Usein sanotaan, että lapsen myötä kotitöitä pitää tehdä paljon enemmän. Tämän on totta myös meidän tapauksessa.
Esimerkiksi imurointia, luuttuamista, pölyjen pyyhintää ja pihatöitä on paljon enemmän. Meillä kaikkia näitä asioita vain tekee lapsi.
Ohessa on videoita ja kuvia yhden päivän aktiviteeteista ja leikeistä.
Aamulla imuroidaan.
YK on julistanut maaliskuun 20. päivän ensimmäiseksi onnellisuuden päiväksi.
Olen itse kirjoittanut onnellisuudesta aiemmin esimerkiksi Luonto-Liiton Kulutus.fi-blogiin ja Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden Onnellinen yhteiskunta -projektiin.
Tässä on onnellisuuspäivän kunniaksi tiivistetysti vielä onnellisuudesta niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta.
Olen hoitovapaalla ensi syksyyn asti. Samalla liityin siihen harvinaiseen parin prosentin isien joukkoon, jotka pitävät isäkuukautta pidemmän vanhempainvapaan.
Uskomatonta, että 98 prosenttia kaikista isistä jättää mahdollisuuden käyttämättä!
Olisi varmasti järkevää, että myös isille kehittyisi vankka hoitosuhde omaan lapseensa. Tästä syystä perhevapaita kannattaisi kehittää kohti 6+6+6 -mallia. Mallissa vanhempainvapaa jaettaisiin kolmeen jaksoon, joista yksi on tarkoitettu äidille, yksi isälle ja yhden vanhemmat jakaisivat keskenään.
Asiasta on tarkemmin esimerkiksi THL:n raportissa (pdf).
Itseäni hoitovapaassa jännittää eniten se, miten pystyn pitämään näppini erossa kaiken maailman kiinnostavista projekteista. Helsingin kaupunginvaltuutetun tehtävät pitävät minut joka tapauksessa kiinni päivän politiikassa, joten mitään sen kummempaa ei tarvita.
Ohessa on ensimmäisen hoitovapaapäiväni menot.
Kirjoitin Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliiton Hidas vanhemmuus -kampanjan sivuille hitaasta vanhemmuudesta.
Hidas vanhemmuus on ympäristöystävällistä
Luonto-Liiton pääsihteerinä istun vuodessa sadoissa kokouksissa, käyn puhumassa lukemattomissa seminaareissa ja tilaisuuksissa sekä annan viikoittain haastatteluja tiedotusvälineille samalla kun yritän selvitä päivittäin tulevista sadoista sähköposteista ja muista yhteydenotoista.
Töiden lisäksi kirjoittelen lähes päivittäin blogia, käyn juoksemassa ja pyöräilen. Puolisoni on vanhempainvapaan aikana viimeistellyt väitöskirjansa sekä kirjoittanut useita artikkeleita ja selvityksiä.
Välillä tuntuu siltä, että oma arkemme on kaikkea muuta kuin hidasta.
Oheinen kirjoitus on alunperin julkaistu Luonto-Liiton kulutus.fi -sivustolla.
Vuoden vaihteessa monessa kodissa tehdään joulu- tai kausisiivousta. Niin meilläkin.
Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä kaappien ja kellarin läpikäymistä sekä ylimääräisen tai käyttämättömän tavaran kierrätykseen laittamista.
Itse olen yrittänyt noudattaa sellaista periaatetta, että jos jotain esinettä ei ole yli vuoteen tarvinnut tai käyttänyt lainkaan, kannattaa se laittaa mieluimmin kierrätykseen kuin säilöä omissa nurkissa.
Tietysti poikkeuksiakin on. Esimerkiksi monet muistoesineet tai kirjahyllyn kirjat lojuvat vuodesta toiseen eri paikoissa käyttämättöminä.
Tällä kertaa yritin laittaa tavaraa kiertoon poikkeuksellisen kovalla kädellä.
Olen kirjoittanut Ekoisi-blogia heinäkuusta 2011 lähtien. Viime aikoina olemme kotona miettineet lapsen julkisuudessa esiintymistä.
Tällä hetkellä minua kysytään usein haastatteluihin esimerkiksi sukupuolisensitiivisyydestä, vaipattomuudesta ja monista muista ekovanhemmuuteen liittyvästä jutuista.
On tietysti ilahduttavaa, että ekovanhemmuus ja nimenomaan isän näkökulma siihen kiinnostavat niin monia.
Toistaiseksi olen halunnut kertoa hyvinä pitämistäni jutuista niin avoimesti kuin mahdollista. Tosin lapsen nimeä ei ole mainittu jutuissa tai blogissa pitkään aikaan. Kuvia ja muita arkisia asioita olen julkaissut kuitenkin sitäkin enemmän.
Onko kuitenkaan lapsen kannalta sopivaa toimia esimerkkiperheenä eri jutuissa?
Osallistuin keskiviikkona (14.11.) Työturvallisuuskeskuksen sekä valmennus ja konsulttiyritys Humapin järjestämään Esimiesten työhyvinvointifoorumiin.
Tilaisuudessa pohdittiin ihmisen hyvinvoinnin, onnellisuuden ja erityisesti työhyvinvoinnin keskeisiä tekijöitä sekä käytiin läpi mm. Maslowin tarvehierarkiaa työhyvinvoinnin näkökulmasta.
Työhyvinvointi on kokemus. Se mihin kiinnitetään huomiota, se kasvaa. Kannattaa siis miettiä, onko syytä aina penkoa sitä, mikä on huonosti vai mieluimmin miettiä niitä juttuja, jotka ovat hyvin.
Kesällä kaaduin polkupyörällä ja olkaluuni murtui. Isäkuukausi meni käteen ja puolisoni joutui hoitamaan lastamme.
Nyt olen ehdolla kunnallisvaaleissa. Viimeiset kolme viikkoa olen käyttänyt lähes kaiken mahdollisen ajan kampanjointiin. Suurimman kampanjatyön on kuitenkin tehnyt puolisoni. Hän on ollut kaikki nuo ajat yhteisen lapsemme kanssa.
Mieleeni tuli Kennedyistä kertova sarja, jossa perheen tuki oli lasten menestyksen takana. Sama koskee minua. Ilman puolisoni tukea minulla ei olisi mitään mahdollisuuksia vaikkapa edistää ekoisi-blogin muodossa ekologista vanhemmuutta.
Lapsiperhearki on huomattavasti helpompaa, kun sitä on jakamassa kaksi vanhempaa, jotka ovat myös valmiita tukemaan toisen henkilökohtaisia projekteja. Viime keväänä puolisoni viimeisteli väitöskirjansa. Silloin joustin omista tehtävistäni ja olin enemmän lapsen kanssa.
Mitä on hyvä vanhemmuus? Tyypillisesti tällä ajatellaan, että vanhempi viettää paljon aikaa lapsen kanssa, pitää hänestä huolta, luo perusturvallisuutta ja rakastaa.
Usein hyvään vanhemmuuteen liitetään myös sellaisia asioita kuin ruuan laittaminen tai leipominen, puuveneen rakentaminen lapselle tai retkillä käynti. Hyvään vanhemmuuteen liittyy helposti historian ja kulttuurin painolastia, vanhojen tapojen ihannointia.
Esimerkiksi valmisruuan lämmittämistä mikrossa tai lapsen laittaminen varhain päivähoitoon ei välttämättä mielletä hyvän vanhemmuuden merkiksi.
Itse mietin asiaa kuitenkin yleensä siitä näkökulmasta, millaista on hyvä ekovanhemmuus. Hyvään ekovanhemmuuteen kuuluu esimerkiksi turhien asuinneliöiden ja tavaran välttäminen, joukkoliikenteen suosiminen ja kestovaipat.
Tässä kymmenen asiaa, joita tekemällä koen itse olevani hyvä ekovanhempi:
Kirjoittelin viime viikolla vegaaniruokavaliosta päiväkodissa.
Viikonloppuna kävimme hyvän ystävämme lapsen nimijuhlissa ja kummilapsemme 2-vuotissyntymäpäivillä, joten jatketaan vielä toisen kirjoituksen verran ruokateemasta.
Ekologisista nimijuhlista olen kirjoittanut aikanaan tänne. Itselleni juhlatarjoilut ovat yleensä aika niukkoja.
En käytä alkoholia, olen ruokavalioltani vegaani eli en syö mitään eläinperäistä ruokaa ja lisäksi vältän roskaruokaa, kuten karkkeja, pullaa, kakkuja, keksejä, sipsejä ja limsaa, niin paljon kuin mahdollista. Taaperomme noudattaa tällä hetkellä luonnollisesti samaa ruokavaliota.
Viikonlopun juhlissa tilanne oli kuitenkin toinen. Ikinä meitä ei ole huomioitu varmasti yhtä hyvin kuin noissa juhlissa. Suurin osa tarjoiluista oli vegaanisia ja taaperoille (+ allekirjoittaneelle) oli tehty oikein oma juhlakakku.