Luin juhannuksena Björn Wahlroosin kirjan Markkinat ja demokratia – Loppu enemmistön tyrannialle. Lainasin kirjan Käpylän kirjastosta.
Lähes 400-sivuinen teos on ihan kiinnostava katsaus omistusoikeuden ja yhtiöiden historiaan. Siihen kirjan anti sitten oikeastaan jääkin. Uutta tietoa tai Wahlroosin omia näkemyksiä on tarjolla niukasti. Sitä varten riittää, että lukee pari viimeistä sivua ja oikeastaan kirjan viimeisen lauseen.
Wahlroosin mukaan vapauden ja edistyksen takaaja on kaikkialla valtioiden, yhtiöiden ja yksilöiden välinen kilpailu. Tai kuten hän sivulla 368-369 asian muotoilee:
Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten lapsille tuotetaan jatkuvasti piilomerkityksiä, jotka aika usein korostavat kulttuurisesti tuotettua sukupuolta.
Vietin juhannuksen Lieksassa. Samalla tuli käytyä paikallisessa Citymarketissa.
Kaupan leluosastolla tyttölelut ja poikalelut oli merkitty erikseen. Kauppa halusi siis päättää asiakkaidensa puolesta siitä, mikä lelu sopii kenellekin pelkän sukupuolen perusteella.
Olisin ollut tosin positiivisesti yllättynyt, mikäli poikalelujen joukossa olisi ollut nukkeja ja tyttölelujen hyllyllä vaikka hirviöitä. Valitettavasti valikoima kullakin hyllyllä oli kovin odotettu.
Lähdemme Juhannukseksi Joensuuhun ja Lieksaan. Matka taittuu kätevästi ja ekologisesti junalla.
Valitettavasti VR:n pyöränkuljetusmahdollisuudet ovat olemattomat. Onneksi sain kuitenkin Villeltä lainaan pyöränkuljetuspussin. Saa nähdä, miten konduktöörit suhtautuvat kun otan fillarin mukaan käsimatkatavarana.
Polkupyörän lisäksi mukana on tietysti vauva, lastenvaunut ja lastenistuin, kestovaipat ja kasa muuta tarpeellista tavaraa. Aikamoinen karavaani siis lähtee liikkeelle.
”Tämä sukupolvi elää kuin viimeistä päivää – ja jätämme massiivisen laskun tuleville sukupolville ja yhteisen planeettamme ympäristölle. Rion kokouksessa voidaan vihdoin kääntää suuntaa”, toteaa kokoukseen osallistuva ympäristöministeri Ville Niinistö ministeriön tiedotteessa.
Mistä homma sai alkunsa? Worldatch-instituutin julkaisema Maailman tila 1992 esipuhe alkaa seuraavasti:
Imetys on koiraäidinkin tärkein tehtävä. Koiraäidistäkin pikkulapsivaiheen väsymyksen huomaa. Usean pennun imettäminen ympäri vuorokauden käy voimille. Myös koirilla imetyksen kestossa on eroja. Jotkut emot selvästi huokaisevat helpotuksesta, kun pennut alkavat syödä muuta ravintoa. Nämä emot sanovat jo viisiviikkoisille, että kiitos, minulle riitti. Toiset emot imettävät pentujen uuteen kotiin lähtöön asti 8 – 9 viikkoa – jopa silloin kun maitoa ei enää tule.
Vieraskynäblogissa Tiina Kaitaniemi
Alkuhuomautus: Tämä kirjoitus ei käsittele niitä äitejä, jotka olisivat halunneet imettää enemmän, mutta äidin toive ei ole toteutunut.
Ihmisellä erot imetyksen kestossa ovat silmiinpistäviä. Joku ei halua imettää ollenkaan, ja toinen imettää vuosia. Tandem-imettäjän rinnoilla käy maitohömpsyn ottamassa eri-ikäisiä lapsia. Jotkut äidit jopa jättävät vieroittamispäätöksen tekemättä ja lopettavat imetyksen vasta kun lapsi niin päättää.
Äidit elävät erilaisissa todellisuuksissa sen suhteen mitä he pitävät normaalina ja tavallisena. Minun maailmassani monen vuoden kestävä imetys on normi. Tutkimusten mukaan äidinmaito on erittäin laadukasta ravintoa – kaikille. Se olisi hyvää ja terveellistä ravintoa jopa aikuisille.
Aina välillä nämä todellisuudet törmäävät. Parhaimmillaan tilanne menee molempien äitien kannalta suhteellisen mukavasti, ehkä hiljaa hämmästellen toisen niin eroavaa ajatusmaailmaa. Julmimmillaan tilanne kärjistyy keskustelupalstoilla, joissa pahimmillaan pitkään imettävää syytetään pedofiiliksi.
Luin hiljattain Alf Rehnin kirjan Vaaralliset ideat. Kirja muistutti minua siitä, että todellinen luovuus syntyy tiukassa tilanteessa ja yllättäviä konteksteja hyödyntäen.
Itse olen huomannut tämän omassa arjessani seuraavasti: Mitä tiukempi työtilanne on ja mitä useammissa tilaisuuksissa käyn, sitä enemmän saan uusia ideoita ja keksin ongelmiin erilaisia ratkaisuja.
Sen sijaan lomalla aivot lyövät tyhjää, tylsistyn enkä keksi välttämättä aihetta edes yhdelle blogikirjoitukselle. Joutilaisuus ja tila eivät saa itseäni liikkeelle. Niukkuudesta syntyvään luovuuteen perustuu myös ”Think Jugaad” -ajattelu.
Rehnin luovuuskurssi kuuluu siis seuraavasti: Pidä huolta, että omaksut joka päivä jotain uutta, jotain odottamatonta, mitä et tiennyt aikaisemmin, mutta rajoittamatta millään lailla sitä, mistä tämän uuden tiedon hankit. Lue uusia yllättäviä lehtiä, arvo Wikipedian sivuja ja lue satunnaisista asioista. Kokeile uusia asioita, tapaa erilaisia ihmisiä.
Tänään (15.6.) alkoi kesäloma. Loman ohessa pidän myös isäkuukauden. Luonto-Liiton toimistolle palaan seuraavan kerran vasta elokuun loppupuolella. Hurjaa!
Suomessa MTV3:n uutisten mukaan vain 27,7 prosenttia suomalaisista käyttää kuuden viikon mittaisen isäkuukauden.
Helsingissä osuus on sentään 34,9 prosenttia. Lukemat ovat yllättävän pieniä! Itselleni oli päivän selvää, että haluan hyödyntää mahdollisuuden.
Mitä sitten aiomme tehdä kesällä ja isäkuukauden aikana?
Kävin aamupäivällä (14.6.) Sosiaali- ja terveysministeriön Hyvät eväät elämälle -seminaarissa. Kyse oli syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävän toimenpideohjelman teemapäivästä.
Paikalla oli myös presidentti Sauli Niinistö. Lisäksi puheenvuoron käyttivät mm. työministeri Lauri Ihalainen, sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko, Opetusministeri Jukka Gustafsson, kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ja peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson.
Hienoa, että tärkeitä teemoja käsitellään näin korkealla poliittisella tasolla! Ohessa vielä omat top 3 evääni hyvälle elämälle käsillä olevaa toimenpideohjelmaa silmälläpitäen:
Ellun Kanojen ajatushautomo julkisti Helsinki-päivänä (12.6.2012) Mitä tapahtuu huomenna [Helsingille] -kirjan. Kirjassa 49 kirjoittajaa esittää oman lyhyen väitteensä Helsingin tulevaisuudesta.
WDC Paviljongissa järjestetyssä julkistamistilaisuudessa Kirsi Piha päätti keskustelun kirjasta löytyvään Aaltoes-aktiivi Linda Liukaksen artikkelin loppuun:
”Haluaisin, että helsinkiläiset seisoisivat tulevaisuuden rajalla, niin kuin Edith Södergran 1920-luvulla, ja huutaisivat, että ei pelota.”
Ohessa oma kirjassani julkaistu väite: Tulevaisuuden Helsinki on ekoelämän ykkönen.
Helsinki-päivän kunniaksi pyöräilijöille avataan Kiasmalta Ruoholahteen kulkeva 1,3 kilometrin mittainen Baana.
Helsingin tavoite on lisätä pyöräilyn osuutta nykyisestä noin 9 prosentista 15 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Seuraavaksi pitäisi saada Baana jatkumaan ainakin itäpäästä radan ali ja hoitaa Hämeentielle pyöräkaistat.
Lueskelin Helsinki-päivän aamulla Pyöräilykuntien verkoston Poljin-lehteä. Lukemattomien kuntien ja eri järjestöjen ohella myös Luonto-Liitto on mukana verkostossa.
Pääkirjoituksessa päätoimittaja Matti Hirvonen viittaa Kuopiossa tehtyyn tutkimukseen, jossa kaupungin 6096 henkilöstä 366 pyöräilee töihin päivittäin yhdeksän kuukauden ajan vuodessa. Tästä seuraa kaupungille noin 0,6 miljoonan euron säästöt.
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa).
Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille?
Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa!
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.
Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua.
Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117.
Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia.
Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Oittaalla Heltri Cupin päätöskilpailu Eliminator. Käytännössä kisamuoto, jossa suoritetaan triathlonin pikamatkaakin lyhyempää super sprint -matkaa maksimissaan viisi kertaa peräkkäin.
-uinti n. 300 m -pyörä n. 5 km -juoksu n. 2 km
Jokaisella kierroksella on aikarajat ja suoritusaika jokaiselle ”kierrokselle” lyhenee.
Matkat piti suorittaa seuraavasti 1. kierros 38 min 2. kierros 33 min 3. kierros 28 min 4. kierros 25 min
Itse ehdin vielä neljännelle kierrokselle, mutta viimeiselle viidennelle kierrokselle ei vauhti enää riittänyt.
Mahtava tapahtuma vaikka en kilpailemisesta tykkääkään. Tänä keväänä ja kesänä olen kuitenkin halunnut haastaa itseäni ja olen osallistunut jokaiseen Heltri Cupin osakilpailuun.
Tuollaisessa yhteislähdössä ja lyhyessä uinnissa on myös ikävät puolensa. Vedessä tulee väkisin kontakteja ja törmäyksiä. Pitää olla kohtalaisen vahva luotto omaan uintitaitoon, että ei mene paniikkiin. Lisäksi itselle kävi harmittava takaisku kun jossain törmäyksessa kanssauimariin kävi niin, että oura-sormus tippui Bodominjärven syvyyksiin. 😢 Oppi on, että olisi kannattanut ottaa se pois ennen kisaa.
Muissa osakilpailussa olen lähtenyt aina tarkoituksella viimeisenä ja välttänyt ruuhkaa sekä ohitellut sitten rauhassa, jos on ollut hitaampia. Tässä oli kuitenkin niin paljon minuuttipeliä, että ei voinut jäädä ihan viimeiseksi hengailemaan vaikka pyrinkin lähtemään aina uudelle kierrokselle viimeisten joukosta.
Iso kiitos @helsinkitriathlon ja kiitos kuvista loistava @zopelaura
Norjaa hehkutetaan hienona matkakohteena ja kyllähän se sitä onkin. Kaunista luontoa, merta, vuoristoa, vuonoja, puroja ja putouksia, metsää ja hienoa kulttuuria. Yhteiskunta toimii, ihmisiin voi luottaa ja yhteiskunta pyörii uusiutuvilla energialähteillä ja kulkee sähköautoilla. Varsinkin maata pitkin junilla ja busseilla matkatessa Norja antaa parastaan.
Sitten on toinenkin puoli Norjaa. Likainen öljy. Vedet pilaava kalankasvatus. Pilalle rakennetut vuoret ja tunturit. Metsähakkuita siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Surkea vegaaniruokatarjonta verrattuna Suomeen tai Ruotsiin. Kauppahallissa on myynnissä pelkkiä kuolleita kaloja ja eläviä jättiläismäisen kokoisia taskurapuja.
Norjaa voisi ihan yhtä hyvin boikotoida.
Reissuilla aina muistaa myös sen, miten yliarvostettua matkailu oikeastaan onkaan. Se vie aikaa ja rahaa sekä aiheuttaa paljon stressiä vaikka toki se monille onkin välttämätön tapa hakea irtiottoa arjesta. Silti. Helsingissä ja Suomessa on lähellä matalalla kynnyksellä upeita ja hienoja paikkoja kaipasit sitten luontoa, kaupunkikulttuuria tai muita huvituksia.
Vähintään yhtä hienoja elämyksiä voi saada vaikka istumalla iltaa Päijänteen rannalla.
Norja. Bergen. Kiivettin 12-vuotiaan kanssa 1333 porrasta Ulriken-vuoren huipulle ja takaisin alas. Helppo ja kaunis reitti. Monet olivat tekemässä portaissa juoksutreeniä. Matkalle mahtui vuoristonäkymien lisäksi upeaa metsää ja kauniita puroja.
Tämän jälkeen käytiin vielä Floyenin huipulla katselemassa Bergeniä ja tehtiin kukkulan päällä kiva kävely muutaman pikkujärven ympäri kauniissa taikametsämaisemissa.
Kello on asettanut tavoitteeksi kiivetä vähintään 10 kerrosta portaita päivässä. Tässä se ylittyi 27-kertaisesti eli 270 kerrosta mentiin ylöspäin.
Tämä maatapitkin julkisilla matkustaminen on kyllä hienoa. Seuraavaksi Etelä-Norjan kierros jatkuu junalla Bergenistä takaisin Osloon. Luvassa Euroopan upeimmat junamaisemat. Sellaiset maisemat, että niitä ei voi kokea ja nähdä kuin junasta!
Maatapitkin Etela-Norjan kierroksella. Preikestolen. Yksi maailman upeimmista luontokohteista. Ja sen veroinen. Upeaa oli olla hetki maailman reunalla. Siinä ihminen on aika pieni.
Kesän #vegaani kahvila #caferaparperimeri vielä tällä viikolla Helsingissä Kumpulan koulukasvitarhalla. Samalla voi ottaa nokoset riippumatossa ja syödä musta- ja punaherukoita suoraan pensaista. Pyörällä pääsee mestoille. Vahva suositus!
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.
Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.
Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.
Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?
Pitäisikö minun tehdä enemmän?
Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa 101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.
Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.
”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa.
Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin.
Miltä homma tuntui tällä kerralla?
Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti.
Tarkemmat ajat: -Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126 -Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110 -Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117
Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.
Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut.
Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal.
Luin juhannuksena Björn Wahlroosin kirjan Markkinat ja demokratia – Loppu enemmistön tyrannialle. Lainasin kirjan Käpylän kirjastosta.
