Yhteiskuntavastuusta nettopositiivisuuteen

Yritykset ovat pitkään pyrkineet minimoimaan tai pienentämään oman toimintansa ympäristövaikutuksia sekä viestimään toiminnastaan aktiivisesti.

Samalla painopiste on laajentunut yleisempään yhteiskuntavastuullisuuteen, jossa myös esimerkiksi sosiaaliset näkökohdat huomioidaan entistä tarkemmin.

Voidaan sanoa, että yhteiskuntavastuullisuus on tänä päivänä isommalle yritykselle hygieniatekijä eli asia joka pitää olla kunnossa, mutta josta ei saada enää kilpailuetua.

Yhteiskuntavastuun tullessa osaksi arkipäivää on ekologisen jalanjäljen lisäksi keskusteluun noussut myös ekologinen kädenjälki. Kyse ei ole vain siitä, miten pienennetään oman toiminnan haittoja vaan miten omalla toiminnalla voidaan edistää esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintää tai luonnon monimuotoisuutta.

Oras Tynkkynen ja Kati Berninger tuovat keskusteluun uudessa kirjassaan ”Nettopositiivisuus – Menestyvän ja vastuullisen liiketoiminnan uusi taso” uuden käsitteen: Nettopositiviisuus.

Nettopositiivisuuden tavoitteena on pienentää ympäristöhaitat mahdollisimman pieneksi ja kasvattaa ympäristöhyödyt mahdollisimman suureksi.

Siinä missä ekologista jalanjälkeä tai hiilijalanjälkeä ei voi koskaan tiputtaa kokonaan nollaan, ekologista kädenjälkeä voi kasvattaa teoriassa rajattomasti. Esimerkiksi itselleni oman hiilijalanjäljen pudottaminen alkaa olla jo vaikeaa. Sen sijaan voin jatkuvasti toimia yhteiskunnan ja ympäristön hyväksi entistä tehokkaammin.

Tärkeää on tarkastella nettopositiivisuutta yritysten eri osa-alueiden kannalta. Esimerkiksi lajien hävittämistä sukupuuttoon ei voi korvata tukemalla suojelualueen perustamista toisaalla. Yritys on nettopositiivinen vain silloin kun sen toiminta on plussan puolella kaikilla osa-alueilla.

Nettopositiivisuus ei ole ainoa käsite. Tämä tuodaan esille myös kirjassa. Esimerkiksi tietoliikenneyritys BT puhuu nettohyvästä (Net Good), teknologiatoimittaja SKF:n tavoitteena on BeyondZero ja Dell käyttää käsitettä Legacy of Good.

Kirjassa on paljon hyviä esimerkkejä vastuullisesta toiminnasta.

Esimerkiksi IKEA on tehnyt strategisen valinnan myydä vain LED-lamppuja. Lisäksi tavoitteena on olla energiapositiivinen vuoteen 2020 mennessä eli tuottaa vähintään yhtä paljon uusiutuvaa energiaa kuin itse kuluttaa.

Toinen hyvä esimerkki on mielestäni Soilfood. Yritys toimittaa paperiteollisuuden sivutuotteita maanparannusaineeksi maatiloille. Näin tarpeettomat sivuvirrat saadaan hyötykäyttöön kiertotalouden hengessä pois huuhtomasta ravinteita vesistöihin.

Valitettavasti monet kirjan esimerkit kuvaavat vain perinteistä ympäristö- tai yhteiskuntavastuullista toimintaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan ensimmäisten suomalaisten yritysten ulostuloja nettopositiivisuuden suhteen. Edelläkävijöillä kun on tapa määritellä pelisäännöt ja saada merkittävää kilpailuetua.

Lisäksi jään odottamaan henkilökohtaisia nettopositiivisuuslaskureita. Olen pitkään laskenut omaa hiilijalanjälkeäni erilaisilla laskureilla. Hiilijalanjäljen lisäksi on tullut muitakin laskureita, esimerkiksi Itämerilaskuri, jolla yksittäiset ihmiset voivat arvioida oman toimintansa ympäristöhaittoja.

Seuraavaksi toiveena olisikin yrityksille ja yksittäisille ihmisille suunnattu nettopositiivisuuslaskuri, jolla omaa toimintaa voisi arvioida kokonaisvaltaisemmin.

Lisätietoja nettopositiivisuudesta täällä: http://netpositiveproject.org ja Oras Tynkkysen ja Kati Berningerin mainiosta kirjasta myös Tyrskyn sivuilla.

Leo Stranius

Kirjoittaja on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja sekä Tyrsky Consulting Oy:n osakas ja hallituksen jäsen, joka on pitkään työskennellyt yritysten yhteiskuntavastuun parissa esimerkiksi tietoliikennealalla ympäristöpäällikkönä.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Fibsin (Finnish Business & Society ry) blogissa

11 kommenttia artikkeliin ”Yhteiskuntavastuusta nettopositiivisuuteen”

  1. Olisikohan tässä taas kyseessä jostain muualta tulleessa sanonnasta, jonka suomalaiset vihreät omaksuvat helposti kunhan vain puhutaan jonkinlaisesta “positiivisuudesta” ?
    Noiden keksittyjen muka “uusien ” termien ja käsitteiden taakse piilotetaan useimmiten täysin negatiivisia asioita ympäristön- ja ilmastonsuojelun suhteen.
    Milloin muka suuret yhtiöt ovat ryhtyneet tai aikovat tosissaan ryhtyä planeettamme “suojelijoiksi ” ja ottamaan huomioon sosiaaliset näkökohdat ?
    Nykymenossa ihminen on kokonaan unohdettu .Etenkin suuret kansainväliset yritykset ovat aina keksineet monenlaista silmänlumetta peittääkseen toimintansa haitalliset sosiaaliset ja ympäristövaikutukset. Otetaanpa vaikka yhtenä esimerkkinä nyt EU:ssakin menossa oleva voimakas Monsanton yms. ja jopa maanviljelijäyhdistysten lobbaus ja kädenvääntö glyfosaatin myynti-ja käyttöluvasta. Onko tosiaan “ympäristöpositiivista” ja sosiaalisesti oikeudenmukaista haluta alistaa väestö tuolle myrkylle EU-maissa vielä 10 tai 5 vuotta ? Missä tässä on muka vastuullisuudesta kyse jopa hallitustasolla ( mm.Suomi ) ? Uskotko Leo todella, että tälläiset lukemattomat planeetan elinvoimaisuutta tuhoavat yhtiöt saataisiin aisoihin joillakin ” nettopositiivisuuslaskureilla ” ? Voisit ottaa asiat syvempään ja objektiivisempaan tarkasteluun. Katsot näitä asioita paljolti juuri ja vain “yksityisyrittäjän ” silmin , siis sieltä “business-kerhosta ” päin nähtynä. Ja melko naivisti.

    Ikeasta puheenollen, niin LED-lamppujakin on monenlaisia ympäristövaikutuksiltaankin. Ikean sosiaalipolitiikasta ja työntekijöiden oikeuksista puhumattakaan! Ranskassa on ollut Ikean työntekijöiden lakkoja nyt ihan viime aikoinakin.
    Tuo “nettopisitiivisuuslaskuri ” ei oikein toimi kunnolla missään.Tuskinpa tähän on tullut muutosta nyt, kun ympäristön ja ilmaston saastuttaminen ja tuhoaminen on vain kiihtynyt voiton tavoittelun huumassa. En usko ollenkaan ajatusta, että kysymyksessä ei olisi kilpailu yritysten kesken. Sehän on yksi nykyisen taloudellis-poliittisen systeemin perustavia tekijöitä.

    “Pienet ihmiset ” usein syyllistetään ensimmäisenä, ja yksittäiselle kansalaiselle tarjotaan jos minkälaista “mittaria” ja “positiivisuuslaskuria ” , kun samanaikaisesti varsinaisten planeettamme tuhoajien todelliset teot ja päämäärät yritetään verhota ja piilottaa vuosittain julkisuuteen pulpahtavien erilaisten “positiivisuuskäsitteiden ” taakse.

    Sinulla Leo taitaa olla jo mononlaista “mittaria ” ja “laskuria ” palkkatyössä, liiketoiminnassa ja kotonasikin ja jopa harrastusten vaikutusten ja tehon maksimoimiseen “! Tuntuu aika rasittavalta elämäntyyliltä. Eiköhän tuolla menolla jouduta lopulta ympäristön ja ilmaston suojelussa sivuraiteelle, josta ei ole paluuta ?

    Vastaa
  2. Lisäys:

    Sille sivuraiteelle on jo jouduttu. Nyt useiden tutkimusten perusteella on todettu, että planeettamme ilmakehän hiilidioksidimäärä on hälyyttävästi lisääntynyt jo vaaralliselle tasolle. ariisin ilmastokonferenssin hyvät päätökset ja päämäärät jäävät toteuttamatta.

    Vaikkakaan yritykset eivät ole ainoita maapallon saastuttajia päästöineen ja muine kielteisine vaikutuksineen,, niin varmaan tässä näkyy sitten se yritystenkin ” yhteiskuntavastuullisuus” ja “nettopositiivisuus ” ….vai mitä ?
    Missä muka se oletettu yritysten omien toimintojen haitallisten ympäristövaikutusten pienentäminen näkyy ? Eipä juuri missään muussa kuin kauniissa sumutuspuheissa, joilla hyväuskoisten kansalaisten aktiivisuus turrutetaan !

    Vastaa
  3. Onneksi on olemassa kansainvälistä tutkivaa journalismia, joka riisuu pois todellisuuden peittämiseksi kyhätyn maskin ja paljastaa sen takana useimmiten piilevän “yhteiskuntavastuun” ja “nettopositiivisuuden” todellisen olemuksen.

    Panama Papersin jälkeen Paradise Papers – tutkimus tuo päivänvaloon uskomattomia asioita yritysten ahneudesta ja voitontavoittelusta ja siihen suoranaisesti liittyvistä haitallisista ympäristövaikutuksista, jotka puolestaan ovat vaarallisia ihmisten terveydelle ja elämälle, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä ja planeettamme elinvoimaisuudesta puhumattalkaan.

    Katsoin juuri Paradise Papers- paljastusten seurauksena tehdyn ja julkisella kakkoskanavalla ( France 2 ) esitetyn ranskalaisen “Cash Investigation” -nimisen ohjelman. Tunnettu toimittaja Elise Lucet tutkimusryhmänsä kanssa oli taas kerran tehnyt erinomaista työtä. Asioiden vakavuutta osattiin lisäksi höystää tarpeellisella ironisuudella.
    Ohjelma sopi hyvin tähän blogitekstin aiheeseen yritysten ympäristövaikutusten pienentämisestä ja “yhteiskuntavastuusta ” ja ” nettopositiivisuudesta “. Naivien uskomusten sijaan siinä näytettiin järkyttävää nykyajan todellisuutta.

    ” Cash Investigation ” kertoi mm.miten monet veroparatiiseihin ( off-shore ) voittonsa sijoittavat suuret kansainväliset yhtiöt tekevät valtavia ympäristötuhoja ja toimivat väkivaltaisestikin paikallista väestöä kohtaan saavuttaakseen päämääränsä. Lainsäädäntöä kierretään eri puolilla maailmaa, jos sitä nyt sitten on kaikkialla edes olemassakaan. Ahneudelle ja korruptiolle ei ole mitään rajaa.

    ” Cash Investigation ” toi esille miten esimerkiksi Brasiliassa eräs alkuperältâän ranskalainen maataloustuotteisiin keskittynyt ja alallaan maailman suurimpiin lukeutuva yhtiö on rahoittanut erään brasilialaisen suuryhtiön omistajan vaalikampanjaa. Kyseessä oleva brasilialaisen erittäin rikas soijaa tuottava yhtiö puolestaan on yksi pahimmista metsien tuhoajista mm. Amazonian alueella, ja sen omistajan julkinen poliittinen toiminta on johtanut mm.yli 4000 km. pitkän valtatien rakentamiseen soijan kuljettamiseksi satamiin mm. Eurooppaan vientiä varten. Paikallinen intiaaniväestö on väkivalloin työnnetty pois ennen omistamiltaan maa-alueilta. Lieneekö tämä sitten sitä oletettua yritysten ympäristöhaittojen poistamista ja sosiaalisten näkökohtien huomioonottamista ja ‘yhteiskuntavastuuta ” ?
    “Cash Investigation ” ‘n mukaan eräs Euroopassa toimipaikkaansa pitävä suuri kaivosyhtiö omalta osaltaan on tehnyt suuria ympäristötuhoja Kongon Demokraattisessa Tasavallassa ko. valtion suostumuksella. Yhtiön yksi harvinaisen tuottava avokaivos sijaitsee luonnonsuojelualueen sisällä, jonne valtion palkkaamat suojelualueen vartijatkaan eivät pääse ilman yhtiön antamaa lupaa! Järkyttävää on nähdä miten luontoa ja alueen ihmisten elämää tuhotaan tieten tahtoen kuparin, nikkelin, koboltin ym.metallien takia. Paikalliset ihmiset eivät enää ole edes ” kotonaan ” alueella! Tâmäkö on sitten sitä “sosiaaliset näkökohdat ” huomioonottavaa toimintaa ? Yhtiön osakkaiden kokouksessa sen johtaja ilmoitti yhtiön kasvattavan tulevaisuudessa voittojaan entisestään, koska tuleva suuntaus on sähköautojen valmistamiseen tarvittavien metallien käytön kasvu Jos sähköautojen käytön lisääntymisestä on maksettava tällainen hinta, niin onko se sitten sitä “yhteiskuntavastuuta” ja ” nettopositiivisuutta” ?!

    Ai niin, mutta eihän tällainen ympäristön tuhoaminen ja ihmisten terveyden vaarantaminen tapahdukaan ihan kotinurkilla, vaan jossain ihan toisella mantereella ! Kunhan me ja tuotantoeläimemme Euroopassa saamme rauhassa syödä vatsamme täyteen soijaa ym. tehoviljelyllä kasvatettuja ( vegaani) kasviksia ja ajella “puhtailla ” sähköautoilla , niin eihän tuollaisessa ympäristön tuhoamisessa olisikaan mitään tuomittavaa …,vai onko ? Tällaisia kielteisiä esimerkkejä löytyy lukemattomia eri puolilta maailmaa ja varsinkin nk.kehitysmaista. Siis kannattaako sitä Suomessa huomioida ollenkaan….?
    Vai kannattaisiko Finnfund lähettää ” avustamaan ” näiden maiden ” kehitystä” …sen omalla kummallisella toimintatavalla …. ( = business first )?

    Näihin veroparatiisi-ja ympäristökysymyksiin ei pidä suhtautua hyväntahtoisuudella ja naiviudella , vaan niihin on uskallettava antaa selvä poliittinen vastaus EU:ssakin.

    Vastaa
  4. Loppukommenttini aiheesta:

    Yritysten ” yhteiskuntavastuun ” toteuttamisesta puhuttaessa olisi otettava huomioon sekin seikka, että varsinkin suurilla yrityksillä mankkinointikulut ovat usein suuremmat kuin tutkimukseen ja kehitykseen käytettävät kulut. Olet Leo ehkä huomannut tämän toimiessasi yrityksen ympäristöpäällikkönä ?

    Ilmaston ja yleensä ympäristönsuojelussa on osattava käyttää pakkoa silloin kun vapaaehtoisuus ei toimi. Nämä kysymykset on ratkaistava ensisijaisesti poliittisesti, eikä millään tyhjänpäiväisillä utopisilla ” nettopositiivisuuslaskureilla”.

    Nimittäin, erityisen näkyvästi juuri Suomessa mikään yhteiskuntasektori ei enää jää koventuneen kilpailun ja markkinoinnin ulkopuolelle. Valtiotakin johdetaan nykyään yritysjohtajan “opastuksella” yrityksen tavoin siitä huolimatta, että valtava valtiokoneisto ei pysty notkistumaan ja alistumaan yksityisyrityksen toimintaperiaatteiden noudattamiseen. Valtiota “kilpailutetaan” toisia EU-valtiotakin vastaan, kun pitäisi kyetä yhteisryöhön ! Puhutaan koko ajan kaikessa maan kilpailukyvystä .Ilmasto-ja ympäristöongelmien ratkaisussa onkin ällöttävintä se, että siitäkin on tehty pelkkää markkinameininkiä

    Suoraan blogisi aiheeseen liittyen :
    Kerrot tässä olevasi TYRSKY CONSULTING OY:n osakas ja sen hallituksen jäsen. Olet siis yksi niistä konsulteista ja lobbareista, jotka voivat toimia Suomessa ilman säännöstelyä. Business tietenkin hallitsee lobbauksen pelikenttää. Bisneslobbarit ja konsultit voivat pelata ja lobata mielin määrin ilman sääntöjâ ja jättämättä jalanjälkeä!
    Nyt useat tutkijat ovat todenneet, että nykyinen vapaaehtoinen lobbareiden sääntely ei Suomessa riitä, vaan on laadittava lobbarirekisteri ja sitovat eettiset säännöt. Ei siis vaadita säännöstelyn purkamista, kuten sinä usein teet ( oma lehmäkö ojassa ?) , vaan säännöstelyä !
    Mitä ajattelet tästä vaatimuksesta, jota mm.edustamasi Vihreät pitää aiheellisena ?

    Katso : Päätoimittaja Sirpa Puhakan juttu KU:n Verkkolehdessä 08.11.2017 :
    ” Lobbauksen kilpavarustelun maksaa aina kuluttaja “.

    Vastaa
  5. Vielä :
    Toinen juttu samasta aiheesta KU:n Verkkolehdessä 09.11.2017 :
    UP/ Birgitta Suorsa , ” Tutkija: Lobbaus hämärtää demokratiaa “.

    Tässä jutussa tulee esille mm. se ongelma, että tieteellisiin näyttöihin tukeutuvaa tutkijaa ja lobbaria / konsulttia kuunnellaan tasavertaisina.. Näin on asia käytännössä , vaikka nämä viimemainitut eivät olisikaan koulutukseltaan ja ammatillisesti tasavertaisella tasolla tutkijoiden kanssa. Usein tutkijoita aliarvioidaan ,eikä heitä kuunnella tarpeeksi.
    Vain yhtenä esimerkkinä tästä tuo Monsanton/Bayerin ( Bayer on saksalainen suuryhtiö , jolla on vaikutusvaltaa maailmanmitassa ) yms. lobbaajien kädenvääntö ja jatkuva jarrutus EU:ssa glyfosaatin kieltämisen estämiseksi. Jollei EU:ssa päästä poliittisesti yksimielisyyteen tämän myrkyn kielteisistä ympäristövaikutuksista ja haitallisuudesta ihmisen terveydelle , niin saamme Euroopassakin vielä pitkään altistua sen aiheuttamille tuhoille.
    Turha on kuvitella, että glyfosaatin suuri valmistaja amerikkalainen Monsanto eurooppalaisen Bayerin omistuksessa ottaisi käyttöön jonkinlaista ” nettopositiivisuuslaskuria “ja pyrkisi vähentämään ympäristöhaittojaan ja huomioimaan yhteiskuntavastuun ja sosiaaliset näkökohdat ! Tällä suurkonsernilla on aivan päinvastaiset tarkoitusperät ja aikomukset. Ja tämän näkee jo sen lobbauksen äkäisyydestä ja voimakkuudesta. EU:lta ( = 500 miljoonaa asukasta !) vaaditaan todella uskallusta asettua poikkiteloin tämän suuryrityksen tielle!

    Vastaa
  6. Leo,
    et ole vastannut muutoin kysymykseeni lobbaritoiminnan säännöstelyvaatimuksesta Suomessa ,kuin mainostamalla lähdeviittauksella ko. Tyrsky Consulting Oy:n johtohenkilöiden tekemää ” mainiota ” kirjaa sekä mainostamalla Tyrsky Consulting Osakeyhtiötä, jonka hallituksen jäsen ja osakas olet itse. Oletko jo kenties vapaaehtoisesti kirjannut itsesi business-lobbariksi ?

    Miten mielestäsi tämänkaltainen yritystoiminnan lobbaaminen sopii eettisesti, “nettopositiivisesti ” ja “yhteiskuntavastuullisesti ” poliittisen luottamustehtäväsi kanssa yhteen ?

    Transparency Internationalin EU:n toimiston asiantuntijan mukaan läpinäkymättömät ja tiettyjä intressejä suosivat lobbauskäytännöt muodostavat erään suurimmista korruptioriskeistä kaikissa Euroopan maissa.

    Suomessakin monet ns. ” ilmasto-ja ympäristöasiantuntijat ” osaavat nykyään käyttää yksityisessä markkinatarkoituksessa hyväkseen asiantuntemustaan , tunnettavuuttaan ja systeemin säännöstelyn puuttumista ja sallivuutta.

    Yhdessä edellä olevassa kommentissani sanoin, että ilmasto-ja ympäristöongelmien ratkaisussa onkin ällöttävIntä se, että siitäkin on tehty pelkkää markkinameininkiä. Valitettavasti näin on, eikä ” business first”- menolla saada aikaan välttämätöntä muutosta ihmisten ja yritysten käyttäytymisessä elämän säilyttämiseksi planeetallamme. Eikä tällaisella touhulla kannusteta tavallisia ihmisiä toimimaan ilmaston-ja ympäristönsuojelun puolesta..
    Intian New Delhissä asukkaat jo tukehtuvat tänään ilmansaasteisiin, jotka on pääasiallisesti aiheuttanut maan kasvava teollisuus ja nk. talouskasvu, siis se markkinameininki kokonaisuudessaan.

    Blogisi aiheesta on näköjään turha jatkaa puhetta, koska se ei kiinnosta ketään muuta. Tästä jo näkyy se “turtuneisuus”, jota kauniilla todellisuuden vastaisilla kirjoituksilla saadaan aikaan…. Enkä odotakaan vastaustasi kysymyksiini. Hyvä jos vielä julkaiset tämän kommenttin, kiitos.

    Vastaa
  7. Tässä käytännön todellisuuteen perustuva toteamus planeettamme tilanteesta :

    YLE. FI UUTISET 15.11.2017 , Kansainvälisten tieteentekijöiden vetoomus:
    Maailman pelastamisella kiire.

    Tieteentekijöiden mukaan viimeisten kahdenkymmenenviiden ( 25 ) vuoden aikana lähes kaikki on kehittynyt huonompaan suuntaan.
    Lieneekö tämä yleinen suuntaus sen muka kasvaneen ” yhteiskuntavastuullisuuden ” ja ” nettopositiivisuuden ” ansiota …?

    Vastaa
  8. Blogin aiheeseen liittyvä KIRJAVINKKI :

    Suomessa toimivien metsäteollisuusyritysten tekemien “yhteiskuntavastuuttomien ” ja “nettonegatiivisten” hakkuiden vastapainoksi voisimme miettiä miten Suomessa “stressataan” metsiä ja sitä kautta koko luontoa. Voisimme miettiä tarkemmin puiden ja metsien tärkeää osuutta ja niiden arvoa ilmastonmuutoksen torjumisessa ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä.

    Tässä ajattelussa auttaa ehkä saksalaisen, ekologisen vastuullisesti käyttäytyvän metsänhoitajan, PETER WOHLLEBENin suuren suosion saanut
    teos ” Puiden Salainen Elämä. Mitä ne tuntevat, miten ne kommunkoivat”. Alkuperäinen nimi : “Das geheime Leben der Bäume. Was sie fühlen, wie sie kommunizieren – die Entdeckung einer verborgenen Welt”. Kustantaja 2015 on Ludwig Verlag, München, Saksa. Kirja on nyt Saksassa myyntilistojen n°1 ja se on jo käännetty 32 kielelle. Se avaa meille aikaisemmin tuntemattoman maailman.

    Aiheesta on tehty myös vaikuttava televisioversio. Sen katsottuani olen alkanut suhtautua entistäkin kunnioittavammin ja varovaisemmin puihin ja niiden kaatamiseen. Puiden elämästä olisi hyvä meidän ihmistenkin ottaa esimerkkiä!

    Metsäisiä rentouttavia lukuhetkiä… tietysti sen ” nettopositiivisuuslaskurin” tikittäessä. ..!!

    Vastaa
  9. No niinpä tietysti! Saattoihan sen arvata, että EU-maiden enemmistö ( 18 ) äänesti myrkyllisen glyfosaatin myynnin ja käytön jatkamisen puolesta ! Viiden vuoden ( 5 v.) jatkoajan päästä Euroopassa ei ehkä ole enää mehiläisiä, eikä muitakaan pörriäisiä, ja ihmiset ovat entistäkin sairaampia. Sittenpähän nähdään miten tämä päätös tulee vaikuttamaan glyfosaatin puolesta lobanneisiin maanviljelijöihin ja heidän satojensa suuruuteen ja laatuun.

    Ranska äänesti myyntiluvan jatkamista vastaan. Miten äänesti Suomi ? Saksa käänsi vaa’an negatiiviseen suuntaan. Olihan sen omat intressit kyseessä eli lähinnä Bayer/ Monsanton intressit. Tässä EU :n päätöksessä ilmenee erityisen selvästi juuri suurten yritysten ” yhteiskuntavastuuttomuus ” ja ” nettonegatiivisuus ” ! Turha niille on ehdottaa “nettopositiivisuuslaskuria” ..!Mitä ne sillä tekisivät, kun lobbaus muutenkin kannattaa!

    Ranskalaiset europarlamentaarikot ovat pitäneet tätä päätöstä skandaalina.
    Ranskan Vihreiden MEP José Bové totesi kuvaavasti : ” Tämä on bisneksen voitto tiedettä vastaan !”
    Siis, näitä myrkkyjä tuottavien suurten yritysten ja niitä tukevien intensiivistä maataloutta harjoittavien maanviljelijöiden ym. glyfosaattia käyttävien tahojen voitontavoittelu asetettiin Euroopan Unionissa ensisijaiseksi. Luonnon monimuotoisuudesta ja väestön terveydestä ja elinvoimaisuudesta viis veisataan.
    Mihin EU on ajautumassa ? .

    Vastaa
  10. Jotta kymmenen kommentin lista tulisi täyteen, niin vielä :

    Juuri nyt, kun väitellään kasvinsuojelumyrkkyjen ,ja niistä ennenkaikkea Monsanton glyfosaatin, mahdollisista haittavaikutuksista, niin Ranskassa on tullut julkisuuteen sopivasti selvästi kantaa ottava dokumenttifilmi ” Les Sentinelles – Combien de temps encore va-t-on se laisser empoisonner ? ” ( Vahtijat , tai vartiosotilaat – kuinka kauan vielä annamme itseämme myrkytettävän ? ” ) .Sen on toteuttanut Pierre Pézerat , joka on Henri Pézeratin poika. Henri Pézerat on yksi niistä tiedeihmisistä, jotka paljastivat ensimmäisinä aspestin myrkyllisyyden ja vaarallisuuden. Hän on toiminut Ranskan Valtiollisen tieteellisen tutkimuskeskuksen CNRS:n tutkimusjohtajana.
    Tässä dokumentissa kuvataan tämän tutkijan taistelua aspestia ja kasvinsyojelumyrkkyjä vastaan. Se kuvaa myöskin selvittävästi näiden myrkkyjen uhrien taistelua oikeuksistaan. Filmissä näytetaan ranskalaisten maanviljelijöiden tappelua ja nousua Monsantoa vastaan. Siinä kerrotaan mm. ensimmäisenä ranskalaisena Monsantoa vastaan kanteen tehneen maanviljelijän Paul François’n julkisesta toiminnasta tämän amerikkalaisen ( nyttemmin tulossa saksalaisen Bayerin omistukseen ) suuryhtiön saamiseksi vastuuseen väestön myrkyttämisestä.
    Dokumentti kertoo myöskin selvää kieltä valtiovallan , poliitikkojen ja oikeuslaitoksen välinpitämättömyydestä aikaisemman aspestiskandaalin aikana.

    Pierre Pézerat nostaa esille kysymyksen: Miten maanviljelijät ja kuluttajat ovat puolustaneet itseään vaikutusvaltaista kemianteollisuuden lobbya vastaan ?
    Useimmat sairastuneiden laivanrakennusteollisuuden työntekijöiden ja maanviljelijöiden nostamat syytteet eivät ole johtaneet oikeuden antamiin rangaistuksiin. niitä yrityksiä kohtaan, jotka ovat tuottaneet/ käyttäneet levittäneet aspestia ja kasvinsuojelumyrkkyjä ihmisten työ-ja elinympäristössä. Selvää on, että laki ilman oikeuden määräämää todellista vastuuseen saattamista ja rangaistusta ko. kemianteollisuuden yrityksille, antaa ” tappoluvan “.
    Näin teki EU:kin päätöksessään jatkaa glyfosaatin myyntilupaa vielä viidellä vuodella. Se antoi luvan jatkaa yli 500 miljoonan eurooppalaisen myrkyttämistä.
    Nyt kun valtiovalta Suomessakin on pakotettu puuttumaan väittelyyn ja keskusteluun kasvinsuojelumyrkkyjen vaarallisuudesta ympäristölle ja ihmisille, niin mitä Suomessa on tehty muuta kuin äänestetty EU:ssa hallituksen määräyksestä glyfosaatin myyntiluvan jatkamisen puolesta ?
    Onko mikään taho Suomessa uskaltanut tehdä kannetta esim. Monsantoa vastaan ?
    Filosofi Jean-Jacques Rousseau totesi kauan sitten, että todellista toimintaa ei ole ilman tahtoa. Ja brasialaisen sananlaskun mukaan ” tahto lyhentää matkaa” …..
    Tuosta glyfosaatin myyntiluvan jatkamisesta toistaiseksi ( ? ) vielä viidellä vuodella EU:kin saisi joutua oikeuteen vastaamaan noiden suuryritysten kanssa alueensa tuhoamishalusta.

    ,

    Vastaa
  11. Peruuntuuko glyfosaatin myyntilupa piakkoin ?

    Lokakuussa ËU:n Parlamentissa järjestetyn glyfosaattikonferenssin alullepanijat, ranskalainen Eric Andrieu ja belgialainen Marc Tarabella vaativat nyt äskettäin EU:n Komissiossa tehdyn glyfosaatin myyntiluvan jatkamispäätöksen peruuttamista.
    He vetoavat vaatimuksessaan juridiseen asiantuntijalausuntoon, jonka mukaan tämä myyntiluvan jatkaminen viidellä vuodella on EU:n kasvinsuojelumyrkkyjä koskevien säädösten määrämän varotoimiperiaatteen noudattamisen vastainen.

    Nämä kaksi europarlamentaarikkoa vaativat EU:n Parlamentilta asian viemistä EU:n Tuomioistuimeen syytenimikkeellä ” EU:n Komission epäpätevyys, sopimusten rikkominen ja vallan kaappaminen omiin käsiin “.

    Katsotaanpa mitä tällä ympäristöaktivistien toimenpiteellä lopulta saadaan aikaan ” yhteiskuntavastuuttoman ” ja ” nettonegatiivisen ” EU:n Komission ( Suomi mukana ! ) laittamiseksi ” järjestykseen “….Ainakin heidän ilmaisema hyvä tahto voi lyhentää matkaa päämäärään pääsemiseksi.

    Vastaa

Jätä kommentti

Close Bitnami banner
Bitnami