Vinkki: Etätyöläisen terveellinen pikalounas

Millaisia etätyöreseptejä olet itse kehittänyt tai ottanut käyttöön? Ehtiikö etätöissä syödä kunnolla lounasta? Voiko monipuolisen ja terveellisen lounaan valmistaa ja syödä 20 minuutissa sekä ottaa päälle vielä päivätorkut?

Kyllä voi. Tässä yksi vinkki ja resepti, miten se on mahdollista.


Vinkki: Etätyöläisen terveellinen pikalounas

Etätyön myötä monet syövät lounaan kotona. Itse olen huomannut, että ruokavalio saattaa helposti yksipuolistua, jos ei käy työpaikka- tai lounasrvintoloissa syömässä. Myös salaatti jää helposti tekemättä. Aikaa kun ei kokousten lomassa ole välttämättä kovin paljon ja lounaan nappaa helposti vain koneen äärelle.

Ensimmäinen askel on se, että varaa kalenteriin kunnon lounastauon. Tässä pitää nykyään huomioida se, että lounas pitää myös valmistaa. Vaihtoehtoisesti voi tietysti ennakoida valmistamalla ruuan aamulla tai edellisenä iltana. Itselläni on laitettu kalenteriin jokaiselle päivälle tunnin lounasvaraus.

Toinen askel on opetetella tekemään nopeasti salaatti ja syödä lounaan yhteydessä esimerkiksi tuoreita juureksia tai vihanneksia.

Itse ehdin parhaimmillaan valmistaa ja syödä salaatin, pääruuan ja jälkiruuan eli koko lounaan 20 minuutissa. Tämä toki edellyttää sitä, että ainekset on ostettu kaupasta valmiiksi. Tähän ehtii sitten ottaa päälle hyvin 10-20 minuutin päivätorkut tilanteesta riippuen.

Ohessa etätyöläisen ravitseva pikalounas

1. Alkuvalmistelu. Laita ensin täysjyvämakaroni/pasta/spagetti kiehumaan. Pilko sen aikana salaatti ja syö se.

2. Pilko salaatti ja syö se

Salaattiin laitan itse yleensä esimerkiksi seuraavia ainesosia:

  • Jääsalaattia ja kaalia
  • Rucolaa
  • Kurkkua ja tomaattia
  • Retiisejä
  • Cashew-pähkinöitä ja siemeninä (auringonkukansiemen, mantelirouhe, chiansiemen, pellavansiemenrouhe, seesaminsiemeniä)
  • Päälle Balsamico-kastiketta ja/tai majoneesia

3. Salaatin lisäksi juureksia. Salaattia pilkkoessa voi syödä vaikka tuoreita juureksia. Itse syön usein esimerkiksi porkkanoita ja/tai lanttua.

4. Pääruoka. Kun on pilkkonut ja syönyt salaatin, on makaroni/pasta/spagetti kypsynyt.

Spagetin oheen voi pilkkoa tofuta tai itse laitan usein mukaan soijarouhetta. Soijarouheen voi syödä sellaisenaan, kaataa kattilaan makaronin/pastan/spagetin sekaan tai valmistaa sen erilliseen astiaan.

Jos haluaa tehdä ns. ”yhden kattilan pastaa”, voi sekaan pilkkoa myös tofua ja kaataa kattilaan lisäksi esimerkiksi paseerttua tomaattia ja mausteita.

Itse tykkään usein laittaa soijarouheen kuitenkin erilliseen astiaan tai syvälle lautaselle ja kaataa sen päälle vain kiehuvaa vettä. Lisäksi maustan soijarouhetta chilillä tai tomaattikastikkeella. Näin proteiinipitoinen kastike valmistuu alle minuutissa.

Salaatin jälkeen pääruoka voi siis olla seuraava:

  • Täysjyvämakaronia / täysjyväpastaa / täysjyväspagettia
  • Soijarouhetta ja chilimaustetta
  • Päälle ketsuppia ja ravintohiivahiutaleita

Salaatin pilkkomiseen ja syömiseen sekä makaronin/pastan/spagetin ja soijarouheen tai ”yhden kattilan pastan” valmistamiseen ja syömiseen kuluu yhteensä tyypillisesti aikaa noin 15 minuuttia. Tämän päälle ehtii hyvin nauttia vielä jälkiruuan.

5. Jälkiruokasmoothie tehosekoittimessa.

Jälkiruokasmoothie:

  • 1 litra soijamaitoa
  • Mansikoita, mustikoita, vadelmia ja mustaherukoita (noin 250 g)
  • Kaksi kourallista siemeniä (ks sekoitus kohdassa salaatti) tai cashew-pähkinöitä
  • 2 banaania

Laita ainesosat tehosekoittimeen ja käynnistä. Valmista tavaraa riittää koko päiväksi tai useamalle hengelle.

Kaada smoothie lasiin ja ripottele päälle vielä kaakaorouhetta. Nauti. Smoothien ohella voi laittaa teeveden kiehumaan ja juoda lopuksi myös kupin teetä.

6. Juo vettä ennen ja jälkeen ruuan.

Ruokailua ennen on hyvä juoda vettä. Itse pyrin juomaan ennen ruokaa pari isoa lasia (8 dl) ja ruokailun jälkeen yhden ison lasin (4 dl). Lisäksi voi juoda vielä kupin teetä (2 dl).

7. Päivätorkut.

Kun jälkiruoka on nautittu ja tee juotu voi vielä ottaa 10-20 minuutin päivätorkut ennen ryhtymistä iltapäivän hommiin.


Millaisia etätyöreseptejä olet itse kehittänyt tai ottanut käyttöön?

Yksi kommentti artikkeliin ”Vinkki: Etätyöläisen terveellinen pikalounas”

  1. Ruokaisa salaatti valmistuu nopeasti. Meillä syödään usein lounaaksi myös edellispäivän päivällisen tähteitä, jotka tarvitsee vain laittaa mikroon ja lisätä hieman salaattia kylkeen.

    Ihan jo budjettisyistä on taloudellista tehdä suurempi päivällinen (meillä sekasyöjillä usein esim. spagettia, kanakeittoa, kasvissosekeittoa, tonnikalapastaa, tms.) ja syödä samaa ruokaa seuraavana päivänä lounaaksi. Jälkiruokia emme syö kuin ravintolassa. 🙂

Kommentointi on suljettu.

Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Seuraa minua Instagramissa