Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Kesäkuussa kokeilin päivittäistä venyttelyä.
Olen ollut aina se henkilö, joka on ajatellut, että venyttely ei kuulu minulle. Nyt kun ikää on vuosien ja vuosikymmenten varrella tullut lisää, olen pohtinut, että ehkä se sittenkin kuuluu.
Olen pitkään kyllä venytellyt pohkeita ja etureisiä hampaita pestessa tai partaa ajaessa. Lisäksi viime vuonna kokeilin kuukauden verran venytellä takareisiä. Huonolla menestyksellä. Tähän venyttelyni ovatkin jääneet.
Kesäkuussa 2022 kuuntelin tai luin yhteensä 29 kirjaa. Kuluneen vuoden aikana kirjoja on kertynyt nyt yhteensä 180 kpl.
Tässä nostot kesäkuun kirjoista:
Alla näistä ja kaikista muista kuukauden aikana kuuntelemista/lukemista kirjoista pieni tiivistelmä ja omat lyhyet havainnot tai mieleen jääneet asiat.
Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Toukokuussa tavoitteena oli nukkua vähintään kuusi tuntia yössä ja myöhäistää heräämisaikaani tunnilla.
Aloitin huhtikuussa lintujen bongauksen ohella myös viikottaiset personal trainer -sessiot. Mainio valmentajani seuraa viikottain ruokavaliota, unta sekä liikuntaa. Ensimmäiset kuukaudet ovat menneet liikkuvuuden parantamisessa eli lähinnä erilaisten venytysten parissa.
Yhteen asiaan valmentaja kiinnitti kuitenkin heti huomiota. Nukun aivan liian vähän.
Esimerkiksi maaliskuussa 2022 keskimääräinen uneni kesto oli 5h 34 minuuttia. Tiedän, että tämä on kovin vähän enkä usko, että olisin mitenkään erityisen vähäuninen. Tästä huolimatta en ole vuosien varrella juurikaan nukkunut pidempään. Esimerkiksi vuonna 2021 nukuin keskimäärin 5h 47 min yössä, vuonna 2020 keskimäärin 5h 45 min yössä ja vuonna 2019 keskimäärin 5h 47 min yössä. Kuukausittaiset vaihtelut ovat olleet 5h 17 min ja 6h 19 minuutin välillä.
Toukokuussa 2022 kuuntelin tai luin yhteensä 31 kirjaa. Vuoden aikana kirjoja on kertynyt nyt yhteensä 151 kpl.
Tässä nostot toukokuun kirjoista:
Kuukauden vaikuttavin romaani oli Agustina Bazterrica: Rotukarja
Kuukauden paras tietokirja oli Adam Grant: Mieti vielä
Kuukauden kiinnostavin yhteiskuntaa käsittelevä teos oli Osmo Soininvaara: 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka
Kuukauden koskettavin kirja oli Anneli Juutilainen: Lähtösi jälkeen
Kuukauden paras ympäristökirja oli Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta
Kuukauden paras selfhelp-kirja oli Joni Jaakkola: Väkevä Elämä
Kuukauden paras businesskirja oli Antti Isokangas, Jani Niipola & Riku Vassinen: Viherpesuopas
Alla näistä ja kaikista muista toukokuun aikana kuuntelemista/lukemista kirjoista pieni tiivistelmä ja omat lyhyet havainnot tai mieleen jääneet asiat.
Väkevä elämä: Millainen on tyypillinen viikkoni?
Minulla oli kunnia osallistu tällä viikolla suuresi ihailemani Joni Jaakkolan Väkevä elämä -podcastin nauhoitukseen.
Tämä oli todellakin kunnia, koska Jaakkolan kirja Väkevä elämä on mielestäni yksi viime vuosien parhaimpia kattauksia hyvään, tasapainoiseen ja väkevään elämään. Kirja resonoi vahvasti oman ajatteluni kanssa. Podcastia varten kuuntelin kirjan tällä viikolla uudelleen.
Joni oli lukenut myös oman kirjani Tehokkuuden taika ja kutsui minut sitä kautta podcastiinsa.
Jakso on tulossa ulos lähiviikkoina, mutta spoilaan hiukan. Ensimmäisenä Joni kysyi millainen on tyypillinen viikkoni.
Koska seuraan ajankäyttöäni Toggl Track -sovelluksella ja listaan tekemisiäni kohtalaisen tarkkaan exceliin, oli tähän helppo vastata ihan konkreettiseen dataan ja tietoon perustuen.
Aika usein ajankäyttömme on kovin erilaista kuin mitä kuvittelemme tai haluaisimme sen olevan. Tämän voi välttää sillä, että seuraa ajankäyttöään ja varaa aikaa sille, mitä pitää kaikkein tärkeimpänä.
Tässä tyypillinen viikkoni vuoden 2022 viiden ensimmäisen kuukauden osalta:
Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Huhtikuussa otin tavoitteeksi tunnistaa vähintään 30 lintua.
Kokeilun tavoitteena oli, että tunnistaisin keskimäärin joka päivä vähintään yhden linnun. Lopulta kuukauden päätteeksi listalla oli tasan 40 eri lintua.
En ole koskaan lapsena, nuorena tai aikuisena oppinut tunnistamaa lintuja. Ympäristöihmisenä tämä on ollut tietysti välillä vähän arka paikka ja noloa. Olkoonkin, että ei luonnon arvostus tai sen itseisarvon puolustaminen toki lajitunnistuksesta ole kiinni.
Apunani huhtikuun kokeilussa oli lapseni kiikarit, internet, Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola sekä kirjastosta lainatut pari lintukirjaa. Vappuaattona viimeisen linnun minulle tunnisti Birdlife aktiivi Markus Keskitalo. Ilman muiden apua ja tukea en olisi millään oppinut niin paljon kuin opin.
Vappupäivänä juoksulenkillä tunnistin itsekseni yhteensä 16 lintua matkalla Käpylästä Kalasatamaan, Kaivopuistoon ja Töölönlahdelle. Ylen lintutestissä tunnistin helposti 23/30 lajia.
Huhtikuun aikana kävin kaksi kertaa tarkkailemassa lintuja Kumpulassa ja yhden kerran erikseen Lauttasaaressa. Muuten havainnot on tehty normaalin arkiliikunnan yhteydessä juostessa tai pyöräillessä. Ilman Tapani Veistolan apua en olisi millään saanut täyteen 30 lintua.
Erityisen antoisaksi tämän kokeilun teki se, että ympäristöä tuli tarkkailtua ihan uudella tavalla. Lisäksi parin kokeneen ystävän myötä linnuista oppi todella paljon uutta.
Nyt kun 40 lajia on kerätty, tekisi mieli tietysti vastata Birdlifen 100 lintulajin haasteeseen.
Ohessa vielä lista tunnistetuista linnuista huhtikuussa:
Huhtikuussa 2022 kuuntelin tai luin yhteensä 30 kirjaa. Vuoden aikana kirjoja on kertynyt nyt yhteensä 120 kpl.
Tässä nostot huhtikuun kirjoista:
Alla näistä ja kaikista muista huhtikuun aikana kuuntelemista/lukemista kirjoista pieni tiivistelmä ja omat lyhyet havainnot tai mieleen jääneet asiat.
Tämän vuoden 100. lukemani tai kuuntelemani kirja oli Oliver Burkemanin Neljätuhatta viikkoa.
Vuoden 2020 alusta lähtien olen lukenut tai kuunnellut yhteensä 853 kirjaa eli keskimäärin hiukan yli yhden kirjan päivässä.
Mistä tähän löytyy aikaa? Kuuntelen kirjoja aamuisin ja iltaisin, juoksulenkeillä ja pyöräillessä sekä kotitöitä tehdessä. Lisäksi kuuntelen kirjat kaksinkertaisella nopeudella. Tämä auttaa keskittymään sisältöön eikä ajatus lähde harhailemaan niin helposti.
Vaikka kaksinkertainen nopeuskin on hitaampi kuin lukunopeus, on äänikirjojen ylivoima siinä, että niitä voi kuunnella noissa yllämainituissa tilantessa. Käyttöliittymä on yksinkertaisesti ylivoimainen. Äänikirjojen ohella luen kuitenkin päivittäin myös ekirjoja ja paperikirjoja.
Suomalaiset katsovat televisiota keskimäärin kolme tuntia päivässä ja viettävät aikaa sosiaalisessa mediassa noin 4-5 tuntia. Näistä kirjojen kuuntelu on itselläni pois. Jostain luin, että koronakeväänä suomalaisilla kului keskimäärin 9,5 tuntia päivässä eri medioiden parissa. Korona on vähentänyt myös omia sosiaalisia kontakteja ja senkin ajan olen käyttänyt pitkälle kirjojen lukemiseen/kuuntelemiseen.
Mutta siis Burkemanin kirjaan. Meillä on kyllä tarpeeksi aikaa tehdä suunnitelmia mutta valitettavan harvoin aikaa toteuttaa niitä.
Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Maaliskuussa kokeilin miltä tuntuu lopettaa uutisten seuraaminen ja mitä tuosta säästyneellä ajalla voi tehdä.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuun lopulla, seurasin ja luin monien muiden tavoin uutisia aika paljon.
Katsoin ruutuaikasovelluksestani helmikuun viimeisellä viikolla, että olin seurannut uutisia keskimäärin 126 minuuttia joka päivä. Yhteensä viikon aikana siis noin 15 tuntia. Kaksi kokonaista työpäivää doomskrollausta. Helmikuussa koko kuukauden osalta uutisten seurantaan kului aikaa keskimäärin tunti päivässä.
Tilanne ahdisti kahdestakin syystä. Ensinnäkin huonoista uutisista tulee huono olo. Varsinkin kun omat vaikutusmahdollisuudet tilanteeseen ovat rahan lahjoittamista lukuunottamatta aika rajalliset. Toisekseen uutisten seuraaminen ahdisti siitä näkökulmasta, että siihen kului paljon aikaa ja muut hommat jäivät vähemmälle. Mietin, mitä voisin tehdä, jos minulla olisi tunti enemmän aikaa päivässä. Voisinko kirjoittaa tuossa ajassa vaikka kirjan?
Ajattelin, että maaliskuu ja nykyinen maailmantilanne on haastavin mahdollinen ajankohta rajoittaa omaa uutisten seuraamista radikaalisti. Siispä kokeilemaan!
Maaliskuussa 2022 kuuntelin tai luin yhteensä 31 kirjaa. Vuoden aikana kirjoja on kertynyt nyt yhteensä 90 kpl.
Kansallista Lukuviikkoa vietetään 4.–10.4.2022 otsikolla Lukemalla parempi maailma. Ehkä oheisesta listasta löytyy jotain vinkkejä Lukuviikolle.
Tässä nostot maaliskuun kirjoista:
Alla näistä ja kaikista muista maaliskuun kirjoista pieni tiivistelmä ja omat lyhyet havainnot tai mieleen jääneet asiat.
Kuinka pitkään tätä voidaan pitää hyväksyttävänä toimintana? Kuinka pitkään ajattelit vielä itse syödä broileria?
Suomessa lähes neljä miljoonaa broileria hylätään teurastamoissa vuosittain, eli ne eivät päädy ihmisravinnoksi. Syitä hylkäykseen ovat muun muassa erilaiset ihotulehdukset, kuten paiseet, sekä murtumat.
Kaikkiaan Ruokaviraston tilastojen mukaan viime vuoden aikana teurastamoille tuotiin lähes 82 miljoonaa broileria ja niiden emoa.
https://animalia.fi/2025/11/19/miljoonat-broilerit-ovat-niin-sairaita-etta-ne-eivat-kelpaa-ruuaksi/
Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa.
Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta.
Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään.
Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä.
Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.
Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä.
Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
Kirjamessujen kävijämäärät rikkoivat viime viikolla uusia ennätyksiä. Kirjat kiinnostavat, joten tässä pari erinomaista kirjasuositusta kaikille, jos ette ole jo lukeneet/kuunnelleet tai muuten jo täyttäneet sähköistä tai fyysistä kirjahyllyä uusilla kirjoilla viikonlopun aikana.
Sami Keto: enemmän kuin sapiens
Mitä on olla ihminen? Kohti kestävämpää suhdetta maailmaan! Loistava kirja lajien luontosuhteesta. Kirja laajentaa ja syventää merkittävästi sen esikuvana toiminutta sinänsä erinomaista Yuval Noah Hararin Sapiens - Ihmisen lyhyt historia -teosta. Sami Keto osoittaa lukemattomin esimerkein upeasti ihmisen paikan osana luontoa.
”Maailman vaikutusvaltaisimpia eliöitä ovat olleet sinibakteerit, jotka muuttivat maapallon ilmakehän hapellisiksi ja mahdollistivat valtavan määrän muun elämän kehittynistä.”
Kun ihastellaan tai kauhistellaan ihmisen maankäyttöä esimerkiksi maanviljelyksen myötä, on hyvä muistaa, että lehtimuurahainen on harjoittanut menestyksellistä maanviljelyä jo 50 miljoonan vuoden ajan. Tai kun ihastellaan ihmisen kommunikointikykyä, kannattaisi vaikka tutustua valaiden tai delfiinien viestintään. Ihminen ja sen kulttuuri on täysin riippuvaista luonnosta. Kannattaa toimia ja elää sen mukaan.
Paavo Teittinen: Pitkä vuoro - Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen
Jos kuvittelit, että pakkotyötä ei ole Suomessa, kannattaa lukea tai kuunnella tämä kirja. Viimeistään nyt jokaisen yrityksen kannattaisi hiukan tarkistaa käytäntöjään omassa toiminnassa ja arvoketjussa sekä varmistaa, että siellä toteutuu edes alkeelliset ihmisoikeudet.
Ravintolat, marjanpoiminta, siivous, rakennusala. Viranomaisten kyvyttömyys ja haluttomuus puuttua ilmiselviin väärinkäytöksiin. Paavo Teittinen maalaa lohduttoman kuvan siitä, miten heikossa asemassa olevia ulkomaalaisia hyödynnetään rahanteon ja bisneksen välineinä, kun samaan aikaan puhutaan kauniita yritysvastuusta. Mitä kaikkea paljastuukaan muilta aloilta, joita ei ole tässä kirjassa käyty läpi?
Kiitos @enemmankuinsapiens ja @instapaavo_official
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!
Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Syntymäpäivän kunniaksi (10.10.) kävin juoksemassa 51 km lenkin. Kiersin kaikki paikat, joissa olen Helsingissä asunut.
Juoksu kulki seuraavaa reittiä: Teerisuontie, Malmi - Kilpolantie, Kontula - Rekipellontie, Vesala - Linnanherrankatu, Vartioharju - Petter Wetteri tie, Herttoniemi - Franzeninkatu, Kallio - Pursimiehenkatu, Punavuori - Hietalahdenkatu, Hietalahti - Hauhontie, Vallila - Somerontie, Vallila - Sofianlehdonkatu, Käpylä ja Koskelantie, Käpylä.
Tuossa on mukana neljä kaupungin vuokra-asuntoa, yksi asunnottomien asuntola, yksi opiskelija-asuntola, kolme yksityisiltä vuokramarkkinoilta vuokrattua asuntoa ja kolme omistusasuntoa.
Mukavia muistoja eri paikoista!
Näiden lisäksi olen asunut myös Leningradissa, Kannuksessa ja Limassa.
Seuraava juoksulenkki voisi kiertää vaikka kaikki pääkaupunkiseudun paikat, joissa olen ollut töissä.
Oma koti kullan kallis – katu vielä kalliimpi. Elämä ilman kotia vie ihmiseltä paljon. Se voi viedä turvallisuuden tunteen, terveyden, ihmissuhteet ja lopulta uskon tulevaan. Ilman kotia liian moni jää yksin ja putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle.
Vuonna 2024 asunnottomien määrä lähti kasvuun pitkään jatkuneen positiivisen kehityksen jälkeen. Viime vuonna yksineläviä asunnottomia oli 3 806, pitkäaikaisasunnottomia 1 010 ja asunnottomia perheitä 110. Myös naisten ja nuorten asunnottomuus lisääntyi.
Minäkin olin aikoinaan koditon ja siksi asia koskettaa. Siirtyminen autettavasta auttajaksi tai auttajasta autettavaksi on joskus pienestä kiinni. Asunnottomien olemassaolo ei ole vain järjestyshäiriö. Älä katso ohi. Siksi toivon että käyt lahjoittamassa Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjaan rahaa. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä olemme enemmän.
https://oma.sininauhasaatio.fi/fundraisers/leo-stranius
#katueiolekoti @sininauhasaatio #omakotikullankallis❤️
Tiedätkö mikä on Suomen yleisin lintu - ja silti yhteiskunnassamme niin näkymätön? Suomessa teurastetaan noin 82 miljoonaa kipeäksi jalostettua tuntevaa ja kokevaa broileria vuosittain.
Suuri osa suomalaisista pitää broileria enemmän ruokana kuin eläimenä. Eettisyys on suomalaisille tärkeää, mutta se ei näy käytännön valinnoissa, paljastaa Animalian tuore Broileribarometri.
Lähes kaksi kolmesta (65 prosenttia) suomalaisesta pitää broilerinlihaa tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Silti neljä kymmenestä (43 prosenttia) on sitä mieltä, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua.
Kun suomalaiset tekevät broilerinlihan ostopäätöksiä, kotimaisuus nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi tekijäksi. Neljä kymmenestä (40 prosenttia) pitää sitä ratkaisevana syynä broilerinlihan valintaan. Todellisuudessa broilerinlihan tuotantoketju alkaa ulkomailta.
“Broilerinliha on kaikkea muuta kuin kotimaista. Lähes jokaisen Suomessa kasvatettavan broilerin isovanhemmat ovat kuoriutuneet Skotlannissa ja emot Ruotsissa. Suomeen ne saapuvat untuvikoina Ruotsista”, Animalian Tiina Ollila kertoo.
Vuosittain 82 miljoonaa kuollutta lintua. Pystymme kyllä paremaan kun vaihtoehtoja on tarjolla vaikka kuinka paljon.
https://animalia.fi/2025/10/06/broileribarometri-suomalaiset-syovat-broileria-vailla-tunnontuskia/
Suomessa viedään vuosittain 82 miljoonaa broileria teurastomoille. Lisäksi 2,5 miljoonaa elävää, tuntevaa ja kokevaa lintua kuolee keskellä kärsimystä ennen teurastamoa.
#tuhotuotetut @animaliary
Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille useita päiviä kestävää kipua. Hallitus haluaa nyt poistaa kiellon uudesta eläinlaista eläinteollisuuden vaatimuksesta.
Karjuporsaat kastroidaan, jotta lihaan ei muodostuisi niin kutsuttua karjun hajua, jonka osa kokee epämiellyttävänä.
Animalia luovutti tänään maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ritva Elomaalle vetoomuksen, jossa vaaditaan kiellon säilyttämistä eläinlaissa. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 23 441 henkilöä.
”Tällä hetkellä eläinteollisuus sanelee sen, mitä lakiin kirjoitetaan eläinten hyvinvoinnista. Tätä ei voi hyväksyä. Eläinten hyvinvointilain ei tule palvella eläinteollisuuden voitontavoittelua”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.
Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!
Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota:
1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.
2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.
3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).
4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.
5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.
Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.
Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt.
Koko kirjoitus ja laskelmat täällä:
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/
@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720
Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys.
Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa.
Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä.
@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
