Vegaaniruokaa päiväkoteihin

Veganissimo brunssiMonissa perheissä on kesän jälkeen harjoiteltu sopeutumista päiväkotiarkeen.

Myös meillä vanhempi lapsi aloitti päiväkodin.

Monilla haaste ei ole vain sopeutuminen uuteen arkeen. Myös ruokavalio voi muodostua kynnyskysymykseksi.

Esimerkiksi omassa lähipiirissäni on aika paljon perheitä, jotka haluavat noudattaa vegaaniruokavaliota. Vegaaniruokavalion etuja ovat muun muassa ruokavalion eläin- ja ilmastoystävällisyys. Lisäksi vegaaniruokavaliolla on havaittu olevan terveyshyötyjä.

Valitettavasti päiväkotien vegaaniruokaa koskevat käytännöt ovat kirjavia.

Joissain päiväkodeissa pääsääntönä on, että vanhempien tulee tuoda ruoka päiväkotiin niinä päivinä, jolloin sitä ei ole Palmian puolelta tarjolla. Käytännössä joissain päiväkodeissa ollaan joustavia ja vegaaniruokaa saa päivittäin. Toisissa taas vegaaniruokaa ei saa lainkaan. Joissakin on vaadittu lääkärintodistusta vegaaniruuan saamiseksi.

Kirjavat käytännöt asettavat vegaanivanhemmat eriarvoiseen asemaan muiden kanssa.

Helsingin kaupunginvaltuusto palaa kesätauolta keskiviikkona 27.8.2014.

Syksyn ensimmäisessä kokouksessa jätän valtuustoaloitteen, jossa esitän että Helsingin päiväkodeissa otetaan käyttöön mahdollisuus valita lapselle myös vegaaniruoka.

Alla luonnos valmistelemastani aloitteesta.

* * *

Valtuustoaloite vegaaniruuan saamiseksi kaupungin päiväkodeissa

Vuonna 2014 on hyväksytty uudet ravitsemussuositukset. Tuoreiden ravitsemussuositusten mukaan vegaaniruokavalion ravitsemuksellisesti tasapainoinen koostaminen on muita kasvisruokavalioita haastavampaa.

Vegaaniruuasta on kuitenkin mahdollista saada kaikki pienten lasten tarvitsemat ravintoaineet , kunhan kotona huolehditaan ravinnon tasapainoisesta ja monipuolisesta koostamisesta sekä B12-ravintolisän saannista.

Vegaaniruokavalion etuja ovat muun muassa ruokavalion eläin- ja ilmastoystävällisyys. Lisäksi vegaaniruokavaliolla on havaittu olevan terveyshyötyjä.

Tampereella päätettiin tuoda vegaaniruokavalio vaihtoehdoksi päiväkoteihin syksyllä 2013.

Helsingissä Palmian päiväkoteihin toimittama kasvisruoka on jo nyt usein vegaanista. Lisäksi Palmia toimittaa vegaaniruokaa koululaisille, sillä koulun puolella vegaaniruokavalion valitseminen on mahdollista. Näin ollen ravitsevan ja täysipainoisen vegaaniruuan toimittaminen päiväkoteihin ei pitäisi olla Helsingissä ylivoimaisen hankalaa.

Päiväkotien vegaaniruokaa koskevat käytännöt ovat tällä hetkellä kuitenkin erittäin kirjavia, Pääsääntönä on, että vanhempien tulee tuoda ruoka päiväkotiin niinä päivinä, jolloin sitä ei ole Palmian puolelta tarjolla. Tämä asettaa vegaanivanhemmat eriarvoiseen asemaan muiden kanssa.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Helsingin päiväkodeissa otetaan käyttöön mahdollisuus valita lapselle myös vegaaniruoka.

Helsingissä 27.8.2014

Leo Stranius (Vihreät)

* * *

7 kommenttia artikkeliin ”Vegaaniruokaa päiväkoteihin”

  1. Asettaako se pihvinsyöjävanhemmat eriarvoiseen asemaan, jollei päiväkodissa tarjoilla päivittäin sisäfilettä? Paljonko uudistus maksaa ja ennen kaikkea kenelle?

    Entä ehditkö Leo vastata Pentin pelottaviin kommentteihin Saksan energiakäänteestä?

  2. Tästä Vesan kommentista ja monista samankaltaisista olen ollut ymmärtävinäni, että joidenkin silmissä tämä vegaaniruokatoivomus on jonkinlaista pienen ääriryhmän kohtuutonta vaatimista saada ”kaikki meidän toiveidemme mukaan”, ja todennäköisesti kallista.

    Vegaaneja on vähän, se on totta. Enemmistökulttuurin näkökulmasta vegaaninen elämäntapa (kyseessähän on ainakin useimmilla vegaaneilla nimenomaan elämäntapa ja eettinen valinta olla käyttämättä eläimiä hyväkseen, eikä suinkaan vain ruokavalio) on myös aika äärimmäinen, senkin voin ymmärtää.

    Mutta millaisia kuvitelmia ihmisillä oikein vegaaniruokavaliosta on? Eihän se ole kenltäkään pois, päinvastoin, vegaani ”tyytyy vähempään”. Ja näin tehdessään kuluttaa vähemmän ympäristöä, eikä hänen ja hänen lapsiensa takia tarvitse pitää eläimiä vankeudessa. Eikös tämä ole positiivinen asia – vaikka ei itse samaa valintaa haluaisikaan tehdä?

    Vegaaniruokavalio päiväkodissa ei tuo sinne mitään mitä siellä ei jo ole: jo nyt maitoallergiset juovat soijamaitoa, jo nyt moni päiväkodin ruoka sisältää soijaa, papuja, palkokasveja. Se on varmaankin totta, että mitä useampaa erityisruokavaliota päiväkodeille valmistetaan, sitä kalliimmaksi tulee (koska ei saavuteta MASSAtuotannon etua samoissa määrin), mutta en millään voi uskoa että yksi erityisruokavalio (joka on helposti koostettavissa nykyisistä aineksista ja jopa lähes kokonaan nykyisen ruokalistavalikoiman varaan, katsokaa vaikka Palmian sivuilta valikoimaa) toisi merkittäviä lisäkustannuksia.

    Eikä vegaaniruoan puuttumista valikoimasta ole koskaan kustannussyin perusteltukaan.

    Haluaisin vielä vastata Vesan suoraan kysymykseen: pihvinsyöjän tapauksessa kyse on mieltymyksestä – vegaanin tapauksessa eettisestä valinnasta. Jos ajattelee, että on moraalisesti väärin käyttää eläimiä ravinnoksi (ainakin silloin kun se ei ole ihmiselle mitenkään välttämätöntä), niin eläinten syöminen on aivan mahdoton ajatus. Vaikka itse ajattelisit, että eläinten käyttäminen ravinnoksi on ihan ok, pystyt varmaan kuvittelemaan miten asian voi nähdä toisinkin, ja ymmärrät itse ettei kyse ole ihan saman tason toiveesta kuin ”pihviä joka päivä mulle”.

  3. Loistava aloite.
    Oi helsingin päiväkodit ja niiden kirjavat käytännöt… Nyt Leo olet astellut jälleen todella kiinnostaville vesille. Tervetuloa! T. ”tarhantäti idästä:)”

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa