Leo Stranius 
Useat elinkeinoelämän sekä palkansaajien järjestöt vetosivat eilen (12.8.2014) Olkiluoto 4 -hankkeen jatkoajan puolesta.
Sopisivatkohan näin hienot perustelut myös Luonto-Liitolle?
Katsotaanpa!
Ohessa Luonto-Liiton Facebook-sivulla julkaistu kuva ja teksti.
OLKILUOTO 4 EI OLE TÄRKEÄ HANKE SUOMELLE
Yhä useampi ihminen on kiinnostunut omasta hyvinvoinnista ja terveydestään.
Hyvinvoinnin mittaamiseen on kehitetty myös monenlaisia sovelluksia älypuhelimille.
Esimerkiksi Moves-niminen sovellus kertoo kunakin päivänä eri tavoin ja eri liikennevälineillä kuljetun matkan.
Sleep Cycle arvio unen laadun. SportsTrackerin avulla taas voi helposti pitää kirjaa urheilusuorituksista, niiden kestosta ja sykkeestä. Heiaheia valjastaa omat sosiaaliset verkostot kannustusjoukoiksi.
Sovellukset auttavat eri tavoin luulon muuttamisessa tiedoksi ja helpottavat toivottuja elämäntaparemontteja. Omien elämäntapojen ja terveyden työstämistä uuden teknologian keinoin kutsutaan myös biohakkeroinniksi (biohacking).
Voisiko samaa logiikkaa soveltaa yhteiskunnallisen osallistumisen puolelle? Tavoitteiden asettaminen ja sosiaalinen paine lisäävät tunnetusti mahdollisuuksia päästä tavoitteisiin. Kun kieriskelee maailmantuskassa, voisi olla kannustavaa tietää, että on esimerkiksi tässä kuussa lahjoittanut viisi prosenttia tuloistaan erilaisiin hyviin hankkeisiin, allekirjoittanut 10 vetoomusta ja käyttänyt kahdeksan tuntia aikaan vapaaehtoistoimintaan.
Viime keväänä posti toi minulle kotiin Hooimadam Gourmet -kassin.
Siis minkä kassin? No luomupuuvillasta valmistetun pussukan, jonka sisällä voi kypsentää ruokaa.
Kuulostaa hämärältä. Käytännössä kyse on tehokkaasta keinosta vähentää ruuan valmistuksen energiakulutusta ja sitä kautta ympäristökuormitusta.
Homma toimii omalla kohdallani seuraavasti.
Tämä on ollut merkittävä viikko.
Palasin viiden viikon vapaiden jälkeen töihin, vähän alle kolmevuotias esikoinen aloitti päiväkodin ja oppi pyöräilemään oikealla pyörällä (ilman apurattaita) sekä neljän kuukauden ikäinen vauva seisoi ensimmäistä kertaa (sohvaa vasten).
Lauantaina pyöräilin noin 105 km matkan Lahteen, jossa vietimme päivää hyvien ystävien, Sadun ja Michaelin kanssa. Kävimme ulkona syömässä, kävelimme puistossa ja Vesijärven rannalla sekä vietimme iltapäivää ihastuttavan omakotitalon pihalla.
Illalla, kun olimme palanneet Helsinkiin ja olin saanut esikoisen nukkumaan, piipahdin Flow-festareilla.
Valtiovarainministeriö julkaisi tänään ehdotuksen vuoden 2015 talousarvioksi.
Esityksessä on paljon hyvää. Työn ja yrittämisen verotuksesta siirrytään yhä enemmän ympäristö- ja terveysveroihin.
Itse olisin leikannut surutta myös puolustusvoimilta ja suunnannut näitä varoja enemmän esimerkiksi kehitysyhteistyöhön, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja päästöjen vähentämiseen sekä erityisesti vihreään yritystoimintaan.
Yhteenvetona voi kuitenkin todeta, että esityksessä on vähintään kymmenen hyvää ja vain muutama huono juttu. Näin arvosanaksi voi antaa 8+.
Ohessa on esimerkkejä hyvistä edistysaskeleista:
Oheinen kirjoitukseni julkaistiin 6.8.2014 ilmestyneessä Kirkko&Kaupunki -lehdessä.
”Pitäisikö työelämän menetelmiä soveltaa myös kotona ja vapaalla? Olemme itse kokeilleet joitakin lähestymistapoja.”
Aikatauluta haaveilu
Kun sain ensimmäisen lapsen, eräs tuttuni totesi osuvasti: Nyt sinun pitää olla töissä tehokkaampi ja kotona nöyrempi.
Kolmen vuoden vanhemmuuskokemuksella voin sanoa, että lause pitää paikkansa. Tosin sillä täsmennyksellä, että myös kotona pitää olla tehokkaampi.
Työelämässä painotetaan töiden suunnittelua, koordinointia ja asioiden aikatauluttamista. Vapaa-aikaan näitä asioita harvoin yhdistetään.
Olisiko kuitenkin syytä? Pitäisikö työelämän menetelmiä soveltaa myös kotona ja vapaalla? Olemme itse kokeilleet joitakin lähestymistapoja.
Vielä hetki sitten meillä oli vauva, sitten taapero. Nyt se jo pyöräilee! Tosin liikkeelle lähteminen, pysähtyminen, käännökset ja kaikki muukin on vielä vähän hakusessa. Apurattaita emme ole käyttäneet. Harjoittelu on tapahtunut potkupyörällä. Potkupyörää voi suositella harjoitteluun lämpimästi! Potkupyörällä lapsi oppii tasapainon nopeasti ja se sopii heti siinä vaiheessa, kun lapsi oppii kävelemään.
Ensi viikolla alkaa taas kaikki kiva ja ympäristölautakuntakin kokoontuu tiistaina 5.8.2014 klo 16.15 alkaen Viikissä.
Asialista löytyy kokonaisuudessaan täältä.
Tärkeimpänä asiana on vuoden 2014 talousarvion toteutumisennuste. Ympäristökeskukselta puuttuu 280 000 euroa Haltialan toimintamenoja.
Alla asiat tarkemmin avattuna. Kaikki evästykset ja kommentit otetaan ilolla vastaan!
* * *
Heinäkuun lopussa mm. Alex Stubb, Simo Kyllönen, Jouni Nissinen ja Janne Sivonen kävivät suorittamassa Joroisten puolimatkan triathlonin.
Vaikuttava suoritus ja pisteet urheilusankareille! En olisi itse pystynyt millään samaan.
Olen toki hiukan harrastanut uintia, pyöräilyä ja juoksua vaikka varsinaisesti triathlonia en ole aiemmin kokeillut.
Siispä kyseisten kavereiden inspiroimana päätin tällä viikolla kokeilla hiukan kevennettyä versiota puolitriathlonista.
Homma kulki seuraavalla tavalla:
Vietimme kuluneena kesänä viikon ystävien kanssa Karjalohjalla vuokramökillä ja kaksi viikkoa sukulaisten mökillä Uudessakaupungissa.
Siinä välissä kävin muutamana päivänä Porissa SuomiAreenassa.
Viimeisen viikon olemme olleet Helsingissä. Mitä kaupungissa ja kotona voi sitten tehdä?
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä.
Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?
Pitäisikö minun tehdä enemmän?
Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa 101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.
Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.
”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”
Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa.
Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin.
Miltä homma tuntui tällä kerralla?
Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti.
Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117
Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.
Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut.
Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal.
Nyt on hyv
Mukava Helsinki-päivän linturetki. Kaikkiaan noin 40 havaintoa. Uusia pinnoja mm. rytikerttunen ja ruokokerttunen.
En mä näitä laske mutta nyt tänä vuonna 90/100 havaintoa.
Lintujen tarkkailu lataa myös kehon energiavarantoja.
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!
”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”
Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa.
Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?
Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.
Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.
En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.
Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.
Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?
Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.
Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.
Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.
Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.
Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:
- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.
Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?
Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍
Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei?
Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä!
Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti.
Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa.
Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.
Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla.
Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan.
Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Toivottavasti yhä useampi muistaisi, että tämä pieni, hauras ja sininen piste keskellä pimeää tyhjyyttä on ainoa kotimme. Erimielisyydet näyttävät tästä perspektiivistä tuskaisen turhilta. Olisipa meillä taitoa nähdä toisemme tällä samalla lempeydellä ja ymmärryksellä myös täällä alhaalla. Meillä on vain toisemme ja tämä yksi, korvaamaton planeetta, jolla matkustamme läpi äärettömyyden. 💚🌍
Kuva: Nasa
