Se on siinä! Leo – You are an Ironman. Perjantaina 30.6.2024 tein omatoimisesti Käpylän ja Helsingin helteessä triathlonin täysmatkan – 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja siihen päälle vielä 42,2 km juoksu.
Koko perjantaipäivä ja -ilta siinä meni, mutta oli se kyllä sen arvoista. Suorituksen jälkeen on ollut sellainen olo, että on tullut liikuttua. Tuosta oli hyvä aloittaa kesäloma.
Tällä viikolla tuli täyteen tasan vuosi triathlonharjoittelua. Aloitin lokakuussa 2022 Helsinki Triathlon-seuran valmennusryhmässä. Viime syksyn ja talven harjoittelin ryhmässä, jonka tähtäin oli puolimatkassa.
Olin aina kuvitellut, että tykkään liikkua ja kuntoilla lähinnä itsekseni. Valmennusryhmässä harjoittelu on muuttanut käsitykseni liikunnasta kuitenkin täysin. On mahtavaa harjoitella porukassa ammattivalmentajien johdolla. Liikuntaan tulee vaihtelua eikä itse tarvitse miettiä treeniohjelmia. Voi vain tehdä sen mitä valmentaja ohjeistaa.
Kesäloman ensimmäisenä päivänä kesäkuun viimeisenä päivänä tein omatoimisen puolimatkan triathlonin. Yhteensä 1,9 km uintia, 90 kilometriä pyöräilyä ja 21,1 kilometriä juoksua. Nyt reilu pari kuukautta myöhemmin kesän jo päätyttyä juoksin maratonin eli 42,2 kilometriä.
Edellisen ja ensimmäisen triathlonin puolimatkan olin tehnyt seitsemän vuotta aiemmin vuonna 2016. Tällä kertaa uintivauhtini oli 12 minuuttia ja pyöräily neljä minuuttia nopeampi, kuitenkin juoksussa olin peräti 18 minuuttia hitaampi seitsemän vuoden takaiseen suoritukseen. Juoksu oli siis heikentynyt eniten vaikka sitä olen tehnyt elämässäni ehkä kaikkein eniten tai ainakin kaikkein kauimmin näistä kolmesta lajista.
Vuoden vaihteessa on hyvä hetki pysähtyä arvioimaan mennyttä ja pohtia tulevaa.
Tässä kirjoituksessa käyn läpi vuoden 2022 merkittävimpiä tapahtumia omasta näkökulmastani. Tämä on oma henkilökohtainen toimintakertomus vuoden 2022 osalta.
Sisällys on seuraava:
Tiivistelmä: 22 satunnaista asiaa vuodesta 2022
Maailmalta: Sota, YK:n biodiversiteettikokous ja kolme numeroa kestävyydestä
Töitä, luottamustehtäviä ja vapaaehtoistoimintaa
Perhe: 11 koronatartuntaa sekä 15 ja 20 vuotta yhteiseloa
Liikunta: Henkilökohtainen valmentaja ja uusi triathlonharrastus
Tehokkuuden taika -kirjan ilmestyminen
378 kuunneltua tai luettua kirjaa ja kaksi kustannussopimusta
Yhteensä 10 erilaista 30 päivän kokeilua
Minimalismi ja 246 henkilökohtaista tavaraa
Sijoittaminen: Lahjoituksia yhteensä 9176 + 5786 euroa
Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Kesäkuussa kokeilin päivittäistä venyttelyä.
Sormet jäävät vielä kauaksi varpaista, kun pohkeista, takareisistä ja alaselästä ottaa kiinni.
Olen ollut aina se henkilö, joka on ajatellut, että venyttely ei kuulu minulle. Nyt kun ikää on vuosien ja vuosikymmenten varrella tullut lisää, olen pohtinut, että ehkä se sittenkin kuuluu.
Olen pitkään kyllä venytellyt pohkeita ja etureisiä hampaita pestessa tai partaa ajaessa. Lisäksi viime vuonna kokeilin kuukauden verran venytellä takareisiä. Huonolla menestyksellä. Tähän venyttelyni ovatkin jääneet.
Vuoden vaihteessa on hyvä hetki pysähtyä arvioimaan mennyttä ja pohtia tulevaa.
Tässä kirjoituksessa käyn läpi vuoden 2021 merkittävimpiä tapahtumia omasta näkökulmastani. Tämä on oma henkilökohtainen toimintakertomus vuoden 2021 osalta.
Kokeilen tänä vuonna joka kuukausi jotain uutta tapaa. Heinäkuussa ajattelin, että on aika kuntoilla kunnolla ja pyrkiä tekemään kahden treenin päiviä.
Otin tavoitteeksi liikkua joka päivä heinäkuun ajan. Suunnitelmissa oli, että herään joka aamu lomalla viideltä, käyn joka toinen aamu juoksemassa ja joka toinen aamu pyöräilemässä. Tämän lisäksi käyn iltapäivällä tai illalla vielä ylimääräisellä pyörälenkillä. Vähintään niinä päivinä, kun olen käynyt aamulla juoksemassa.
Näiden lisäksi jatkan joka aamuisia 7 minute workout -lihaskuntotreenejä, joita olen tehnyt keskeytyksettä joka ikinen päivä nyt jo yli 1,5-vuoden ajan eli 1.1.2020 lähtien.
Heinäkuun alussa olimme lomailemassa Hangossa, kuin puolivälissä päivä Kristiinankaupungissa sekä kuun lopussa vielä Uudessakaupungissa ja Joensuussa. Kuntoilut piti siis sovittaa loma- ja mökkimatkoihin.
Kuukausi lähtikin aluksi hyvin käyntiin. Onnistuin pitämään päivittäistä liikuntarytmiä yllä 2/3 kuukaudesta. Tämän jälkeen flunssa sekoitti kuviot.
Nautin siitä, että nousen ylös aikaisin ja hoidan päivän liikunnat heti alta pois. Tämä antaa huimasti energiaa päivään.
Apple Watching ja Ouran ilmoitukset samalta aamulta.
Seuraan mielenkiinnolla myös kehoni reaktioita ja valmiutta. Käytössäni on Oura ja Apple Watch. Siinä missä Apple Watch tyypillisesti vain kehottaa minua liikkumaan entistä enemmän, Oura toppuuttelee ja vaatii lepäämään.
Luen ja kuuntelen niin paljon kirjoja, että oma kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Nyt ajattelin toukokuussa investoida hiukan aikaani myös kirjoittamiseen. Kirjoitan siis kuukauden ajan päivittäin päiväkirjaa. Osan merkinnöistä julkaisen täällä blogissani, osaa en.
Aamulla kello soi tuttuun tapaan klo 4.45. Jäin kuitenkin sänkyyn taas aivan liian pitkäksi aikaa kuuntelemaan kirjaa ja lukemaan uutisia. Pitäisi ryhdistäytyä ja päästä ylös viimeistään klo 5.00.
Kuuntelin aamulla herättyäni Julia Cameronin kirjaa Kuuntelemisen polku. Cameron käy kirjassaan läpi kokemuksiaan kuuntelemisesta. Kirjassa hän muistuttaa myös aikaisemmissa kirjoissaan olleista aamusivuista. Aamusivuissa kyse on siitä, että herää joka aamu 45 minuuttia normaalia aiemmin ja kirjoittaa mitä mieleen tulee.
Cameronin innoittamana ajattelin, että alan kirjoittaa päiväkirjaa. En ehkä aamuisin, koska silloin minulla on jo omat rutiinini. Ehkä päiväkirjan kirjoittaminen sopisi aina illan päätteeksi ja toimisi näin samalla reflektointina päivän kokemuksiin. Harkitsen, että voisin kokeilla päiväkirjan kirjoittamista esimerkiksi toukokuun ajan yhtenä tämän vuoden kuukausittaisista 30 päivän kokeiluistani.
Otetaan päiväkirjan kirjoittamiseen kuitenkin pieni varaslähtö ja aloitetaan se jo nyt, kun puoliso lähti asioille ja lapset menivät naapuriin katsomaan elokuvaa.
Liikkuvuuteni ei ole koskaan ollut kovin hyvä. Erityisesti takareidet ovat lenkkeilyn myötä kireät eikä minulla ole ollut mitään mahdollisuutta saada sormia lattiaan suorilla jaloilla. Maaliskuussa päätin ottaa kokeiluun takareisien venytykset.
Tavoitteeksi asetin, että saisin kuukauden päätteeksi sormet lattiaan suorilla jaloilla.
Toisinaan olen aiemminkin yrittänyt venytellä takareisiä, mutta merkittävää kehitystä ei ole tapahtunut suuntaan tai toiseen.
Tavoitteena oli aluksi venytellä päivittäin vähintään kerran noin 30 sekunnin ajan. Käytännössä tämä tarkoitti sormien kurottelua kohti lattiaa.
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen.
Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka.
Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki.
Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e.
Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi
Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa.
Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo.
Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!
Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun.
Tein pari päivää sitten omatoimisesti triathlonin täysmatkan.
Täytyy sanoa, että kyllähän se keho tuossa todella koville ja aikamoiseen stressitilaan joutui, vaikka tein suorituksen tietoisesti kevyesti ja kokonaisuudessaan peruskuntoalueella.
Välittömästi triathlonin jälkeen: -etova olo eikä ruoka maistunut vaikka energiavajetta oli huomattavasti -niska oli jumissa -hiukan huimausta ja näön hyvin lievää sumenemista. -sain nukuttua yöllä vain 4 h 35 min.
Seuraavana päivänä: -kyynärtaipeet olivat kipeät ja käsien suoristaminen sattui (mistä ihmeestä tämä tuli?) -pää ja niska olivat lievästi kipeät -etureidet olivat kipeät ja portaiden kävely alaspäin oli tuskallista -vasemman jalan akillesjänne sattui portaita alas kävellessä -oikean jalan etuvarpaan kynsi oli kipeä -leposyke oli ensimmäisenä aamuna noin 10 lyöntiä normaalia korkeammalla
Toisena päivänä: -leposyke oli palautunut normaaliksi, mutta kehon lämpötila oli 0,4 astetta normaalia korkeammalla. -etureidet, vasemman jalan akillesjänne ja oikean jalan etuvarpaan kynsi olivat edelleen arkoja. -aamuvenyttelyt ja 7 minuutin lihaskuntotreeni tuntui jo melkein normaalilta -pyöräilin kevyesti noin 12 km ja osallistuin Helsingissä Pride-tapahtumaan
Garminin urheilukellon mukaan kehon energiatilanne (body battery) oli suorituksen jälkeen seuraavana aamuna vain 17/100 ja harjoitteluvalmius oli 1/100. Toisena aamuna Body batteri olikin jo 88/100, mutta harjoitteluvalmius edelleen heikko.
Nyt kolmantena aamuna/päivänä olo tuntuu jo kuitenkin energiseltä tai ainakin normaalilta ja sellaiselta, että ihan hyvin voisi lähteä treenaamaan.
Täytyy todeta, että palautuminen on oikeastaan aika mahtavaa! Tässä tuntee sen miten oma keho muuttuu aiempaan verrattuna hyvin raihnaisesta ja osatoimintakykyisestä taas takaisin tunti tunnilta ja päivä päivältä kykenevämmäksi ja parempivointiseksi. Hyvä muistutus siitä, miten iso rooli fyysisellä suorituskyvyllä on omaan jaksamiseen, toimintakykyyn ja mielen hyvinvointiin.
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?
Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal.
Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain.
Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?
Tässä lista ja arvio kaloreista: -banaani, 100 kcal -nuudeleita soijarouheella, 400 kcal -4 x vauhtikarkki, 168 kcal -6 x ruispalaleipää, 438 kcal -6 x margariini leivän päälle, 210 kcal -6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal -pastaa soijarouheella, 600 kcal -8 dl smoothieta, 720 kcal -4 dl appelsiinimehua, 180 kcal -4 x Mariannekarkki, 80 kcal -suklaajäätelötötterö, 200 kcal -urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal -nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal -vesi 2 dl, 0 kcal
Yhteensä 3937 kcal
Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal.
Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!
Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta.
Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta.
Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana.
Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi.
Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa.
Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille!
Mutta mitä seuraavaksi?
Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt?
Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt.
Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua.
Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e.
Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e.
Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä.