Aamurutiinit haltuun

Viimeistään tässä vaiheessa suurin osa on palannut lomilta töihin, opiskelemaan tai arkeen.

Samaan aikaan lomalla on saattanut käydä niin, että arjen rutiinit ovat menneet sekaisin. Monilla tämä näkyy esimerkiksi unirytmin muutoksena. Voi olla hankala herätä tarpeeksi aikaisin ehtiäkseen töihin, hoitamaan ajoissa lasten aamutoimia, päivän ensimmäistä kokousta tai koulutehtäviä.

Miksi rutiinit ovat niin tärkeitä? Siitä syystä, että niiden kautta asioita tulee tehtyä pienellä vaivalla itseään kuormittamatta. Kun asiat sujuvat luonnostaan, ei tarvitse käyttää tahdonvoimaa, joka on kuin lihas, joka rasittuu käytössä ja kaipaa lepoa. Rutiinien myötä hyviä asioita (tai usein myös huonoja) tulee tehtyä ilman stressiä tai rasitusta.

Tahdonvoimaa on usein enemmän aamuisin kuin iltaisin. Tästä syystä tärkeät asiat – ja varsinkin uusien asioiden harjoittelu tai uuden oppiminen kannattaa ajoittaa aamuun, mikäli suinkin mahdollista. Tämä tarkoittaa sitä, että erityisesti aamurutiinit ovat tärkeitä.

Itselle merkitykselliset rutiinit ovat tärkeitä siitäkin syystä, että ilman niitä on helppo jäädä aamulla sänkyyn torkuttamaan herätyskelloa, lukemaan uutisia tai selaamaan sosiaalisen median virtaa. Aika harvalle tämä on se asia, josta edellisenä iltana haaveilee. Silti se on monella meistä tapana. Myös itselläni. Lisäksi rutiinien kautta voi edistää omassa arjessa niitä asioita, joissa haluaa kehittyä tai joita haluaa tehdä.

Itselläni on tällä hetkellä seuraavia aamurutiineja (kunhan pääsen sängystä ylös) tässä järjestyksessä:

  • Juon lasin vettä ja syön omenan (3 min)
  • Harjoittelen espanjaa, ruotsia, kiinaa tai venäjää Duolingo-sovelluksella yhden harjoituksen verran (5 min)
  • Luen paperikirjaa noin 10-20 sivua (15 min)
  • Venyttelen (15 min)
  • Teen seitsemän minuutin lihaskuntotreenin (7 min)
  • Juon kupin teetä ja syön puurohiutaleita siemensekoituksen, kaakaorouheen, mustaherukoiden ja soijamaidon kera sekä kuuntelen samalla äänikirjaa (10 min)

Lisäksi olen näiden lisäksi nyt elokuussa tehnyt myös juoksijan lihaskuntotreenin niinä aamuina, kun en käy juoksemassa. Tämä on esimerkki uudesta aamurutiinista. Toisaalta jotain vanhaa pitäisi tiputtaa pois, koska muuten aamurutiineihin menee kohta koko päivä.

Tämän hetkisiin aamurutiineihin kuluu aikaa yhteensä noin tunti. Tämä tekee aamuistani tavallaan hiukan joustamattomia. Herään kuitenkin sen verran aikaisin, että tunnin käyttäminen päivän aluksi ei aiheuta kohtuutonta painetta muulle tekemiselle. Käytän mielelläni vuorokauden 24 tunnista yhden tunnin yllä listattuihin asioihin. Ylläolevassa kun yhdistyy sekä mielen että kehon ravintoa hyvällä tavalla. Tulee tunne, että on tehnyt jo monia päivän tärkeimpiä asioita. Näin rutiinit antavat mukavasti energiaa päivän muuhun tekemiseen.

Kun olen tehnyt aamurutiinit, päivä voi alkaa. Tyypillisesti rutiinien jälkeen olen aikatauluttanut aamuun esimerkiksi päivän tärkeimmät työtehtävät, lasten aamutoimet tai kuntoilua.

Miten sitten ottaa aamurutiinit haltuun?

Kannattaa aloittaa mahdollisimman pienestä. Jos yrittää aloittaa vaikka tuollaisella minulla olevalla kuuden kohdan listalla, käy todennäköisesti huonosti. Omat aamurutiinini elävät jatkuvasti ja ovat hioutuneet vuosien varrella. Esimerkiksi 7 minuutin lihaskuntotreenin olen tehnyt joka päivä ja tyypillisesti aina aamulla vuoden 2020 alusta lähtien. Yhteensä toistoja on tätä kirjoittaessa takana 958 päivän verran. Duolingon harjoituksia taas olen tehnyt 823 aamuna putkeen.

Tärkein tekijä on siis aloittaminen pienestä. Ehkä ensimmäisenä heräämisajasta. Sen jälkeen voi lisätä hyviä juttuja aamuun esimerkiksi 30 päivän kokeilujen kautta. Kun tässä onnistuu, alkaa korkoa korolle ilmiö vastustamattomasti edistämään hyvinvointia ja lopulta aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan.

Millaiset aamurutiinit sinulla on?

Rutiinien ja tapojen voimasta voit lukea myös täältä: Rutiinien ja tapojen voima tai kirjastani Tehokkuuden taika – näin voit elää enemmän.

Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Seuraa minua Instagramissa