Tällä viikolla tuli täyteen tasan vuosi triathlonharjoittelua. Aloitin lokakuussa 2022 Helsinki Triathlon-seuran valmennusryhmässä. Viime syksyn ja talven harjoittelin ryhmässä, jonka tähtäin oli puolimatkassa.
Olin aina kuvitellut, että tykkään liikkua ja kuntoilla lähinnä itsekseni. Valmennusryhmässä harjoittelu on muuttanut käsitykseni liikunnasta kuitenkin täysin. On mahtavaa harjoitella porukassa ammattivalmentajien johdolla. Liikuntaan tulee vaihtelua eikä itse tarvitse miettiä treeniohjelmia. Voi vain tehdä sen mitä valmentaja ohjeistaa.
Kesäloman ensimmäisenä päivänä kesäkuun viimeisenä päivänä tein omatoimisen puolimatkan triathlonin. Yhteensä 1,9 km uintia, 90 kilometriä pyöräilyä ja 21,1 kilometriä juoksua. Nyt reilu pari kuukautta myöhemmin kesän jo päätyttyä juoksin maratonin eli 42,2 kilometriä.
Edellisen ja ensimmäisen triathlonin puolimatkan olin tehnyt seitsemän vuotta aiemmin vuonna 2016. Tällä kertaa uintivauhtini oli 12 minuuttia ja pyöräily neljä minuuttia nopeampi, kuitenkin juoksussa olin peräti 18 minuuttia hitaampi seitsemän vuoden takaiseen suoritukseen. Juoksu oli siis heikentynyt eniten vaikka sitä olen tehnyt elämässäni ehkä kaikkein eniten tai ainakin kaikkein kauimmin näistä kolmesta lajista.
Ensimmäinen lomapäivä. Heräilin yksin kotoa klo 8.30. Olen nukkunut huimat yhdeksän tuntia ja kahdeksan minuuttia. Syystäkin. Tein edellisenä päivänä puolitriathlonin eli uin 1,9 kilometriä, pyöräilin 90 kilometriä ja juoksin siihen päälle puolimaratonin eli 21,1 kilometriä. Edellisenä iltana päätin, että nukun niin pitkään kuin jaksan, jotta elimistö palautuu normaalia raskaammasta kuntoilupäivästä.
Viime marraskuusta lähtien olen saanut kaiken muun ohella treenata uintia, pyöräilyä, juoksua ja fysiikkaa Helsinki Triathlon seuran valmentajien opastuksessa. Aika monet treenikaverit osallistuvat kilpailuihin pitkin kesää. Itse en ole osallistumassa, kun olen harjoitellut vain harjoittelun ilon ja hyvinvoinnin vuoksi, en kilpaillakseni. Päätin kuitenkin, että teen kesällä vähintään yhden omatoimisen puolimatkan. Kun työt oli suunnilleen tehty ja olin jo valmis lomalle, ajattelin, että tavoite kannattaa hoitaa etupainoisesti heti loman aluksi, tai oikeastaan jo juuri ennen lomaa, pois päiväjärjestyksestä.
Lapsi halusi tietokoneen. Sanoin, että sen hankintaan pitää hankkia rahat itse. Lapsi halusi heti ryhtyä tekemään kotitöitä ja ylimääräisiä urheilusuorituksia tienatakseen rahat tietokoneeseen.
Vierastan sitä, että esimerkiksi lasten liikuntaa tai opiskelua motivoidaan rahallisesti. Tämä johtaa yleensä huonompiin tuloksiin pidemmällä tähtäimellä.
Klassisen esimerkin tästä tarjoilee Richard M. Titmussin kirjassaan The Gift Relationship vuodelta 1970. Siinä osoitetaan, että verenluovutus toimii parhaiten, kun siitä ei makseta korvausta. Raha on vaaraksi motivaatiolle ja tekemisen laadulle. Esimerkkejä on paljon muitakin. Näitä tuo esille esimerkiksi Kate Raworth kirjassaan Donitsitalous.
Kansainvälisistä ja kansallisista toimista huolimatta ilmasto kuumenee ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa samalla kun luontokato etenee kiihtyvää vauhtia. Ilmastokriisin ja luontokadon taustalla on se, että kulutamme liikaa luonnonvaroja. Millainen olisi luonnonvarojen käytön kannalta kestävä talous?
Maailman ylikulutuspäivää vietetään jo heinäkuun lopussa. Tuolloin ihmiskunta on käyttänyt loppuun kaikki maapallon tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Mikäli kaikki käyttäisivät luonnonvaroja kuin suomalaiset, olisi ylikulutuspäivä jo maaliskuun lopussa.
Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Tammikuussa 2023 kokeilin olla kuuntelematta lainkaan äänikirjoja.
Olen kuunnellut äänikirjoja vuodesta 2017 lähtien. Aika pian siirryin kuuntelemaan kirjat kaksinkertaisella nopeudella. Se on lähempänä omaa lukemisvauhtia ja kirjaan tulee keskityttyä paremmin, kun ajatus ei ehdi lähteä harhailemaan muualle.
Tammikuussa 2020 kokeilin, pystyisinkö kuuntelemaan tai lukemaan yhteensä 31 kirjaa eli kirjan päivässä. Keväällä kirjoja oli kertynyt 100 päivässä jo 100. Vuoden loppuun mennessä olin lukenut tai kuunnellut yhteensä 375 kirjaa. Vuonna 2021 ajattelin hillitä tahtia, mutta vuoden mittaan kertyi lopulta 370 kirjaa. Vuonna 2022 yhteensä 378 kirjaa. Kolmessa vuodessa kirjoja tuli luettua tai kuunnteltua siis yhteensä 1123 kpl.
Olen kuunnellut kirjoja kaikkialla. Aamu- ja iltatoimia tehdessä, juostessa ja pyöräillessä sekä monissa arjen pienissä hetkissä. Sen sijaan, että lukisin uutisia, katsoisin elokuvia, sarjoja tai dokumentteja tai seuraisin sosiaalisen median virtaa, olen viime vuosina kuunnellut kirjoja. Kaikki lukemani ja kuuntelemani kirjat löytyvät blogistani tätä kautta.
Huomasin jo viime vuoden lopussa, että perinteisten äänikirjapalveluiden tarjonta alkaa olla kaluttu läpi. Yhä harvempi kirja tarjosi enää merkittäviä uusia näkökulmia vaikka kirjoittelinkin jokaisesta kirjasta omia muistiinpanona ja havaintoja sekä yhteenvetoja Instagramiin.
Loppuvuodesta 2022 kypsyi ajatus, että haluan kokeilla miltä arki tuntisi ilman äänikirjoja. Siispä kokeilemaan.
Vuoden vaihteessa on hyvä hetki pysähtyä arvioimaan mennyttä ja pohtia tulevaa.
Tässä kirjoituksessa käyn läpi vuoden 2022 merkittävimpiä tapahtumia omasta näkökulmastani. Tämä on oma henkilökohtainen toimintakertomus vuoden 2022 osalta.
Sisällys on seuraava:
Tiivistelmä: 22 satunnaista asiaa vuodesta 2022
Maailmalta: Sota, YK:n biodiversiteettikokous ja kolme numeroa kestävyydestä
Töitä, luottamustehtäviä ja vapaaehtoistoimintaa
Perhe: 11 koronatartuntaa sekä 15 ja 20 vuotta yhteiseloa
Liikunta: Henkilökohtainen valmentaja ja uusi triathlonharrastus
Tehokkuuden taika -kirjan ilmestyminen
378 kuunneltua tai luettua kirjaa ja kaksi kustannussopimusta
Yhteensä 10 erilaista 30 päivän kokeilua
Minimalismi ja 246 henkilökohtaista tavaraa
Sijoittaminen: Lahjoituksia yhteensä 9176 + 5786 euroa
Joulukuussa 2022 kuuntelin tai luin yhteensä 37 kirjaa.
Kuluneen vuoden aikana luettuja tai kuunneltuja kirjoja kertyi yhteensä 378 kpl. Vuoden 2020 alusta lähtien olen lukenut tai kuunnellut yhteensä 1123 kirjaa.
Marraskuussa 2022 kuuntelin tai luin yhteensä 31 kirjaa. Lisäksi allekirjoitin yhden kustannussopimuksen ja kirjoitin uutta kirjaa.
Kuluneen vuoden aikana luettuja tai kuunneltuja kirjoja on kertynyt nyt yhteensä 341 kpl. Vuoden 2020 alusta lähtien olen lukenut tai kuunnellut yhteensä 1086 kirjaa.
Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.
Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä
”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa).
Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille?
Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa!
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.
Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua.
Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117.
Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia.
Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Oittaalla Heltri Cupin päätöskilpailu Eliminator. Käytännössä kisamuoto, jossa suoritetaan triathlonin pikamatkaakin lyhyempää super sprint -matkaa maksimissaan viisi kertaa peräkkäin.
-uinti n. 300 m -pyörä n. 5 km -juoksu n. 2 km
Jokaisella kierroksella on aikarajat ja suoritusaika jokaiselle ”kierrokselle” lyhenee.
Matkat piti suorittaa seuraavasti 1. kierros 38 min 2. kierros 33 min 3. kierros 28 min 4. kierros 25 min
Itse ehdin vielä neljännelle kierrokselle, mutta viimeiselle viidennelle kierrokselle ei vauhti enää riittänyt.
Mahtava tapahtuma vaikka en kilpailemisesta tykkääkään. Tänä keväänä ja kesänä olen kuitenkin halunnut haastaa itseäni ja olen osallistunut jokaiseen Heltri Cupin osakilpailuun.
Tuollaisessa yhteislähdössä ja lyhyessä uinnissa on myös ikävät puolensa. Vedessä tulee väkisin kontakteja ja törmäyksiä. Pitää olla kohtalaisen vahva luotto omaan uintitaitoon, että ei mene paniikkiin. Lisäksi itselle kävi harmittava takaisku kun jossain törmäyksessa kanssauimariin kävi niin, että oura-sormus tippui Bodominjärven syvyyksiin. 😢 Oppi on, että olisi kannattanut ottaa se pois ennen kisaa.
Muissa osakilpailussa olen lähtenyt aina tarkoituksella viimeisenä ja välttänyt ruuhkaa sekä ohitellut sitten rauhassa, jos on ollut hitaampia. Tässä oli kuitenkin niin paljon minuuttipeliä, että ei voinut jäädä ihan viimeiseksi hengailemaan vaikka pyrinkin lähtemään aina uudelle kierrokselle viimeisten joukosta.
Iso kiitos @helsinkitriathlon ja kiitos kuvista loistava @zopelaura
Norjaa hehkutetaan hienona matkakohteena ja kyllähän se sitä onkin. Kaunista luontoa, merta, vuoristoa, vuonoja, puroja ja putouksia, metsää ja hienoa kulttuuria. Yhteiskunta toimii, ihmisiin voi luottaa ja yhteiskunta pyörii uusiutuvilla energialähteillä ja kulkee sähköautoilla. Varsinkin maata pitkin junilla ja busseilla matkatessa Norja antaa parastaan.
Sitten on toinenkin puoli Norjaa. Likainen öljy. Vedet pilaava kalankasvatus. Pilalle rakennetut vuoret ja tunturit. Metsähakkuita siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Surkea vegaaniruokatarjonta verrattuna Suomeen tai Ruotsiin. Kauppahallissa on myynnissä pelkkiä kuolleita kaloja ja eläviä jättiläismäisen kokoisia taskurapuja.
Norjaa voisi ihan yhtä hyvin boikotoida.
Reissuilla aina muistaa myös sen, miten yliarvostettua matkailu oikeastaan onkaan. Se vie aikaa ja rahaa sekä aiheuttaa paljon stressiä vaikka toki se monille onkin välttämätön tapa hakea irtiottoa arjesta. Silti. Helsingissä ja Suomessa on lähellä matalalla kynnyksellä upeita ja hienoja paikkoja kaipasit sitten luontoa, kaupunkikulttuuria tai muita huvituksia.
Vähintään yhtä hienoja elämyksiä voi saada vaikka istumalla iltaa Päijänteen rannalla.
Norja. Bergen. Kiivettin 12-vuotiaan kanssa 1333 porrasta Ulriken-vuoren huipulle ja takaisin alas. Helppo ja kaunis reitti. Monet olivat tekemässä portaissa juoksutreeniä. Matkalle mahtui vuoristonäkymien lisäksi upeaa metsää ja kauniita puroja.
Tämän jälkeen käytiin vielä Floyenin huipulla katselemassa Bergeniä ja tehtiin kukkulan päällä kiva kävely muutaman pikkujärven ympäri kauniissa taikametsämaisemissa.
Kello on asettanut tavoitteeksi kiivetä vähintään 10 kerrosta portaita päivässä. Tässä se ylittyi 27-kertaisesti eli 270 kerrosta mentiin ylöspäin.
Tämä maatapitkin julkisilla matkustaminen on kyllä hienoa. Seuraavaksi Etelä-Norjan kierros jatkuu junalla Bergenistä takaisin Osloon. Luvassa Euroopan upeimmat junamaisemat. Sellaiset maisemat, että niitä ei voi kokea ja nähdä kuin junasta!
Maatapitkin Etela-Norjan kierroksella. Preikestolen. Yksi maailman upeimmista luontokohteista. Ja sen veroinen. Upeaa oli olla hetki maailman reunalla. Siinä ihminen on aika pieni.
Kesän #vegaani kahvila #caferaparperimeri vielä tällä viikolla Helsingissä Kumpulan koulukasvitarhalla. Samalla voi ottaa nokoset riippumatossa ja syödä musta- ja punaherukoita suoraan pensaista. Pyörällä pääsee mestoille. Vahva suositus!
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.
Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.
Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.
Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.
