Lisää vegaaniruokaa leikkipuistoruokailuun

Helsinki tarjoaa kesäisin leikkipuistoissaan maksuttoman lämpimän lounaan kaikille alle 16-vuotiaille joka arkipäivä.

Jätin 19.6.2019 valtuustoaloitteen, että vegaaniruokaa lisättäisiin leikkipuistoruokailussa. Kasvisruuan ja vegaaniruuan lisääminen on ilmaston ja terveyden kannalta toivottavaa kaupungin ruokapalveluissa.

Valitettavan usein tällä hetkellä leikkipuistossa tarjottava ruoka ei ole vegaanista siitä huolimatta, että monena vuonna näin on toivottu.

Kasvisruuan lisääminen julkisissa hankinnoissa eli myös kaupungin puistoruokailussa olisi hyvin linjassa nykyisen kaupunkistrategian ja Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelman kanssa.

Alla 20 valtuutetun allekirjoittama aloite kokonaisuudessaan. Seuraavaksi asiaa käsitellään kaupungin viranhaltioiden toimesta ja lopulta asiasta päätetään aikanaan kaupunginhallituksen esitykestä kaupunginvaltuustossa.

Valtuustoaloite vegaaniruokavaihtoehtojen lisääminen leikkipuistoruokailussa

Helsinki tarjoaa kesäisin leikkipuistoissaan maksuttoman lämpimän lounaan kaikille alle 16-vuotiaille joka arkipäivä.

Puistoruokailussa on kohtalaisesti tarjolla lakto-ovo-kasvisruokaa, mutta vain harvoin täysin kasvisperäistä eli vegaanista ruokaa. Vanhemmat ovat laittaneet tästä vuosittain palautetta kaupungin ruokapalveluun, mutta muutosta ei ole toistaiseksi tapahtunut.

Helsingin kaupunkistrategia lähtee siitä, että ”Helsinki ottaa vastuunsa ilmastonmuutoksen torjunnassa vakavasti ja torjuu ilmastonmuutosta kunnianhimoisesti.” Lisäksi strategiassa todetaan, että ”Helsinki luo kaupunkiin terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen yhteistyörakenteet (…)”.

Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelman tavoitteena on, että ”Lisätään kasvisruoan osuutta kouluissa ja päiväkodeissa. Sekä kouluruokasuositus että varhaiskasvatuksen ruokailusuositus kannustavat lisäämään kasvisruokaa ja molempien pohjana ovat kansalliset ravitsemussuositukset.”

Kasvisruuan ja vegaaniruuan lisääminen on ilmaston ja terveyden kannalta toivottavaa kaupungin ruokapalveluissa.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että tulevina vuosina kaupungin puistoruokailussa lisätään vegaaniruuan osuutta.

Leo Stranius

5 kommenttia artikkeliin ”Lisää vegaaniruokaa leikkipuistoruokailuun”

  1. Mahtavaa, että yleensäkin on ilmainen ruokailu. Hyvä ja terveellinen ruoka riittää, ei tarvitse olla marginaaliryhmä etukenossa. Viikon ruokalistaan mahtuu varmasti erilaisia vaihtoehtoja.

    • Leikkipuistoruokailu on tosiaan mahtava juttu! Vegaaniruoka sopisi useammalle ja olisi samalla terveellistä ja ilmastoystävällistä. Kaupungin olisi hyvä näyttää esimerkkiä, millaista on 1,5-asteen arki. Miksi siis ei?

  2. Mutta jotenkin näihin ’kasvisruokapäiviin’ liittyy aina vastenmielinen paremmintietämisen ja pakkosyöttämisen maku. Jos lapsi ei pidä vegaaniruoista, niin vaihtoehdoksi vanhemmille jää tietysti vain eväiden tekeminen lapsen mukaan ja ilmoittaminen asiasta hoitopaikkaan. Tuohon ideologian syöttämiseen tottakai kuuluu se, että vaikka vegepäivinä syötyjen annosten lukumäärä olisi selvästi alempi kuin muina päivinä, ei sen katsota merkitsevän ideologian rinnalla yhtään mitään.

    • Kiitos palautteesta J. Jörgensen!
      Ihan yhtälailla siihen lihan syöttämiseen voi katsoa liittyvän ”vastenmielinen paremmintietämisen ja pakkosyöttämisen maku”, koska valinta se on sekin. Nykytiedon valossa kannattaa mielestäni valita sitä ruokaa mikä on terveellistä, ilmastoystävällistä ja eläinten hyvinvointia tukevaa. Sitä paitsi se vegaaniruoka sopii useimpiin allergioihin, uskontoihin ja arvoihin kuin liharuoka ja on myös siten useammalle sopivampaa.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa