Ekoisi: Vauvan onni on pihalla

Kesän myötä olemme olleet vauvan kanssa paljon kerrostaloasuntomme kotipihalla. Varsinkin kun tuntuu, että vauva viihtyy siellä erinomaisen hyvin.

Pihalla olemme tehneet lähinnä neljää asiaa:

1. Istutaan nurmikolla. Vauva tykkää repiä nurmikkoa, tunkea sitä suuhunsa, pyöritellä erilaisia oksia käsissään ja tuijotella muuta meininkiä.

2. Syödään hiekkaa. Vauva tykkää istua hiekkalaatikolla sekä pyöritellä käsissään hiekkaa ja pihan yhteisiä hiekkalaatikkoleluja. Usein vauva innostuu myös syömään hiekkaa.

3. Keinutaan. Vauva tykkää istua keinussa. Mitä kovemmat ovat vauhdit, sen parempi. Erityisen innoissaan hän on, mikäli heittelen samalla palloa.

4. Tarkkaillaan muita. Erityisen kiinnostavaa on myös kävellä pitkin pihaa ja tarkkailla muiden lasten puuhailuja sekä tutustua heihin lähemmin.

Vauvan arki ja ilo syntyvät tällä hetkellä todella pienistä asioista. Kotipihalle ei tarvitse erikseen matkustaa. Mitään erityisiä tavaroita tai varusteita pihalla olemiseen ei tarvita, koska nurmikko, hiekka, puut ja oksat ovat tässä vaiheessa jo ihan tarpeeksi kiinnostavia. Kaiken lisäksi pihalla on laatikollinen lasten yhteisiä hiekkalaatikkoleluja.

Oma aikakaan ei käy välttämättä pitkäksi. Vauvan kanssa seurustelun ohella kun voi lueskella lehtiä ja kirjoja, surffata puhelimella verkossa sekä tutustua naapureihin ja heidän lapsiinsa.

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täällä.

2 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Vauvan onni on pihalla”

  1. ”Oma aikakaan ei käy välttämättä pitkäksi. Vauvan kanssa seurustelun ohella kun voi lueskella lehtiä ja kirjoja, surffata puhelimella verkossa sekä tutustua naapureihin ja heidän lapsiinsa.”

    Nyt taidan olla monien mielestä tylsä, mutta ei kuulosta kivalta, että aikuinen pienen lapsen kanssa ulkoillessaan keskittyy omiin asioihinsa, esim. lukemaan lehtiä tai surffaamaan verkossa. Lapsi kaipaa ennen kaikkea läsnäoloa ja sitä ei synny, jos vanhempi näpräilee puhelintaan.

    Sama ongelma vaivaa nykyisin kaikkia ihmissuhteita. Kun erilaisin härpäkkein koko ajan seurataan muualla olevia tuttuja, ei olla läsnä niille, joiden seurassa fyysisesti ollaan.

  2. Kaikki ihmisethän tuon ikäisiä lapsiaan pihalla käyttää. Vai onko jossakin niin surkeita syrjäytyneitä tai alkoholisteja, ettei päästä edes lapsiaan ulos.

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa