemässä. Tämän lisäksi käyn iltapäivällä tai illalla vielä ylimääräisellä pyörälenkillä. Vähintään niinä päivinä, kun olen käynyt aamulla juoksemassa.
Näiden lisäksi jatkan joka aamuisia 7 minute workout -lihaskuntotreenejä, joita olen tehnyt keskeytyksettä joka ikinen päivä nyt jo yli 1,5-vuoden ajan eli 1.1.2020 lähtien.
Heinäkuun alussa olimme lomailemassa Hangossa, kuin puolivälissä päivä Kristiinankaupungissa sekä kuun lopussa vielä Uudessakaupungissa ja Joensuussa. Kuntoilut piti siis sovittaa loma- ja mökkimatkoihin.
Kuukausi lähtikin aluksi hyvin käyntiin. Onnistuin pitämään päivittäistä liikuntarytmiä yllä 2/3 kuukaudesta. Tämän jälkeen flunssa sekoitti kuviot.
Nautin siitä, että nousen ylös aikaisin ja hoidan päivän liikunnat heti alta pois. Tämä antaa huimasti energiaa päivään.
Seuraan mielenkiinnolla myös kehoni reaktioita ja valmiutta. Käytössäni on Oura ja Apple Watch. Siinä missä Apple Watch tyypillisesti vain kehottaa minua liikkumaan entistä enemmän, Oura toppuuttelee ja vaatii lepäämään.
Luen ja kuuntelen niin paljon kirjoja, että oma kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Nyt ajattelin toukokuussa investoida hiukan aikaani myös kirjoittamiseen. Kirjoitan siis kuukauden ajan päivittäin päiväkirjaa. Osan merkinnöistä julkaisen täällä blogissani, osaa en.
Tämä kokeilu on osa vuoden 2021 aikana joka kuukausi kokeilemiani uusia asioita. Aiemmin olen tänä vuonna kokeillut päiväunia, säännöllistä nukkumaanmenoaikaa, takareisien venyttelyä ja etätyön tarkistuslistaa.
Aamulla kello soi tuttuun tapaan klo 4.45. Jäin kuitenkin sänkyyn taas aivan liian pitkäksi aikaa kuuntelemaan kirjaa ja lukemaan uutisia. Pitäisi ryhdistäytyä ja päästä ylös viimeistään klo 5.00.
Kuuntelin aamulla herättyäni Julia Cameronin kirjaa Kuuntelemisen polku. Cameron käy kirjassaan läpi kokemuksiaan kuuntelemisesta. Kirjassa hän muistuttaa myös aikaisemmissa kirjoissaan olleista aamusivuista. Aamusivuissa kyse on siitä, että herää joka aamu 45 minuuttia normaalia aiemmin ja kirjoittaa mitä mieleen tulee.
Cameronin innoittamana ajattelin, että alan kirjoittaa päiväkirjaa. En ehkä aamuisin, koska silloin minulla on jo omat rutiinini. Ehkä päiväkirjan kirjoittaminen sopisi aina illan päätteeksi ja toimisi näin samalla reflektointina päivän kokemuksiin. Harkitsen, että voisin kokeilla päiväkirjan kirjoittamista esimerkiksi toukokuun ajan yhtenä tämän vuoden kuukausittaisista 30 päivän kokeiluistani.
Otetaan päiväkirjan kirjoittamiseen kuitenkin pieni varaslähtö ja aloitetaan se jo nyt, kun puoliso lähti asioille ja lapset menivät naapuriin katsomaan elokuvaa.
Vuoden 2021 aikana kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Tammikuussa testissä oli päivätorkut ja helmikuussa säännöllinen nukkumaanmenoaika.
Liikkuvuuteni ei ole koskaan ollut kovin hyvä. Erityisesti takareidet ovat lenkkeilyn myötä kireät eikä minulla ole ollut mitään mahdollisuutta saada sormia lattiaan suorilla jaloilla. Maaliskuussa päätin ottaa kokeiluun takareisien venytykset.
Tavoitteeksi asetin, että saisin kuukauden päätteeksi sormet lattiaan suorilla jaloilla.
Toisinaan olen aiemminkin yrittänyt venytellä takareisiä, mutta merkittävää kehitystä ei ole tapahtunut suuntaan tai toiseen.
Tavoitteena oli aluksi venytellä päivittäin vähintään kerran noin 30 sekunnin ajan. Käytännössä tämä tarkoitti sormien kurottelua kohti lattiaa.