Vinkit kehityskeskusteluun ja kehityskeskustelurunko

Vuoden alku on monilla työpaikoilla kehityskeskusteluiden kulta-aikaa.

Itse koen, että kehityskeskusteluiden merkitys on työpaikoilla vuosi vuodelta vähentynyt. Avoin keskustelukulttuuri on johtanut siihen, että asioita ei tarvitse pantata kehityskeskusteluihin, vaan palautetta annetaan puolin ja toisin reaaliaikaisesti. Myös tavoitteet päivittyvät joustavasti pitkin vuotta, koska maailma ympärillä muuttuu niin nopeasti.

Tästä huolimatta on välillä hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään mennyttä ja tulevaa. Ottaa aikaa kahdenväliselle keskustelulle. Kehityskeskustelun ei kuitenkaan tarvitse olla vain esihenkilön ja alaisen välinen keskustelu. Itse olen tykännyt myös ryhmäkehityskeskusteluista, joita käydään koko tiimin tai henkilöstön kesken. Ryhmäkehityskeskustelun idea on siis luoda tilaa yhteiselle keskustelulle sekä yhteisten tavoitteiden asettamiselle.

Ideaali rytmi kehityskeskusteluille voisikin olla seuraava:

  • alkuvuosi: Kahdenvälinen kehityskeskustelu
  • kevät: ryhmäkehityskeskustelu koko tiimin tai henkilöstön kesken
  • syksy: kahdenvälinen keskustelu ja tilannetsekkaus
  • loppuvuosi: ryhmäkehityskeskustelu koko tiimin tai henkilöstön kesken

Koronapandemian ja etätyön myötä monet kehityskeskustelut pidetään luonnollisesti etänä. Tämän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa vain Teamsin/Meetin/Zoomin ääressä istumista. Yhtä hyvin voi avata puhelinlinjan ja pitää keskustelun vaikka kävelyn muodossa.

Kahdeksan vuotta vanha blogikirjoitukseni Viisi vinkkiä kehityskeskusteluun ja mahdollinen kehityskeskustelurunko kerää yhä uudestaan lukijoita. Monet noista vinkeistä toimivat edelleen. Maailman on kuitenkin kahdeksassa vuodessa muuttunut, joten on aika päivittää kehityskeskustelurunko.

Millainen on hyvä kehityskeskustelurunko? Tässä yksi mahdollinen runko, jota olen itse käyttänyt tänä vuonna (2022):

Mahdollinen kehityskeskustelurunko (2022)

Viimeisen vuoden tärkeimmät asiat

  • Mikä onnistui viimeisen vuoden aikana erityisen hyvin?
  • Mikä meni pieleen? Mitä opit siitä?
  • Mikä asia vaatisi parantamista/kehittämistä?

Tilanne nyt

  • Mikä on yleinen fiilis ja miten muut voivat vaikuttaa siihen?
  • Miten parhaita työtapoja voisi ottaa laajemmin käyttöön työyhteisössä?
  • Miten pidät huolta jaksamisestasi?
  • Miten ylläpidät ja kehität ammattitaitoasi tai haluaisit sitä kehittää?
  • Onko juuri nyt jotain, joka vaatii erikoishuomiota?

Kuluvan vuoden tavoitteet

  • Määrittele 3-5 tavoitetta itsellesi
  • Kerro miten aiot seurata tavoitteiden toteutumista
  • Millaista apua ja kannustusta (tai kannusteita) toivoisit tavoitteiden edistämiseksi?

Toivotko jotain muutoksia työtehtäviisi/toimenkuvaasi?

Palaute ja toiveet esihenkilölle/johdolle/hallitukselle

Muita esille nostettavia asioita


Oletko itse osallistunut tai pitänyt onnistuneita kehityskeskusteluista?

Kaikki mahdollinen palaute ja vinkit sekä kokemuksia kehityskeskusteluista ja hyvistä keskustelurungoista otetaan enemmän kuin ilolla vastaan!

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa