Leo Stranius Vielä hetki sitten meillä oli vauva, sitten taapero. Nyt se jo pyöräilee! Tosin liikkeelle lähteminen, pysähtyminen, käännökset ja kaikki muukin on vielä vähän hakusessa. Apurattaita emme ole käyttäneet. Harjoittelu on tapahtunut potkupyörällä. Potkupyörää voi suositella harjoitteluun lämpimästi! Potkupyörällä lapsi oppii tasapainon nopeasti ja se sopii heti siinä vaiheessa, kun lapsi oppii kävelemään.
Ensi viikolla alkaa taas kaikki kiva ja ympäristölautakuntakin kokoontuu tiistaina 5.8.2014 klo 16.15 alkaen Viikissä.
Asialista löytyy kokonaisuudessaan täältä.
Tärkeimpänä asiana on vuoden 2014 talousarvion toteutumisennuste. Ympäristökeskukselta puuttuu 280 000 euroa Haltialan toimintamenoja.
Alla asiat tarkemmin avattuna. Kaikki evästykset ja kommentit otetaan ilolla vastaan!
* * *
Heinäkuun lopussa mm. Alex Stubb, Simo Kyllönen, Jouni Nissinen ja Janne Sivonen kävivät suorittamassa Joroisten puolimatkan triathlonin.
Vaikuttava suoritus ja pisteet urheilusankareille! En olisi itse pystynyt millään samaan.
Olen toki hiukan harrastanut uintia, pyöräilyä ja juoksua vaikka varsinaisesti triathlonia en ole aiemmin kokeillut.
Siispä kyseisten kavereiden inspiroimana päätin tällä viikolla kokeilla hiukan kevennettyä versiota puolitriathlonista.
Homma kulki seuraavalla tavalla:
Vietimme kuluneena kesänä viikon ystävien kanssa Karjalohjalla vuokramökillä ja kaksi viikkoa sukulaisten mökillä Uudessakaupungissa.
Siinä välissä kävin muutamana päivänä Porissa SuomiAreenassa.
Viimeisen viikon olemme olleet Helsingissä. Mitä kaupungissa ja kotona voi sitten tehdä?
Osallistuin viime viikolla Porin SuomiAreenassa Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n järjestämään keskusteluun kuljetusten energiatehokkuudesta.
Päästöjä, myös liikenne- ja kuljetussektorilla, tulee vähentää tulevina vuosikymmeninä dramaattisesti.
Uskon, että Suomessa on sekä osaamista että resursseja siirtyä ensin vähähiilisiin ja lopulta hiinineutraaleihin kuljetuksiin.
Mikäli suomalainen kuljetusala ei kykene itse vähentämään oman toimintansa päästöjä, tulevat muut toimijat ja valtaavat markkinat.
Miten kuljetusten energiatehokkuutta voidaan sitten parantaa? Ohessa on seitsemän keinoa:
Kesäloman ohessa on mukava piipahtaa Porissa ja MTV3:n SuomiAreenassa. Olen itse mukana seuraavissa tilaisuuksissa: – Tiistai 15.7.2014: PiHILeaks-paneelikeskustelu (Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry) – Torstai 17.7.2014: Veikkauksen Iloa elämään –vartti (Veikkaus) – Torstai 17.7.2014: Pysyykö Suomi ehjänä -promo (MTV3) – Torstai 17.7.2014: Pysyykö suomi ehjänä -paneelikeskustelu (JHL) Lisäksi Luonto-Liitto järjestää poliittisten nuorisojärjestöjen Poliittiset broilerit grillissä -paneelikeskustelun keskiviikkona 16.7.2014. Koko SuomiAreenan ohjelma löytyy täältä.
Pelottaako metsään meneminen?
Oheinen kirjoitukseni julkaistiin 9.7.2014 ilmestyneessä Kirkko & Kaupunki -lehdessä.
Leo Stranius: Metsän pedot
Kesän uutiskadon aikaan lasta purrut hauki ja lenkkipolulla kohdattu karhu nousevat usein uutisotsikoihin. Lööppejä seuraamalla saattaakin syntyä sellainen mielikuva, että Suomen luonto pullistelee ihmisverta janoavia petoja.
Todellisuudessa karhun tai suden kohtaaminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Nämä kun luikkivat ihmistä karkuun elleivät ole suoraan uhattuna. Mitä vaaran paikkoja luontoon lähtevä oikeasti kohtaa?
Kesällä on erinomainen mahdollisuus panostaa läheisiin ihmissuhteisiin.
Lifehackin sivuilla olikin sopivasti 10 kohdan lista siitä, mitä todella onnelliset parit tekevät.
Itsekin olen sivunnut teemaa, kun kirjoitin viime joulukuussa tekstin viisi vinkkiä onnelliseen ja hyvään parisuhteeseen.
Ohessa siis 10 kohdan tarkistuslista sille, elätkö onnellisessa parisuhteessa:
Kuluneen vuoden aikana eduskunta hyväksyi entistä paremman ympäristönsuojelulain ja maan hallitus teki esityksen ilmastolaista.
Varsinkin ilmastolain läpivieminen on kova juttu, jonka eteen olen itsekin tehnyt aktiivisesti töitä vuodesta 2008 lähtien.
Ilmastolaki lisää ilmastopolitiikan avoimuutta ja kokonaisvaltaisuutta sekä yleistä hyväksyttävyyttä samalla kun se viestittää kansainvälisesti, että Suomi on sitoutunut ilmastonmuutoksen torjuntaan. Vähintään 80 prosentin päästövähennystavoite vuoteen 2050 mennessä ei ole kuitenkaan riittävä vaikka se onkin hyvä alku.
Omassa arjessani vuoden 2014 kohokohtia ovat olleet tähän mennessä paluu työelämään ja Luonto-Liittoon vuoden hoitovapaan jälkeen, kunnallispoliittinen vaikuttamistyö Helsingissä ja perheenlisäys.
Itse syön useimmiten perunankuoret perunoiden mukana, mutta silloin kun en syö, paistan perunankuorista herkullisia sipsejä. Ohessa ohje: Ainesosat: Perunankuoret, rypsiöljy, soijakastike, valkosipulijauhe (/mausteet) Valmistusohje: Lämmitä öljy pannulla, lisää perunankuoret ja kaada päälle sopivasti soijakastiketta ja mausta oman maun mukaasi esimerkiksi valkosipulijauheella. Valmistusaika noin 5 minuuttia. Suosittelen lämpimästi! Vinkin perunankuorien hyödyntämiseen antoi minulle Janne Länsipuro. Omat reseptivinkkini koko päivälle löytyvät täältä: Leon reseptit koko päivälle!
Niin ihanaa ja energisoivaa!
Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii.
Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.
Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua.
Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117.
Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia.
Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Välillä täysmatkaa ja sitten taas sprinttiä!
Oittaalla Heltri Cupin päätöskilpailu Eliminator. Käytännössä kisamuoto, jossa suoritetaan triathlonin pikamatkaakin lyhyempää super sprint -matkaa maksimissaan viisi kertaa peräkkäin.
-uinti n. 300 m
-pyörä n. 5 km
-juoksu n. 2 km
Jokaisella kierroksella on aikarajat ja suoritusaika jokaiselle ”kierrokselle” lyhenee.
Matkat piti suorittaa seuraavasti
1. kierros 38 min
2. kierros 33 min
3. kierros 28 min
4. kierros 25 min
Itse ehdin vielä neljännelle kierrokselle, mutta viimeiselle viidennelle kierrokselle ei vauhti enää riittänyt.
Mahtava tapahtuma vaikka en kilpailemisesta tykkääkään. Tänä keväänä ja kesänä olen kuitenkin halunnut haastaa itseäni ja olen osallistunut jokaiseen Heltri Cupin osakilpailuun.
Tuollaisessa yhteislähdössä ja lyhyessä uinnissa on myös ikävät puolensa. Vedessä tulee väkisin kontakteja ja törmäyksiä. Pitää olla kohtalaisen vahva luotto omaan uintitaitoon, että ei mene paniikkiin. Lisäksi itselle kävi harmittava takaisku kun jossain törmäyksessa kanssauimariin kävi niin, että oura-sormus tippui Bodominjärven syvyyksiin. 😢 Oppi on, että olisi kannattanut ottaa se pois ennen kisaa.
Muissa osakilpailussa olen lähtenyt aina tarkoituksella viimeisenä ja välttänyt ruuhkaa sekä ohitellut sitten rauhassa, jos on ollut hitaampia. Tässä oli kuitenkin niin paljon minuuttipeliä, että ei voinut jäädä ihan viimeiseksi hengailemaan vaikka pyrinkin lähtemään aina uudelle kierrokselle viimeisten joukosta.
Iso kiitos @helsinkitriathlon ja kiitos kuvista loistava @zopelaura
Norjaa hehkutetaan hienona matkakohteena ja kyllähän se sitä onkin. Kaunista luontoa, merta, vuoristoa, vuonoja, puroja ja putouksia, metsää ja hienoa kulttuuria. Yhteiskunta toimii, ihmisiin voi luottaa ja yhteiskunta pyörii uusiutuvilla energialähteillä ja kulkee sähköautoilla. Varsinkin maata pitkin junilla ja busseilla matkatessa Norja antaa parastaan.
Sitten on toinenkin puoli Norjaa. Likainen öljy. Vedet pilaava kalankasvatus. Pilalle rakennetut vuoret ja tunturit. Metsähakkuita siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Surkea vegaaniruokatarjonta verrattuna Suomeen tai Ruotsiin. Kauppahallissa on myynnissä pelkkiä kuolleita kaloja ja eläviä jättiläismäisen kokoisia taskurapuja.
Norjaa voisi ihan yhtä hyvin boikotoida.
Reissuilla aina muistaa myös sen, miten yliarvostettua matkailu oikeastaan onkaan. Se vie aikaa ja rahaa sekä aiheuttaa paljon stressiä vaikka toki se monille onkin välttämätön tapa hakea irtiottoa arjesta. Silti. Helsingissä ja Suomessa on lähellä matalalla kynnyksellä upeita ja hienoja paikkoja kaipasit sitten luontoa, kaupunkikulttuuria tai muita huvituksia.
Vähintään yhtä hienoja elämyksiä voi saada vaikka istumalla iltaa Päijänteen rannalla.
Norja. Bergen. Kiivettin 12-vuotiaan kanssa 1333 porrasta Ulriken-vuoren huipulle ja takaisin alas. Helppo ja kaunis reitti. Monet olivat tekemässä portaissa juoksutreeniä. Matkalle mahtui vuoristonäkymien lisäksi upeaa metsää ja kauniita puroja.
Tämän jälkeen käytiin vielä Floyenin huipulla katselemassa Bergeniä ja tehtiin kukkulan päällä kiva kävely muutaman pikkujärven ympäri kauniissa taikametsämaisemissa.
Kello on asettanut tavoitteeksi kiivetä vähintään 10 kerrosta portaita päivässä. Tässä se ylittyi 27-kertaisesti eli 270 kerrosta mentiin ylöspäin.
Tämä maatapitkin julkisilla matkustaminen on kyllä hienoa. Seuraavaksi Etelä-Norjan kierros jatkuu junalla Bergenistä takaisin Osloon. Luvassa Euroopan upeimmat junamaisemat. Sellaiset maisemat, että niitä ei voi kokea ja nähdä kuin junasta!
Maatapitkin Etela-Norjan kierroksella. Preikestolen. Yksi maailman upeimmista luontokohteista. Ja sen veroinen. Upeaa oli olla hetki maailman reunalla. Siinä ihminen on aika pieni.
#maatapitkin #norja #preikestolen
Kesän #vegaani kahvila #caferaparperimeri vielä tällä viikolla Helsingissä Kumpulan koulukasvitarhalla. Samalla voi ottaa nokoset riippumatossa ja syödä musta- ja punaherukoita suoraan pensaista. Pyörällä pääsee mestoille. Vahva suositus!
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.
Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.
Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.
Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.
Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä.
Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?
Pitäisikö minun tehdä enemmän?
Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa 101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.
Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.
”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”
Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa.
Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin.
Miltä homma tuntui tällä kerralla?
Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti.
Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117
Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.
Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut.
Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal.
Nyt on hyv
Mukava Helsinki-päivän linturetki. Kaikkiaan noin 40 havaintoa. Uusia pinnoja mm. rytikerttunen ja ruokokerttunen.
En mä näitä laske mutta nyt tänä vuonna 90/100 havaintoa.
Lintujen tarkkailu lataa myös kehon energiavarantoja.
